G: Kuinka moni suunnittelee synnytyksensä etukäteen?
Itselläni on rv33 ja alkaa pikkusen ottamaan päähän tää vouhotus synnytyksen suunnittelusta. Neuvolassa kysyttiin, että joko olet tehnyt synnytyssuunnitelman. Liberolta tuli s-postia, et nyt olisi aika suunnitella tulevaa synnytystä. Pitäisi jo nyt kirjata ylös, mitä kivunlievitystä haluaa missäkin vaiheessa, missä asennossa meinaa ponnistaa, minkä musiikin tahdittamana vauva halutaan saattaa maailmaan jne. Hyvä kun ei minuutin tarkkaa aikataulua pidä tehdä!
Mulla takana kaksi nopeaa synnytystä, joten ainut suunnitelma on, että lähimpäään synnytyssairaalaan yritetään ehtiä. Ja pelkästään plussaa olisi, jos isä ehtisi sairaalaan mukaan (välillä kun on töiden takia 200km:n päässä ja aiemmat lapset ovat syntyneet parissa tunnissa). Kaikki muu menköön miten menee omalla painollaan... Neuvolantädin ilme olis pitäny saada taltioitua, ku tän "suunnitelmani" sille möläytin:)
Kommentit (7)
Suunnittelin makaavani leikkauspöydällä tovin. Ja näin myös tehtiin. Jos et halua itse sunnitella, et suunnittele ja jos haluat niin suunnittelet. Tarviiko tuosta nyt hermostua.
kolmatta muksua lähdetään keväällä vääntämään ulkomaailmaan, ja en näe sitä vaivaa että mitään enää suunnittelisin. Kaksi aiempaa synnytystä olleet niin erilaisia, ja eivät menneet minkään alustavan suunnitelman mukaan. Sitä siis ei voi suunnitella etukäteen. Ekalla kerralla sain kaikki mahdolliset kivunlievitykset. Tokalla kerralla ei ehditty edes miettiä mitään kivunlievityksiä, kun lapsi meinasi syntyä sairaalan ovelle. Ainoa suunnitelmani kolmannen varalle on se, että saadaan anoppi ajoissa meille ekaa ja tokaa vahtimaan kun yritetään ehtiä sairaalaan. Tilanteen mukaan edetään.
Ja synnytystä olen suunnitellut.
Ei ne suunnitelmat mitään sitovia ole! :D
Syöksysynnyttäjänä minäkin nauraisin "suunnitelmia" mutta kyllä minulle on ehdotettu että haluanko kokeilla uutta sairaalan välinettä, haluanko veteen (esikoisesta en kehdannut kysyä, toisesta oli varattu ja kolmannesta amme rikki) mutta ei nämä suunnitelmat ole kuin vaihtoehtojen miettimistä.
Käytännössä ne voi mennä omastakin aloitteesta ihan erilailla.
Älkää olko tollasia tiukkiksia!
Ekaa lähdin synnyttämään ilman sen kummempia suunnitelmia, ainoa toive oli, että saisin kunnon kivunlievityksen ja ekaks mennään ilman... no niinhän siinä sitten kävi, etten ehtinyt toivoa niitä kunnon lievityksiä kun ammeessa lilluessa homma eteni niin nopeasti. Niinpä jäin ilman kunnon kipulääkettä.
Nyt toista kun lähden tekemään pyysin kirjattavan isoin kirjaimin, että tehokas kivunlievitys on ainoa mitä toivon. Muutkin käy, mutta epiduraali tai spinaali on toivottavaa.
Muuta en suunnittele, mutta ekalla kerrallakin olisi pitänyt osata sanoa jo aikaisemmin, että kun sen aika tulee, haluaisin ihan tujut lääkkeet...
Tuttu tunne tuo, että neuvolan terkkari painostaa. Ärsyttää minuakin! Kyllä se sieltä ulos tulee tavalla tai toisella!
Itsellä erittäin huonosti hoidettu ensisynnytys, josta jäi valtavat traumat. Seuraava synnytys suunniteltiinkin sitten toisen sairaalan pelkopolilla. Ja suunnitelmiin sain luottaa. Vaikkapa kivunlievitysta tarjottiin toivotulla tavalla jne.
meillä kyllä on ihan joka paikassa sanottu että sitä ei kannata eikä voi oikein suunnitella. Kun ei siihen juurikaan voi vaikuttaa.
Lähinnä kai jos haluaa niitä poppamieskivunlievityksiä, mitä talo ei tarjoa niin kannattaa etukäteen miettiä.
Voi johtua tietty siitä, että odotan esikoista, eikä mitään tietoa mihin sattuu ja kuinka paljon, mutta vaikka synnyttäis kahdettatoista kertaa niin on varmaan aina erilaista.
Olen neuvolan tädille sanonut, etten osaa haluta/toivoa mitään ja se on kelvannut vastaukseksi. Voin toivoa vain että kaikki menee "hyvin" ja saan ihanan vauvan. jee.