Meidän tytöstä tulee vissiin tosi lyhyt aikuinen.. :(

eli ei päätä huimaa hänenkään pituutensa :-) On tosin ollut pieni ollut aina, kasvaa hiljalleen siinä omalla -1,5 käyrällään. Joten ei kuulemma syytä huoleen, kun kaikki muu tuntuu olevan kohdallaan.



Koominen näky tietysti hän on, kun kaksi isoveljeä on puolestaan reilusti ikäistään pidempiä ja pikkuvelikin ampaisi juuri pituudessa ohi. Mutta ehkä tyttö sitten myöhemmin kasvaa tai ei - enpä asiaa juuri pohdi!

Mun 5.5v tyttönen on 104cm kotona mitattuna.

5-vuotis neuvolassa oli tasan metrin;-) Eikä edes jouduttu tänä vuonna kontrolleihin, kun kasvaa tasaisesti. Hitaasti, mutta varmasti:-)

Mun tyttö mahtuu neuvolan käyrällä normaalin rajoihin vielä, joten ei ap:n tyttökään ole kääpiökasvuinen. Joillakin ne kasvuspurtit tulee vasta sitten myöhemmässä vaiheessa.

Oli muita 2 päätä pidempi 178cm (muistaakseni)



Parta kasvoi ja ääni oli matala kuin miehellä.



Siihen se sitten jäikin :D

Kyllä sitä ihmeteltiin aina pitkään kun poika on vasta 12 ja näyttää ihan kolmekymppiseltä ukonrähjältä.

Olen 152cm, ja olen aina ollut sinut itseni kanssa.

Ja huomaa, ettet ole sinut itsesi kanssa kun täällä hoet ettei asia vaivaa sinua....

Eihän tuo ap:n tyttö niin lyhyt ole...

Meidän poika oli 5v-neuvolassa 103 cm ja silläkin mitalla ylsi -2 käyrän yläpuolelle (pienihän tuo tietenkin on). Varmasti on ap:n tyttöä lyhempi 6-vuotiaana.

Keskikäyrällä kulkee pituus. Ei 111 cm nyt kovin lyhyeltä kuulosta, ei missään tapauksessa noin pitkälle mitään kasvuhormoneja anneta.

Keertoo paljon ihmisestä se, että suurin huoli lapsen suhteen on pituus...Oletettavasti ap kuuluu niihin ihmisiin jotka tulee esim ravintolassa mulle sanomaan ihna vartavasten, että "ootpa sä lyhyt".

Mieluumin lyhyt ja toimivat aivot kuin toisin päin...

olla jotain muita huolia? mitä?

Aina kun aloittaa keskustelun pitääkö kirjoittaa suurimmasta huolestaan? Mistään muusta ei saa kirjoittaa?

Onhan sitä suurempiakin huolia maailmassa, onneksi lapsenne on kuitenkin terve!



Itse olin 114cm kun aloitin koulun 7v:nä. Olin aina luokan pienin mutta äitini keksi positiivisia juttuja koostani (mahdun pienistä paikoista helposti jne) enkä tuntenut itseäni milloinkaan erilaiseksi tai erikoiseksi. Nyt aikuisena olen 160cm minäkin, kaunis ja mieheni on minua reilua päätä pidempi mutten huomaa pituuseroamme minäkään.

ei pituus 6-vuotiaana. jos murkkuikä ja kuukautiset alkavat vasta esim 14v (milloin äidillä alkoi?) niin kasvua tulee vielä reippaasti lisää. jos kuukautiset taas alkavat nuorena, esim 11v. kasvu loppunee viim. 13vuotiaana. vanhempien kasvutapa vaikuttaa. että ei huolta.

t. terveydenhoitaja

113cm pitkä. Ja musta tuli 165cm pitkä. Siihen aikaan oli ihan normaali mitta tyttölapselle! Enkä oo mikään hirveen lyhyt. Ihan normaalimittanen. Vaikka lopetinkin kasvamisen jo 13-vuotiaana kokonaan.



Ehkä tytöt sit vaan on isompia nykyään noin yleisesti. Mä olen jäämässä hyväksi kakkoseksi omalle tyttärelleni, joka oli 6-vuotiaana 122cm ja kolistelee nyt 7-vuotiaana 130cm rajapyykkiä... Tyttö oli jo 5-vuotiaana saman kokoinen ku minä kouluun lähtiessäni!

ja siltikin ihan normaali ja terve ;)

Aikuinen nainenkin voi olla 155cm-180cm ja silti ihan normaali ja terve.

Niin ja sit on tuo meidän kuopus, joka on taas ihan sintti. Mutta terkkari aina sanoo, että 8% lapsista on sentään VIELÄ pienempiä kuin tuo teidän tyttö ja kuopuksen kummitäti on muistanut kertoa monta kertaa, että pienenä on ihan kiva olla (kummi on itse alle 160cm ja jotain 45kg ) :D



Ei se pieni koko tytölle varsinkaan mikään paha juttu ole. Pienet on pippurisia :D

Vanhemmat jotka surevat oman lapsensa lyhyyttä, tartuttavat saman väärän ajattelumallin lapseensa. Lapsi oppii pitämään itseään "pätkänä ja kummajaisena" vaikka hän on itse asiassa täysin normaali ja ainoa oikea ongelma on vanhempien korvien välissä.



