Meidän tytöstä tulee vissiin tosi lyhyt aikuinen.. :(

rupee vaivaamaan, niin saa sitten kasvuhormoneja...

...mutta nyt eron muihin alkaa varsinaisesti huomata.

114cm ja minusta ihan sopiva vaikka onkin luokkansa pienin tyttö...ei kuitenkaan omituisen pieni eikä koskaan yksikään lääkäri tai terkka ole asiasta kahdella sanalla mitään sanonut...itsekin olen ollut aina pienin ja aikuisena olen sentään 160cm...Miksi ihmeessä muuten pitäisi olla saman pituinen kuin "kaikki muut"? Miksi ei saisi erottua mitenkään keskiverrosta? Aikuinen nainenkin voi olla 155cm-180cm ja silti ihan normaali ja terve.

asia ihmetyttää lähinnä sen vuoksi, ettemme itse ole mitään älyttömän lyhyitä.

Suvussa voi olla muita pienikokoisia...en oikein ymmärrä mitä suret. Onko pieni koko jotenkin paha asia?

120cm ja 121cm, mutta +1 -käyrällä kasvavat. Tänään 5.5v tyttö oli siskon neuvolassa 119cm.



Siis tämä vastaukseksi, kun joku kyseli muiden eskareiden kokoja.

Eikös pieniä naisia ole ollut aina ja tulee olemaan kuten niitä pitkiäkin ja kaikkea siltä väliltä...kuten tuossa aiemmin joku jo mainitsiniin aikuisten erot voivat olla kymmeniä senttejä eikä kukaan silti ole erilainen...

Pituudeksi saatiin 106cm.

nainen että sitä pitää surra?

mutta olishan se nyt kiva olla suht samalla korkeudella muiden kanssa. :) -ap

suomalainen nainen? Eikös muuten keskipituus ole jotain 165cm? Ei kovin paljon sekään! Ap taitaa nyt tehdä kärpäsestä härkästä tässä asiassa...pienet naiset ovat yleensä sirojakin!

eipä ole koskaan tarvinnut pituuden takia kärsiä vaikka useimmat ovatkin mua pidempiä...

itse olin ala-asteella yksi luokna pisimmistä tytöistä ja jäin 160 senttiseksi. Kyllä voi mitä vaan vielä käydä, pyrähdystä tulla kasvussa.

Olen 152cm, ja olen aina ollut sinut itseni kanssa.



Tosin tiedän kyllä, että hyvin monia pidempiä ihmisiä vaivaa/haittaa/häiritsee tms. se, että joku on näin lyhyt, mutta sehän ei taas ole minun ongelmani (muuta kuin siinä mielessä, että joudun säännöllisin väliajoin kuuntelemaan typeriä "hobitti, pätkä jne.." kommentteja.).



Mutta siis, vaikka tyttärestäsi ei tulisi kovin pitkää, niin ei hänen elämänsä siksi huonompaa ole.

Tosin tuon ikäisestä ei voi vielä mennä sanomaan, osa kasvaa nopeasti, osa hitaasti.

ja en kyllä alle 155- senttinen haluaisi olla. Siis teille, jotka ihmettelette, mitä vikaa on olla lyhyt. Miehillähän tuo on paljon isompi ongelma, siis olla huomattavasti tavallista lyhyempi.

Keertoo paljon ihmisestä se, että suurin huoli lapsen suhteen on pituus...Oletettavasti ap kuuluu niihin ihmisiin jotka tulee esim ravintolassa mulle sanomaan ihna vartavasten, että "ootpa sä lyhyt".



Mieluumin lyhyt ja toimivat aivot kuin toisin päin...

Itse olen "vain" 152cm, ja eipä ole pienuus minua haitannut, ja itse asiassa ala-asteella en ollut edes lyhimmästä päästä.

Meidän neitokaisen kasvukäyrää seuratessa veikkaisin, että tulee äitiään pidemmäksi, mutta kuten jo edellä mainittiin, niin mitä vaan voi vielä käydä.

Serkkutyttö ei ollut 6 vuotiaana varmaan edes 110cm ja nyt on murrosikäisenä jo yli 160cm

mutta olishan se nyt kiva olla suht samalla korkeudella muiden kanssa. :) -ap

eli aika monta senttiä lyhyempi kuin keskiverto suomalainen nainen. Olen aina ollut tyytyväinen kroppaani. Se toimii loistavasti ja on ihan hyvännäköinenkin. :) Mies on rapiat 30 cm mua pidempi enkä yleensä edes huomaa meidän pituuseroa (muuten kuin että onhan se iso). Valokuvista joskus vain katson, että Ohoh! :D

Tarinan opetus: ei ne sentit merkitse, vaan hyvä itsetunto.

Ihan saman mittainen olen (tosin mies "vain" 25 cm mua pidempi). Enkä koskaan ole ollut mitenkään traumatisoitunut pituudestani, vaikka varsinkin nykyteinit vaikuttaa aivan hujopeilta. Tulen olemaan mummona sellanen pikkanen käppänä :-)



Pidän pitkistä miehistä ja mun varrella niitä pitkiä miehiä todella riitää. Jo 170 cm pituinen mies on mun vinkkelistä pitkä ja komea. Omani tietysti aivan erityisesti.

Me vanhemmat olemme 174 ja 188 cm. Mieheni venähti vasta teini-iässä, siihen saakka oli ns. pieni. Sitten spurttasi valtavaa vauhtia :)