Pääsenköhän koskaan yli tyttäremme kuolemasta?

http://www.kapy.fi/

tai paremminkin oman yrityksen perustamista, tuo on ollut haaveeni pidemmän aikaa. Työskentelen tällä hetkellä lasten parissa ja kun tyttäremme oli meidän ainokainen ja vaikka iän puolesta olisi mahdollista uusi raskaus niin muista syistä se ei ole mahdollista enkä tiedä haluaisinko edes, vaikka suurperheestä olenkin aina haaveillut.



Työni on siis vakituinen ja yrityksen perustaminen on aina riski ja siksi en vielä ole unelmaani toteuttanut. Olen kuitenkin selvitellyt aiemmin asiaa ja kyseiselle yritykselle olisi aika varmasti kysyntää.



ap

kamalaa

Uskomatonta kuinka vaikeata tuo on



Yritä nyt kerätä voimiasi ja saada edes jonkinlainen tyo

Ja kyllä sitä oppii, ajan kanssa. 10 kk on vasta aika vähän. Olen pahoillani puolestasi.

ja suru ei koskaan häipy mutta sen kanssa oppii elämään.



nimimerkki 10 vuotta 3 kk ja 2 päivää.

Uskon että joskus pärjäät asian kanssa, tavallaanhan lapsen kuolemaa ei voi hyväksyä taí sen yli päästä.

On oikeus surra ja tuntea ikävää.

Aina.

Sinua voi auttaa ajatus siitä ettei lapsen kuolemasta tarvitse "selvitä",

se on aina osa sinua.



Joitakin auttaa muutto muualle.

Joitakin uusi työ.

JOitakin uusi harrastus/muu virike.

Koeta löytää mielihyvää tuottava asia /asioita elämääsi.



Lämmöllä,

kolmen erityislapsen äiti

Minä uskon, että

sielu valitsee itse vanhempansa, joille syntyy lapsena. Meidän kaikkien on elettävä elämämme täällä ja opittava sen kautta paremmiksi, muita ja itseämme rakastaviksi ihmisiksi. Toiset ovat oppineempia kuin toiset (eli syntyneet useammin). Meidän sielumme elävät monta elämää, kunnes enää ei tarvitse syntyä, jolloin päädymme jatkuvaan ihanaan olotilaan, josta käsin voimme antaa neuvoja maallista elämää eläville rakkaillemme. Meillä jokaisella on läheinen, edesmennyt henkiopas, joka auttaa meitä ratkomaan intuitiivisesti elämän ongelmiamme. Voimme olla yhteydessä "tuonpuoleiseen", henkimaailmaan unien kautta sekä erittäin herkät ihmiset voivat keskittyessään kommunikoida ajatusten tasolla heidän kanssaan. Kuolemassa sielu vapautuu ja muistaa taas "tuonpuoleisen" asiat ja tapaa tuttuja siellä. Kunnes taas syntyy uudestaan haluamaansa ja tarvitsemaansa elämään. Sielunenergia ei katoa koskaan.



Koen niin, että tyttärenne on edelleen läsnä luonanne ja haluaa sanoa, että rakastaa teitä. Pyytää jatkamaan elämäänne, sillä te tapaatte vielä, kun oma osuutenne on tehty. Näette unissa toisenne. Tunnette läsnäolon. Tämän lapsen merkitys oli siinä, että teidän osaksenne tuli kokea suuri suru ja menetys. Mutta myös ilo ja rakkaus, jonka tyttärenne teille tuotti ja haluaa tuottaa edelleenkin. Tyttärenne oma elämä jatkuu. Voimia ja rakkautta!

missä sulla olisi aikaa silloin tällöin pysähtyäkin.



Uskoisin kuitenkin, että normaaliin elämään paluu ja työnteko olisi ihan parasta lääkettä.