miten eskarivuosi mennyt?

Toisaalta, pojat on kyllä erilaisia kuin tytöt :-)

Eskarilaisilla kyllä ilmenee tuossa iässä sitä kuuluisaa ns. eskari- tai ekaluokanuhmaa, teidän poika voisi hyvinkin "kärsiä" siitä, vähän siihen nuo "oireet" viittaavat (oma poika oli siinä eskarin ja ekaluokan alkusyksyn aikoihin vähän samantapainen). Voihan toki olla, että siellä eskariryhmän poikien keskuudessa on käynnissä jonkunlainen kukkotappelu siitä, kuka on jengin kingi?

Meidän poika viihtyy eskarissa,mutta välillä selvästi kaipaa myös kotirauhaa ja joinain päivinä ei halua mennä (yleensä kysellessä syyksi selviää sitten että ed.pvänä on ollut jotain kärhämää tmv),viihtyy kuitenkin sitten aina todella hyvin kun menee.



Harrastuksia ei ole muita kuin uimakoulu. Minusta eskarissa on jo tarpeeksi ja varsinkin sitten ekaluokka koululaiselle on ihan uusi asia,on siinä kestämistä :) pienelle,koska mun silmissä tää poika on kuitenkin pieni lapsi vielä. Kasvamssa isoksi kyllä,mutta edelleen tarvii syliä ja halia :)



Uhmaa on täälläkin ja outoja kiukkuraivareita,leikit on myös muuttuneet rajummiksi selvästi.

Uhmaa ja kiukkua on välillä paljonkin,mutta olen koittanut myös keskustella mahdollisimman paljon pojan kanssa ja antaa myös kahdenkeskistä aikaa ja huomiota. (meillä vain yksi pikkusisarus).



Sen olen huomannut,että heti eskarin jälkeen pojan pitää autossa ja sit kotona saada olla rauhassa. Noi tunti menee siihen "palautumiseen" takaisin äidin "pikkupojaksi" siitä eskarikundista ;D

Eli kun antaa palautua rauhassa,ei kysele liikaa,eikä tuputa mitään niin poika tasaantuu ja loppupäivä on mukavampi :)



Näin meillä :)

illalla oli peloissaan poika ja sanoi että pelkää että meidät vanhemmat tapetaan!!! Siinä vakuuttelin ettei niin käy ja uskoi sitten. Hetken päästä sitten sanoi että pelkää sen takia kun eskarissa luetaan niin vaarallisia satuja. No en kyllä tiedä. Aika rankkaa tuntuu olevan meidän pikku herkkiksellä, mutta helpottaakohan se kouluun mennessä!?

ap

Viihtyy eskarissa, kun siellä on hyvää ruokaa, saa askarella ja piirrellä, tehdä tehtäviä. Ja välistä pulkkamäkeä ja retkiä. Välistä on päiviä kun ei haluaisi mennä, en tiedä syytä, ja ympäripyöreitä vastauksia saa viihtymisestä meidänkin eskarin vetäjiltä.



Kotona menee kanssa noin tunti purkautumiseen, että pitää antaa olla rauhassa. Sitten vasta pyydellä syömään, tai korkeintaan antaa jotain hedelmää tai näkkäriä välipalaksi.



Uhmaa on ilmassa ja kiukkuraivareita varsinkin pukeminen ja lähdöt ja paluut ovat hankalia, ja vaatteet tuppaa jäädä ihan levälleen.



Harrastuksia ei ole, eskarissa on riittävästi.

Uimassa käydään koko perheen voimin ja tyttö osaa uida itse oppineesti muutaman metrin sammakkoa ja myyrää. Luistelukin sujuu jo jotenkuten ja sitä harjoitellaan. Pyörällä ei vaan osaa vielä ajaa.



Tyttökavereita ei vain hirvittävästi ole eskarin ulkopuolella, johtuen erityisongelmistansa. Poikapuolisia kavereita on pari pikkuveljen lisäksi, ja heiltä on omaksunut mm. taisteluleikkejä ja näitä kingijuttuja, ja koittaa pomottaa pikkuveljeään - tämän tästä saa olla erottelemassa riitapukareita toisistaan.

