Mitä hankaluuksia elämänsä varrella tulee kohtaamaa lapsi, joka hyvin vahvaluonteeltaan, hyökkäävä,
vanhat omat mielipiteet, puolustaa itseään usein myös varmuuden vuoksi. Ei ainakaan jää jalkoihin mutta muuten...? Itse olen ihan eri tyyppiä, lapsi perinyt isältään tuon vahvan luonteensa. Ei ole lainkaan herkkä, pikemminkin kova, ihan luonnostaan. Poika nyt 5v.
Jotenkin osaisin hieman herkemmän ja vähemmän esillä olevan lapsen paremmin kasvattaa. Mitä ongelmia/haasteita saattaa olla edessä? Mitä sellaista mikä pojalle itselleen erityisesti vaikeaa, jonka varmasti joutuu jossain vaiheessa elämässä oppimaan?
Kommentit (9)
Toiset suojautuu esim. vetäytymällä, osa taas hyökkäämällä. Ujouskin on suojautumiskeino.
Niistä vaikeuksista... Mä luulen, että todellisia kavereita on vaikeampi saada jos on kovin hyökkäävä. Osa varmaan tietyn verran mielistelee, pelosta. Mut kyllähän se olisi kiva jos kaveri tykkäisi ihan oikeasti, eikä olisi vaan pelosta kiva.
Lisäksi oon huomannut, että hyökkäävät ihmiset joutuu usein esim. töissä helposti riitoihin muiden kanssa ja saavat nopsaan vaikean ihmisen maineen.
peittelee sitä hyökkäävyydellä.
Kova luonteinen on pikemminkin välinpitämätön toisten mielipiteistä, eikä lainkaan hyökkäävä. Vahvaluonteisella ei ole tarvetta puolustaa itseään ja olla esillä. Kyllä tuo kertoo enemmän huonosta itsetunnosta ja herkkyydestä.
Itsetuntoa kannattaa yrittää kohottaa. Itsepuolustuslajit voisi olla harrastuksena hyvä idea tämän luonteiselle lapselle.
Tarkoittaneeko sitä ettei huomioi muita ihmisiä?
Jos asia on näin, olisin erittäin huolestunut.
elämässä. Ei äitien pehmeillä arvoilla mihkään päästä, ja muut talloo. Ole onnellinen että on tollanen poika.
jos se on älykäs, lahjakas ja ahkera, niin menestyy varmasti, mutta jos on tyhmä ja laiska, niin päätynee vankilaan.
jos on lahjakas ja ahkera tosiaan.
Ihmissuhteissa ei välttämättä menesty ellei löydä tossukkaa kumppanikseen.
peittelee sitä hyökkäävyydellä.
Kova luonteinen on pikemminkin välinpitämätön toisten mielipiteistä, eikä lainkaan hyökkäävä. Vahvaluonteisella ei ole tarvetta puolustaa itseään ja olla esillä. Kyllä tuo kertoo enemmän huonosta itsetunnosta ja herkkyydestä.
Itsetuntoa kannattaa yrittää kohottaa. Itsepuolustuslajit voisi olla harrastuksena hyvä idea tämän luonteiselle lapselle.
Pikemminkin joukkuelajit voisi olla tuollaiselle luonteelle hyviä, oppisi toimimaan ryhmänä ja huomaisi, ettei hyökkäilystä ole mitään apua.
Jos et saa hänelle tolkkua päähän, hänestä tulee vielä itsekkäämpi paskiainen, mitä on jo nyt. Itsekkyys ei ole mitään vahvuutta, vaan juuri sitä: itsekkyyttä.
Todellisia ihmissuhteita ei pysty luomaan ihminen, joka on kykenemätön jakamaan omastaan ja itsestään. Löytää varmasti kaltaisiin tyhjäpääkavereita, joiden kanssa voivat sitten vähän rääkkäillä eläimiä ja räjäytellä pommeja.
Jos hyvin käy, päätyy vain vihatuksi pikkupomoksi, jos huonosti, niin... no, tietänet itsekin mihin tuollaisilla luonteenpiirteillä päätyy.
Ihminen on usein kova siksi ettei uskalla näyttää ulospäin todellista minäänsä eli on heikko.
Mielestäni nimenomaan herkänoloiset miehet ovat niitä vahvimpia. Samoin naisissa.
Koita kaivaa se herkkä puoli esiin, se on neuvoni.