Te, jotka ette vaadi lapseltanne hyvää koulumenestystä,
ettekä panosta siihen että vaatisitte hyvää kokeisiin valmistautumista, ettekö halua lapsellenne parasta ammatinvalinnan suhteen? Minä ainakin haluan, että lapsellani on tulevaisuudessa mahdollisuus valita ammattinsa sen mukaan, mikä kiinnostaa. En halua, että joutuu yläasteella tai lukiossa toteamaan, että ei pääse lukioon tai oikikseen tai lääkikseen, koska on puutteellinen opiskelutekniikka tai matikan opiskelu on jäänyt heikommalle.
Kommentit (26)
Joten vaadin, että se heikompi lapsistani käyttää läksyihin enemmän kuin viisaampi.
Herättäähän se närää kun viisaampi painuu kavereiden kanssa ulos ja heikompi joutuu jäämään lukemaan läksyjään ja kokeisiin vielä kolmeksi tunniksi.
Mutta saavat nyt kumpikin hyviä numeroita. Toinen vain tekee viikon aikana läksyjä 6 tuntia kauemmin kuin toinen.
Lasten tulevaisuus on meidän vanhempien käsissä.
ja läksyjentekoon otetaan mielellään vinkkejä vastaan. Miten lasta saa motivoitua? Lapsi 3. luokalla.
vaadi lapselta mitään. Toki läksyt tulee tehdä ja kokeisiinkin pitää valmistautua. Mutta ainakaan esikoisella ei ole mitään urasuunnitelmia (kuten ei vanhemmillaankaan), joten jatko-opintoihin tulee riittämään ihan tuollainen perus 7,5 keskiarvo. Joten mitä sitä suotta rassaamaan. Nuoremmista en tiedä.
Ei kaikki halua opiskella itselleen mitään huippuammatteja vaikka älliä riittäisikin. Itse olen kohta opiskellut yhteensä 6 vuotta, mutta se sisältääkin jo 2,5 tutkintoa. Siinä ajassa olisi hankkinut jo vaikka minkälaisen tutkinnon.
Mutta kun kunnianhimoa on puuttunut aina, unelma-ammattia ei ole ollut ja muutenkin pidän elämässä muita asioita tärkeämpinä kuin korkeaa koulutusta tai loistavaa työuraa, niin olen opiskellut pari tällaista perusduunarin ammattia. Ja olen tyytyväinen valintaani.
Teki läksyistä vain puolet ja sekin oli jo suoritus. En pakottanut tekemään kaikkia kun näin että tökki. Yleensä kyllä tehdään kaikki. Minusta näistä ei kannata tehdä kamalaa pakkopullaa. Rennosti vaan.
Ja mieluummin ottasin todistukseen hyvät käytösnumerot kuin ainenumerot, jos pitäisi valita. On semmosiakin, et ainenumerot hyvät mut käytös syvältä.
Ehkä olen liian lepsu.
omien kykyjensä mukaisesti parhaansa, tekevät aina läksynsjä ja valmistautuvat kokeisiin.
Ei ole palkkiojärjestelmää.
Keskiarvot 8,3-9,3 välillä. En koe aiheelliseksi vaatia jotain numeroa.
Keskusteltu on että kutosella alkava olisi ikävä numero mutta jos joskus sellainenkin tulee ei se maailmaa kaada.
Pärjääminen on myös opettajan opetustavasta riippuvainen. Yläkoulussa olevalla lapsella oli viime syksyn sijainen jonka opetus oli outoa ja taso laski siinä aineessa koko luokalta.
Nyt kun on tullut entinen opettaja takaisin on oppiminen edistynyt ja lapsen innostus myös kasvanut. Tämä opettaja osaa selittää asiat ymmärrettävällä tavalla.
Sijainen höpisi mitä sattui ja selitti lukiotason asioita vaikka yläkoulun opetusohjemassa olisi ollut syytä pitäytyä.
Läksyt pakotan tekemään, muuta en voi. On onneksi vasta tokalla ja vielä niin helppoa ettei kokeisiin tarvitse lukea. Kertotaulua olen yrittänyt kyselllä ja lapsi on saanut kysellä minulta kertotaulua, mutta ei tuo sitäkään jaksa kuin hetken.
Huolestuttaa vain hieman miten ensi vuonna sujuu jos ei kiinnosta englannin opettelu tai vaikeampsi matikka. Kysellä aina voi kokeisiin, mutta ei voi pakottaa lasta vastaamaan.
Pakottamalla ei kukaan opi mitään, kyllä se halu täytyy itsestä lähteä.
yläasteella itse, ei ole halunnut että siihen puututaan ja hyvin sillä on mennyt. Aiemmin halusi amikseen, nyt päättänytkin hakea lukioon ja menee heittämällä sisälle.
voi auttaa lastaan koulutehtävien ja kokeisiin valmistautumisen kanssa, mutta valitettavasti lapselta ei voi vaatia hybää koulumenestystä, koska kaikista ei siihen yksinkertaisesti ole.
Jos lapsi on lahjakas, se kyllä pärjää. Jos lahjakas ja laiska, ryhdistäytyy sitten myöhemmin. Kyseessä on lapsen oma elämä, ei minun. Eri juttu on sitten ihan pienet koululaiset, eka-tokaluokkalaiset.
osallistuu tunnilla ja lukee (vähän, koska on vasta 3.) kokeisiin. Jos parhaansa yrittää, niin se riittää mulle.
että oikikseen voi päästä nykyään ihan ilman ylioppilaaksi kirjoittamistakin. Monella se nimenomaan ei ole siitä taidosta kiinni, vaan motivaatiosta. Peruskoulussa ja lukiossa joutuu lukemaan paljon sellaista mikä ei kiinosta ja se näkyy keskiarvossa vähän ikävästi.