En panisi niitä pelkästään eskarin piikkiin. Meillä on kiltti ja herkkä eskarityttö, jolla myös oli varsinkin syksyllä paljon pelkoja ja huolenaiheita. Oli esim. yksin jäämisen pelkoa (tulethan varmasti hakemaan) ja kuoleman miettimistä (nähdäänkö me sitten siellä taivaassa, äiti?). Riitoja sisarusten kanssa on ollut enemmän kuin ennen, mutta vastaavasti myös uusia yhteisiä leikkejä.



Hienointa on, että eskariopet kampanjoivat ahkerasti kiusaamisen ehkäisyn ja hyvän kaveruuden puolesta. Tyttömme on oppinut ihan uudella tavalla rohkaisemaan ja kannustamaan pienempiä sisaruksia ja sopimaan riitoja rakentavasti.



Itse olen ollut eskariin valtavan tyytyväinen. Se on samassa koulussa, johon tyttö sitten syksyllä menee. Alle 20 lapsen ryhmä, jossa opettaja ja lastenhoitaja. Paljon koululaisten kanssa integroituja toimintoja (ekaluokan liikunta-, musiikki- ja kuvistunneille osallistumista ym.), ja ehdoton plussa on tietty jo koulun tiloihin ja ruokalaan tottuminen.



Meidän tytöllä on tullut uusia ystäviä (tulevia koulukavereita), joita myös vapaa-ajalla tapaa. Koulumatka on jo tuttu, kun sitä päivittäin kuljetaan. Tyttöä ei tunnu jännittävän koulun alku kovinkaan paljon.



Eskarivuonna on aloitettu uusia harrastuksia ja nekin tuntuvat innostavan. Kuusivuotiaat tarvitsevat paljon liikuntaa, ja siksi liikumme tosi paljon koko perheen voimin. Tämä näkyy mm. hyvässä ruokahalussa ja sikeissä yöunissa (vähintään 10 tuntia joka yö).



Lisäksi perheemme kaikki tytöt harrastavat taitoluistelua kolme kertaa viikossa. Eikä yhtään tunnu että olisi lapselle liikaa, päinvastoin. Eskarilaisemme haaveilee jo pääsystä seuraavaan ryhmään, jossa treenit 6 kertaa viikossa! Kauhulla odotan tuota aikaa...

etteivät nämä ongelmat varmasti eskarista sinänsä johdu, mutta on välistä ahdistavaa kun lapsi miettii niin synkkiä asioita. Kai se on kuusivuotiaalle ominaista. Tässä eskariryhmässä on yksi erityislapsi, jolla on avustaja, ja tämä lapsi on voimakkaasti agressiivinen ja tönii, potkii, yms yms. ei ilkeyttään vaan ymmärtämättömyyttään, mutta koko syksyn poikani oli ahdistunut tästä. Asiaan puututtiin kyllä, mutta edelleenkin tää lapsi ehtii käydä toisen kimppuun ennen kuin avustaja ehtii reagoida. Onko teidän mielestänne oikein, että muut lapset joutuvat kärsimään toisen lapsen ongelmista?

Poikani pitää kerran viikossa vapaapäivän (miehelläni vuorotyö, siksi mahdollista). Oppi joululomalla lukemaan. Ei olla annettu lupaa tehdä kouluvalmiustestejä. Aikoinaan huonoja kokemuksia esikoisen kohdalla.



Harrastaa Taekwondoa, erittäin liikunnallinen poika.



Joutunut eskarissa kiusatuksi. Häntä on mm. purtu ja potkittu erään pojan toimesta. Kaikesta huolimatta viihtyy eskarissa eikä ole halunnut vaihtaa ryhmää.



Oikea äidin poika. Kova halailemaan ja ihanan puhelias poika!

agressiivinen lapsi, ja valitettavasti on hyökkäillyt meidän pojan kimppuun, kun aikuisia ei ole paikalla. lisäksi hän on uhkaillut turpiin antamisella ym.



todella raivostuttavaa, ope ei oikeen voi tehdä mitään, puhuteltu poikaa on, ja vanhemmille kerrottu, mikään ei auta. kiva kun sama poika on koko peruskoulun samalla luokalla.:(

En usko, että kuuluu pelkällään ikään, koska viikonloppuisin kuin eri poika. Arkisin tulee sujuvasti kaikki opitut sanat munakarvoista läskibonatsuihin - välillä aivan törkettää kielenkäyttöä. Heidän ryhmässään poika, joka noita huutelee - mistä lie moisia edes oppinut. Lasten vanhemmat huomauttivat asiasta ja tädit pitäneet nähtävästi puhuttelun. Mutta, poika on alkanut nyt kuiskimaan noita muiden korviin. Huoh.

