pihi anoppi
on alkanut ottaa päähän ja rankasti anopin säästäväisyysvimma!On varakas eläkeläinen, omistavat asuntoja ympäriinsä,matkustelevat jne. Silti tarjoaa aina jotain ohrapuuroa tai makaronilaatikkoa ilman lihaa.Pääsiäisen possuleike paljastui joulujälkeisestä alesta ostetuksi joulukinkuksi jota oli innolla pakastanut kymmeniä kiloja. Joululahjaksi lapset saavat yhdet kirpparilelut. No, tämän olen jo hyväksynyt häneen kuuluvaksi.
mutta kun olen jäänyt kotiäidiksi hän on alkanut minunkin käännyttämiseni tähän samaan, paasaa aina miten hän löysi kirppareilta sitä ja sitä 10 sentillä ja lapsellemme löysi euron uudet lenkkarit, ihan kamalat tietty ja suuttui verisesti kun niitä ei lapsen jalassa näkynyt.En kestä kun soittaessaan joka toinen lause alkaa "tulee halvemmaksi..." Säästäväisyys on se ylin hyve.Ja se tuhahtelun määrä jos olen ostanut uuden vaattteen tai tilannut lehden. hän kun toi mulle kirjaston poistosta pinokaupalla vanhoja naistenlehtiä....
Kuuluuko tuo 40-luvun sukupolvelle vai mitä? En pidä rahaa kauhean kivana keskustelunaiheena ja tuollainen saituus masentaa. me pärjäämme ihan ok taloudellisesti vaikka tulot laskeneetkin...
tyydytystä siitä että löytävät jotain mahdollisimman halvalla.Vaikka tavara olisikin käyttökelvotonta.. eivätkä ymmärrä jos niitä ei sitten huolita.
Mä en anopilta edes mitään halua.Se ei osaa pyyteettömästi antaa vaan haluaa että meillä olis jatkuvasti sitten sellainen fiilis, niinkuin oltais sille jotain velkaa.Sekään ei ole kivaa.Kyselevät myös ihmisiltä (joita eivät edes tunne,esim. juhlissa)että omistatkos sinä sen asunnon/ auton/kesämökin...ja paljonkos maksoi.Minusta toi on niin törkeää ja epäkohteliasta.Eikä mitenkään kuulu niille!!!!