Mullakin oli lukion päästötodistuksessa vain kymppejä ja ysejä, poikkeuksena kemia, josta sain 5:n. Kemia ei vaan napannut.
yläasteella itse, ei ole halunnut että siihen puututaan ja hyvin sillä on mennyt. Aiemmin halusi amikseen, nyt päättänytkin hakea lukioon ja menee heittämällä sisälle.
vanhempia, jotka jo alakoulussa ajattelevat, että "tuo meidän tenava tulee vanhempiinsa, ei se mitään opi, seiskat on sille ihan hyviä numeroja" ja sallivat sen ettei lapsi juurikaan lue kokeisiin.
voi auttaa lastaan koulutehtävien ja kokeisiin valmistautumisen kanssa, mutta valitettavasti lapselta ei voi vaatia hybää koulumenestystä, koska kaikista ei siihen yksinkertaisesti ole.
ei saa luovuttaa tuolla tavalla.
että hikipinkona oleminen ja itsensä kiusaaminen vaatimalla hyviä arvosanoja ei ole avain menestykseen. Jos on lahjakas pärjää kyllä. Jos vähemmän lahjakas, niin ei tarvitsekaan kymppejä saada. Eräskin tuttu sai vitosen lukiossa laajassa matikassa. No, kävi luokan sitten uudelleen ja myöhemmin pääsi teknilliseen korkeakouluun. Olisinpa itsekin tajunnut käydä luokan uudelleen (ja sen matikan). Voisin olla jotain muuta kuin humanistihörhö.
että oikikseen voi päästä nykyään ihan ilman ylioppilaaksi kirjoittamistakin. Monella se nimenomaan ei ole siitä taidosta kiinni, vaan motivaatiosta. Peruskoulussa ja lukiossa joutuu lukemaan paljon sellaista mikä ei kiinosta ja se näkyy keskiarvossa vähän ikävästi. Mullakin oli lukion päästötodistuksessa vain kymppejä ja ysejä, poikkeuksena kemia, josta sain 5:n. Kemia ei vaan napannut.
joka patistaa opiskelemaan juuri tuollaisissa tilanteissa kun joku aine jostain syystä tökkii.
ap
yleensä, pelkkä kokeisiin valmistautuminen ei ole oikea tie.Parempi tehdä hyvää työtä tasaiseen tahtiin voimiensa mukaan kuin opetella ulkoa stressaten jotakin koetta varten. Yritän tehdä nyt tokaluokkalaiselle selväksi, että vaikka ope on kovin koekeskeinen niin tärkeää on tehdä parhaansa ja muistaa, ettei mahdollisesti pieleen mennyt koe kaada koko koulutyötä.
ap kannustamisesta vai painostamisesta.
Vaatiminen kuulostaa painostamiselta.
Omilta koulu- ja opiskeluajoilta muistan lapsia/nuoria joilta on vaatimalla vaadittu hyvää koulumenestystä.
Mitä heistä tuli:
* yksi opiskeli 4 vuodessa luokanopettajaksi
* yksi jätti lukion kesken ja usean vuoden ajan keskittyi lähinnä kaljan juomiseen. Aikuisiällä suoritti lukion loppuun ja lähti opiskelemaan yliopistoon
* yksi suoritti lukion hyvin arvosanoin ja sen jälkeen alkoholistui pahasti. Eli muutaman vuoden spurguna ja hukkui ojaan.
* yksi lopetti opinnot kesken ja teki itsemurhan
* yksi sai hankittua yliopistotutkinnon mutta ei enää sen jälkeen ole jaksanut tehdä yhtään mitään.
Minä en vaadi lapsiltani hyvää koulumenestystä mutta kannustan heitä opinnoissaan. Kelpaavat minulla kyllä ihan duunarinakin, tärkeintä että ovat elämäänsä tyytyväisiä.
voi auttaa lastaan koulutehtävien ja kokeisiin valmistautumisen kanssa, mutta valitettavasti lapselta ei voi vaatia hybää koulumenestystä, koska kaikista ei siihen yksinkertaisesti ole.
ei saa luovuttaa tuolla tavalla.
että mä viittaan tässä johonkin tiettyyn tapaukseen, niin en. Oletko sä sitten sitä mieltä, että kaikki voi olla koulussa ysin tai kympin oppilaita?
Kyllä lapsilla on luontaiset taipumukset ja kiinnostuksen kohteet, sekä hyvin erilaiset älylliset kapasiteetit. Jos vaan ei ole hoksottimia, niin ei ole. Minkäs sille voi? Yhtä tärkeitä ovat kuitenkin kaikki ihmiset.
ei lapselta voi vaatia ja tehdä asiasta pakkopullaa vain sen takia että äiti haluaa että hänen lapsensa pääsee lääkikseen...anna lapsen valita kunhan hän on siinä iässä, jospa hän haluaisikin itse päättää tulevaisuudestaan..
arvioimaan sitä, että tuleeko hän tarvitsemaan kemiaa elämässään. Siksi minä edellytän että lapsi opiskelee jokaista ainetta ihan tosissaan, kiinnosti tai ei. Ensisijaisesti kyllä pyrin motivoimaan lasta niin ettei opiskelu ole pakkopullaa. Motivointi ei ole edes vaikeaa kun käyttää mielikuvitusta.