myös eskarilainen poika.Kotihoidossa ollut,kerhoja lukuunottamatta tietenkin. On sopeutunut todella hyvin. Tässä ryhmässä kaikki lapset on ollut kotona ei päiväkodissa. Eskari on koulun yhteydessä ja kaikki tulee ja lähtee samaan aikaan. Empä voisi olla tyytyväisempi,on saanut kavereita joilla myös puolin ja toisin kyläillään. Mutta tuota eskariuhmaa on kyllä meilläkin havaittavissa. Ei kyllä kiroile eikä kiusaa muita. Se on sellaista vastaan vänkäämistä. Ja juurikin haettaessa ja tutulta kuulostaa myös että pitää antaa vähän olla omissa oloissaan hetken eikä hyökätä kysymyksien kanssa heti päälle:)

Eskariin olen tyytyväinen ja on tehnyt todella hyvää pojalle,on reipastunut ihan silmissä sitten kerhoajan. Kaverit näyttäis olevan todella tärkeitä. Sitä jaksetaankin kinuta,joko johonkin kaverille tai kaveria meille. Kuinka usein teillä eskarilaisilla on kyläilyjä?

kaverille päivittäin, ja välillä on kiusallisia tilanteita, kun ei kiinnosta joka päivä tai ei ehdi. Jännä kyllä toi kiusaamisasia, että luulisi vielä tässä vaiheessa pystyttävän puuttumaan tähän, kun ovat niin pieniä. Tietävätköhän kiusaajalasten vanhemmatkaan aina asiasta?! Mulle ei ainakaan ole koskaan sanottu että mun poika kiusaisi, niin en todella voi tietää.

ap

siis jos luvan saa? Millaisia huonoja kokemuksia näistä oli sulla joka kirjoitit? (olikos 9?)ap

Kaverit näyttäis olevan todella tärkeitä. Sitä jaksetaankin kinuta,joko johonkin kaverille tai kaveria meille. Kuinka usein teillä eskarilaisilla on kyläilyjä?

Meidän eskaritytöllä on korkeintaan kerran viikossa mahdollisuus mennä kylään kaverille siten, että meidän vanhempien pitää kuskata. Naapuritontilla on lapsiperhe, jonka kanssa sitten säännöllisemmin leikkivät jommankumman kotona.

Mutta tosiaan nuo kaverijutut tuntuvat nousseen nyt tammi-helmikuussa pintaan ja jatkuvasti joku on kysymässä kylään. Meillä kotona käy ehkä kerran viikossa joku eskarikavereista, yleensä sovitaan perjantaina jommastakummasta viikonlopun päivästä, jolloin pystyy rauhassa leikkimään useamman tunnin. Ja naapurin lapset tietty pyörii täällä harva se ilta...

ja viihtyy siellä loistavasti. Oppi vuosi sitten itsekseen lukemaan ja kirjoittamaan, mutta tykkää silti niistä eskaritehtävistä. Ryhmä vaikuttaa tosi mukavalta, enkä ole koskaan nähnyt kenenkään lapsen puhuvan rumasti, tönivän tms. Sitä ei myöskään eskariopejen mukaan ollenkaan tapahdu ja uskon sen. Eskariopet ovat parhaat mahdolliset ja koko eskari on ollut pojalle tosi mieluinen juttu. Lähtee sinne joka aamu ihan innoissaan, eikä ole kertaakaan sanonut mitään negatiivista eskaristaan.



Kotona poika uhmailee ja uhittelee meille vanhemmilleen ja siskolleen. Eskarin jälkeen viihtyy omissa oloissaan, mutta muuten kaverit ovat kyllä tärkeitä ja illat viiletetään poikien kanssa pihalla.

että uhmaaminen saattaa kuulua ikään ja noi ikävät jutut, ehkä ohi menevät. Näyttää siltä että monilla lapset lukee jo eskarin aikana, meilläkin oppi muutama päivä ennen eskarin alkua. Uimakoulussa käyvät eskarin kautta (tyytyväinen). Toi kiroilu on siksikin niin rasittavaa kun pienemmät oppii, meillä kaksivuotias jo hokee noita ärräpäitä kun isoveljeltä kuullut. Millähän siitä pääsis eroon. Pippuria suuhun vai? Olisikohan lempeämpiä keinoja? ap