mistä tiedän, että mies rakastaa minua.

Siitä olikin miehen kanssa viikonloppuna puhe, kun sanoin, että me ei katsella toisiamme. Minä kyllä mielellään katselen miestäni. Meillä ei ole siis niitä ns. pitkiä katseita (mies kyllä kivenkovaa väitti, että ei nelikymppiset ole enää sellaisia ja että se kuuluu siihen rakastumisen aikaan... Sanoin kyllä, että misttäs sä voi tietää.)



Mies ei minua myöskään kehu ulkonäöllisesti tai muutenkaan esmes. ihanaksi, mutta väittää, että minun lempinimeni sisältää "kaiken" ja siis kutsuu minua silleen. Toisaalta lapsiakin kohtaan hän ilmaisee kiintymyksensä kutsumalla niitä vaikka millä nimellä. "Rakkaalla lapsella on monta nimeä".



Sitten hän sanoi, että kun näin kauan on oltu yhdessä niin ei siihen mitään ihmeellisyyksiä tarvita. (eli tarkoittiko ns. kissa-hiiri-leikkejä). Kyllä toinen tietää, että toinen rakastaa. Sanoin, että ei toista kyllä itsestään selvyytenä saa pitää ja pitää jotain muutakin olla kuin vaan "kämppäkaveruutta" niin mies sanoi tietenkin...



Kyllä sen teoista huomaa sen rakkauden.. ei kaikki tykkää katsella ja kehua...uskottava vaan on.