Minua ei heilauta paskan vertaa se, tuleeko lapsesta 180cm pitkä vai 150cm pitkä. Kunhan tulee terve ja onnellinen aikuinen.

Mä olin kouluun mennessä 117 cm ja seiskaluokan mittauksessa 174 cm!! :D



Kasvoin aika myöhään ja viidennen luokan aikana peräti 14 senttiä!



Ei siis ole vielä mitenkään sanottua, että tyttösi jäisi lyhyeksi.

on kurjaa olla lyhyt nyky yhteiskunnassa. Paljon käytännön ongelmia esim. vaatteet, kaupassa käynti(tavarat ylhäällä)töissä ongelmia(eio ylety, ei pysty tekemään) tytöttely.....

Onneksi omista lapsistani on tulossa isompia.

Välillä toki voi leikkiäm tyhmempää ja se menee täysin lyhyyden piikkiin:)

Lyhyitäkin tarvitaan jotta pitkät voisivat tuntea ylemmyyttä..

on kurjaa olla lyhyt nyky yhteiskunnassa. Paljon käytännön ongelmia esim. vaatteet, kaupassa käynti(tavarat ylhäällä)töissä ongelmia(eio ylety, ei pysty tekemään) tytöttely..... Onneksi omista lapsistani on tulossa isompia. Välillä toki voi leikkiäm tyhmempää ja se menee täysin lyhyyden piikkiin:) Lyhyitäkin tarvitaan jotta pitkät voisivat tuntea ylemmyyttä..

Voihan jeeeh. Itse olen 151 senttiä pitkä, enkä ole kertaakaan kärsinyt 41 ikävuoteeni mennessä tästä. Poikani on nyt 15-vuotiaana "vain" 170 senttiä pitkä(miehenikin 168cm), meidän olisi pitänyt sitten varmaan jättää lapsetkin tekemättä aikanaan, kun kerta tulevat kärsimään. Tyttö on 10v ja 128 senttinen, luokkansa lyhyin, katsoin, että 6-vuotiaana oli 108 senttinen. Olipa tyhmä kirjoitus.

menee siellä n. -1 käyrän tuntumassa. Ei tuosta voi vielä aikuispituutta edes päätellä 6-vuotiaalla.



Ja miksi se pituus on teille niin tärkeää? Haaveiletteko tytölle mallin uraa tai koripalloilijan? Kun ei tytöstä nykyiselläkään pituudella mitään "kääpiötä" varmasti ole tulossa. Itse olen 161 cm, ja todellakaan koskaan pituudesta mulla ei ole ollut minkäänlaisia komplekseja. Monesta muusta ulkonäköön liittyvästä asiasta olen kyllä huolehtinut, muttan pituudesta. Omien lapsien pituudestakaan en huolehdi, kunhan kasvavat tasaisesti ja pysyvät normaalin vaihteluvälin sisällä.

Minua ei heilauta paskan vertaa se, tuleeko lapsesta 180cm pitkä vai 150cm pitkä. Kunhan tulee terve ja onnellinen aikuinen.

Ihan oikeastiko ei heilauta? Kyllä meidän perhettä ainakin on todella paljon heilauttaneet lapsen kasvukäyrän kyttäykset, sairaalatutkimukset, kasvukontrollit jne. Tuloksena "terve, pieni poika" (Mikä on upea asia!).

Koti- ja pph-hoitovuodet menivät hyvin, eikä kukaan kiinnittänyt pituuteen ihmeempää (negatiivista) huomiota. Poikaa luultiin vaan aina todella taitavaksi, eli pari vuotta nuoremmaksi. Sitten hän meni päiväkotiin ja jo ensimmäisenä päivänä iski se pituus/lyhyys päin naamaa. Lapset ja hoitajatkaan eivät voineet tajuta, miten niin lyhyt voi olla niin vanha.

Toivon kovasti että pojasta tulee terve ja onnellinen aikuinen. Kuitenkin tuo lyhyys tuntuu ainakin lapsuutta ja nuoruutta hankaloittavan. Ei se mitenkään välttämättä sitä pilaa, mutta helpompaa kyllä olisi päätä pidempänä.

Minä varmaan olen huono ihminen, mutta kuitenkin toivon, että pojan pituus olisi aikuisena lähellä 170 senttiä. Toki hän olisi yhtä rakas 150 senttisenä, mutta silti tuota kasvua toivon. Ihan pojan itsensä takia. (Ennuste nyt n. 165 cm-167 cm.)

T:29

oletko katsonut jostain vauvakirjasta tms milloin itsellesi on tullut?



sitten äkkiä lapsi saattaa kasvaa todella paljon (suhteessa aikaisempaan tasaiseen kasvuun).



esim. mun äiti sanoi että mä olen kasvanut harppauksen juuri ennen koulunalkua ja -olin muuten pienimmästä päästä siellä koulussa ekalla ja tokalla. mutta kasvoi musta sitten kuitenkin 168cm :)

on lapsena lyhyt on aikuisenakin lyhyt! Tyttö ehtii kasvaa vielä vaikka kuinka. Ja sitäkään en ymmärrä miksi pitkiä aikuisia häiritsee lyhyet aikuiset, ei minuakaan pitkät (olen 157 cm). Antakaa meidän rauhassa olla hobitteja.