Hissitttömän talon 3:s krs ja kolme pientä lasta?

Nyt alkaa jo pikkuhiljaa tottumaan mutta _helvettiä_ se silti on. Kaupassa kun käyt niin koko vartalo hiessä kun kantanut kassit ja vauvan ylös ja nälkäkin olisi ja vauva huutaa. En suosittele. Itse muutan tästä heti kun mahdollista!

Olemme asuneet 3. kerroksen hissittömässä asunnossa viimeiset 4 vuotta, aluksi kahden lapsen (3 ja 1 v) ja nyt kolmen (7, 5, 2 v) kanssa.



Onnistuu kyllä, enkä sinänsä koe asumista juuri erilaiseksi kuin hissitalossa. Meillä on parveke, se auttoi vauvan kanssa, meillä oli erikseen parvekevaunut, joissa lasta nukutettiin partsilla. Toiset vaunut oli alhaalla rapussa.



Suurin harmi tässä asumismuodossa on, että isojakaan lapsia ei oikein viitsi pistää keskenään pihalle - perään ei pääse samalla tavalla kuin pääsisi esim. rivarissa omakotitalosta puhumattakaan tarpeen tullen. Toisaalta tuleepa ulkoiltua itsekin, kun pitä mennä lasten kanssa pihalle.

4 ja 2-vuotiaat poitsut ja hyvin kävelevät kolmanteen kerrokseen! Pienempi joskus kiukuttelee mutta tulee kun taluttaa kädestä. Kolmas on kyllä toiveissa, vaunut jätetään alas (siellä on paikka niille) ja kantokopassa kantaisin ylös, ei ongelmaa. Käytän myös paljon kantoreppua. En näe mitään haittaa hissittömyydestä. No se on pieni juttu että kauppakasseja on tylsä kantaa ylös kun käymme kerran viikossa kaupassa ja kasseja on sitten 7... Mutta mies kantaa ne ylös ja minä kävelen vain lasten kanssa :)

huonoin puoli olla juuri se ettei lapsia voi päästä yksin pihalle... nyt kun asutaan rivarissa niin onhan tää suht helppoa kun eskari ikäinen voi mennä herkeksi yksinkin ulos. Lisää kommentteja?

ao

alle 4v asuttiin hissittömän talon vikassa kerroksessa (=kolmas). Esikoisen ollessa 10kk-4v meillä oli lisäksi 3 hoitolasta (olen siis pph), joiden iät olivat 1-4v eli parhaimpina aikoina lapset olivat 10kk, 11kk, 1,5v ja 2v. Ulosmeno olikin sitten yhtä sirkusta ja hulabaloota, samoin sisälle tulo..

Tein sitten niin, että laitoin vilkkaimman taaperon liinaan (yleensä se 2v), kiikutin kaksi pienimpää ala-aulassa odottaviin kaksosten rattaisiin ja laitoin valjaisiin. Sitten kipaisin hakemaan sen rauhallisemman taaperon, jonka jätin eteiseen odottamaan parin lelun kanssa. Muutakaan en keksinyt. Tuota jatkettiin n. puolisen vuotta, kunnes se vilkkain taapero osasi itse kivuta rappuset ylös ja alas rauhallisesti (jyrkät kierreportaat). Laitoin sitten sen toisen taaperon liinaan.

Ylösmennessä tein sitten niin, vilkkain tapero oli taas liinassa, pienimmät rattaissa ja vein rauhallisemman ensin ylös ja sitten pienimmät.

Onneksi pihalla oli kunnollinen lasten leikkipaikka, joten pitkälle ei tarvinnut lähteä ulkoilemaan. Isompien ollessa 3-4v mentiinkin sitten jo lähipuistoon, jonne oli n. 200 metriä matkaa.

Vanhimman muksun lähdettyä, tilalle tuli uusi taapero, joka onneksi osasi itse kulkea rapuissa eli kannettavia ei ollut yhtään.

Kokemusta on kolmannesta kerroksesta kahden lapsen kanssa. Ihan hirveätä välillä.

Kyllästyin ruokakassien jatkuvaan raahaamiseen. Ostin juuri uuden asunnon hissillisestä talosta. HUOH, sitä helpotusta!