Tuli tuolta toisesta ketjusta mieleen (lapsista puhuminen)

vähän aikaa sitten olin työmatkalla ja meinasin unohtaa soittaa iltaisin kotiin. Töissä muutenkin keskityn ihan mielelläni työasioihin, kotona sitten lapsiin.

jos ovat isänsä kanssa, mutta jos vähän vieraampien, kuten isovanhempien, niin silloin kyllä. En taida ihan luottaa isovanhempiin hoitajina siis.

Mä oikeasti epäilen näitä "ajattelen koko ajan lapsiani"-äitejä feikkaamisesta ;)



Mä käyn noin kerran kuussa parin-kolmen yön työreissuilla, enkä todellakaan ajattele lasten pärjäämistä. Nautin rauhallisista aamuista ja yksinolosta illalla.



Samoin jos ollaan jossain miehen kanssa, niin ei tule lapset helposti mieleen.

joka ei ajattele lapsiaan "vapaalla" ollessaan. Olin ystäväni kanssa viikonloppumatkalla, ja minun piti laittaa miehelle yksi tekstari, kun hävetti se, että en soittanut koko aikana ollenkaan miehelle ja kysellyt lasten kuulumisia:) Ystäväni soitteli vähän väliä kotiin, mahtoi mies olla kypsä kotona...

Luotan siihen, että mieheni pystyy huolehtimaan lapsesta ihan itsekseenkin, enkä kyllä kauheammin kanna huolta silloinkaan, kun lapsi on isovanhemmillaan. Toinen lapsi on tulossa huhtikuussa, ja etenkin koska tämä on tiedossa, haaveilen tällä hetkellä siitä, että saisin olla yksin kotona vaikka kokonaisen viikonlopun. Minulla on ihana mies ja ihana lapsi, mutta olisi silti ihan mahtavaa, jos he lähtisivät jonnekin koko viikonlopuksi ja saisin olla kotona ihan vain itsekseni. :-)



Muistan parikymppisenä olleeni 2.5 päivää kestäneellä ratsastusvaelluksella, jossa oli mukana kahden lapsen äiti. Nuorempi lapsista oli kai reilu parivuotias. Tämä äiti oli ensimmäistä kertaa erossa lapsistaan ja paitsi soitteli kotiin monta kertaa myös itki iltaisin, kun oli niin ikävissään. Vähän katsoin sitä touhua huuli pyöreänä ja ajattelin, että voiko tuollaistakin olla. No, eipä ole omalla kohdalla näin käynyt.

minuakin vähän hävettää että olimme miehen kanssa pitkän viikonlopun poissa ja en kertaakaan lapsia ajatellut, paitsi kun mies sanoi kerran että pitäisköhän sinne soittaa (isovanhemmat hoiti) ja kysyä miten menee.



Ja sitten pari äiti-kaveriani päivitteli kuinka hekin ovat mehen kanssa tuota harrastaneet mutta eihän sitä oikein voinut nauttia, kun kokoajan oli vain lapsia ikävä ja huoli miten pärjäävät. Olin ihan hiljaa.