Lue keskustelun säännöt.
Olen kyllästynyt jatkuvaan arvosteluun
11.02.2010 |
ja tylyihin kommentteihin elämästäni. Näitä kommentteja ei suinkaan esitä sukulaiseni (tai no yksi sukulaisnainen) vaan puistotutut, äidit perhekerhoista ja aivan tuntemattomat ihmiset. Eikö vain voisi antaa meidän elää omaa elämää ilman, että pitää joka asiaan kommentoida?
Ja mistäkö minua arvostellaan.. Ainakin iästäni, lapsieni sukupuolesta, asumismuodostamme, auton käytöstä, lasten vaatteista, tavastani hoitaa lapseni, lapsieni nimistä, opiskeluistani..
Pitääkö sitä tosiaan olla kaiket päivät kotona, jottei tarvitse kuunnella? Ja otan kyllä herkästi itseeni, sillä minua kiusattiin lähes koko kouluaika.
Kommentit (10)
Mulla ei mielikuvitus riitä keksimään millä sanoin lapsen sukupuolta voi arvostella.
Kun tulee vaan mieleen jotain, että "mitä te nyt pojan menitte tekemään, kun teille sopisi paremmin tyttö." Mutta en usko että kukaan normaalijärkinen sanoisi tuollaista lausetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Sä olet aivan liian nuori äidiksi, mitä sä edes tiedät lapsista?
- Kuinka sä nyt noin paljon sille lapselle laitat päälle, sehän läkähtyy tuolla ulkona? (Lapsi palelee herkästi ja hänellä täytyy olla nollakelilläkin lapaset ja rukkaset esim.)
- Minkä takia sä pakotat sen lapsen kävelemään? Eikö sulla ole varaa ostaa sille rattaita? (Esikoinen ei ole suostunut kuopuksen syntymän jälkeen istumaan rattaissa, kun ne ovat hänen mielestään vauvoja varten)
.... ja näitä on lisää. Plus tietysti paljon sellasta, mitä olen vahingossa kuullut.
Toki saatan jotkut asiat kokea arvosteluksi, vaikkei ne sitä olisikaan.
ap
Se nyt liittyy lähinnä mun sukulaisnaiseen, jolla on itsellään yksi lapsi, tyttö. Meidän lapset on poikia. Ja joka kerta kun tavataan niin kertoo miten paljon parempia ne tytöt ovatkaan. Tytöt oppii sen ja tämän ja tuon nopeammin. Tai tytöt ovat rauhallisempi tai fiksumpia tai millon mitäkin.
ap
Mä olen AINA se nuorin äiti puistossa/kerhossa ja täällä on niin pahat kuppikunnat että huhhuh.
ap
en ole ikinä kuvitellut, että kukaan tällaisia juttuja sanoisi tuntemattomille/puolitutuille tms. Erään anopin olen kuullut sanovan miniälleen, että älkää herrajumala lisää lapsia tehkö (pariskunnalla oli siis 1 lapsi).
Mitä olet ap vastannut noihin?
Jos mulle joku ihan tuntematon tulee valittamaan jostain, niin joko sanon suorat sanat tai ignooraan. Esim. kun kauppakeskuksessä joku täti tuli valittamaan, että rattaiden kanssa pitää kulkea oikeaa laitaa pitkin että liikenne sujuu, en viitsinyt edes kommentoida mitään.
Jos taas joku kysyisi miksi mun lapsi on puettu liikaa/liian vähän, vastaisin tod näk "mitä se sulle kuuluu".
Älä missään nimessä ota itseesi muiden sanomisista. Kehitä sitävastoin sellainen asenne, että tyhmiä kyseleville voi pää pystyssä tokaista, että "mikä ihmeen kysymys toi oikein oli?"
- Sä olet aivan liian nuori äidiksi, mitä sä edes tiedät lapsista?
- Kuinka sä nyt noin paljon sille lapselle laitat päälle, sehän läkähtyy tuolla ulkona? (Lapsi palelee herkästi ja hänellä täytyy olla nollakelilläkin lapaset ja rukkaset esim.)
- Minkä takia sä pakotat sen lapsen kävelemään? Eikö sulla ole varaa ostaa sille rattaita? (Esikoinen ei ole suostunut kuopuksen syntymän jälkeen istumaan rattaissa, kun ne ovat hänen mielestään vauvoja varten)
.... ja näitä on lisää. Plus tietysti paljon sellasta, mitä olen vahingossa kuullut.Toki saatan jotkut asiat kokea arvosteluksi, vaikkei ne sitä olisikaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vähän luulen, että nuo lauseet on menneet ap:n tulkinnan läpi, ja siinä samalla niiden sanamuoto on muuttunut muuksi. Niin käy todella helposti, ettei sitä itse huomaakaan.
Mutta tietenkin jos joku noin sanoisi, niin eihän sitä kukaan hyvänä pidä, eikä sellaisen ihmisen kanssa sitten enää viitsisi olla tekemisissä. Jokaisella on oikeus valita oma seuransa, joten miksi kiduttaa itseään seuralla, jossa ei viihdy.
Nollakelillä jos aurinko paistaa, eikä tuule, niin lapset + rukkaset on liioittelua :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nollakelillä jos aurinko paistaa, eikä tuule, niin lapset + rukkaset on liioittelua :).
puolen tunnin ulkoilun jälkeen pojan sormet oli jääkylmät. Luulen siis ihan itse tietäväni mikä on tarpeeksi omalle lapselleni.
ap
Olet ehkä vähän samanlainen kuin minäkin: et itse arvostele toisten ratkaisuja ja et voi käsittää minkä vuoksi toisten täytyy puuttua sinun tekemisiisi.
Ehkä sinun pitää opetella sanomaan napakasti takaisin. Jos joku ihmettelee että lapsella on paljon päällä voit jättää asian huomioimatta (tämä on mielestäni paras vaihtoehto, anna imisten puhua, ei se haittaa) tai sanoa, että eipähän ole ainakaan takamus paljaana, kuten moni muu lapsi.
Jos sinua ärsyttää sukulaisnaisen tyttären ylistely, niin voit toki ryhtyä ylistämään mukaan. Ihmiset rakastavat puhua itsestään. Ei se tytön ylistäminen tee sinun pojistasi huonompia. Tai sitten voit sanoa, että milloinkas tytölle tulee sisaruksia lisää?
Ihmiset puhuvat mitä puhuvat. Opettele valikoivaa kuulemista. Ei kaikkea kannata ottaa niin vakavasti. Joku voi sanoa, että oletpas tyhmä ja ruma. Sinun itsesi pitää päättää pitääkö tämä asia paikkansa, vai onko puhuja väärässä.
Olen oppinut, että mielestäni hölmöjä juttuja ei tarvitse edes kommentoida. Ei minun tarvitse itseäni ja tekojani puolustella niin kauan, kun en ketään satuta tai tee rikoksia.
Kaikkea hyvää sinulle.
kukaan arvostelisi kenenkään elämää tai mainitsemiasi asioita. Ja käyn usein tuollaisissa piakoissa ja olen sosiaalinen eli juttelen paljon ihmisten kanssa.
Taitaa olla todellakin niin, että otat liian herkästi itseesi ja ymmärrät sanat väärin. Kerro joku esimerkki arvostelusta.