Liittyykö aspergeriin aina

Itsellä dysfasia lapsi joten aspergerista ei mitään enempiä tietoa enkä siihen nyt kommentoikaan.

Vaan tuohon diagnoosin saamiseen.

Oma mielipide on että siitä on ehdottomasti hyötyä. Itse voi sen jälkeen päättää kenelle asiasta kertoo. Esim. itse olen näyttänyt lääkärinlausunnon päiväkodissa, isovanhemmille ja joillekin kavereille kenen kanssa enemmän tekemisissä niin jotain seikkoja en koko diagnoosia.

Helpottaa varmasti myös koulussa kun opettajat tietää ei sitä luokkakavereille tarvitse kertoa.

Ja ainakin meillä joka vuosi on neurologin vastaanotto jossa taas katsotaan sen hetkinen tilanne, onko tullut lievennystä ym.

Ja onko aspergerissa jotain tukia tai kuntoutusta jos on niin nehän myös vaativat tuon lääkärin lausunnon.

Tuo, mitä kerroit ap, täsmää ihan minun 8-v poikaani. Sotkuinen tapaus tämäkin, eikä mitään erityisiä mielenkiinnon kohteita pleikkapelejä lukuunottamatta. Mutta luulen, että on vain addikkoitunut pelaamiseen.

Koulupsykologi puhui aspergerin mahdollisuudesta, mutta toinen asiantuntija, joka näkee lasta päivittäin, oli sitä mieltä, että tuskin on.

Meillä myös sosiaaliset ongelmat koulussa ja lisäksi keskittymisvaikeudet ja impulsiivisuus.Liikunnallisesti keskitasoa, luistelussa tosi kömpelö ja vihaa sitä.

Matikka sujuu hyvin, käsiala kaameaa (paitsi pojan mielestä). Piirtää kuitenkin mielellään ja ihan hyvin, tykkää myös käsitöistä.

Meillä vähän sellaista että opettaja tuntuu ajattelevan syyn olevan kasvatuksessa eikä pojan ominaisuuksissa. Sikäli diagnoosin haku olisi perusteltua. Toisaalta koulupsykologi ei meille ole puhunut aspergerista vaan lähinnä tunne- ja sos. kehityksen ongelmista, joihin auttaisi oppiminen. En vain aina tiedä, miten opettaa asioita, kun itsestä tuntuu että poika ajattelee välillä ihan "omalla tavallaan".

ap

nämä kaikki piirteet ovat ihan tavallisia. Kukapa ei olisi kiinnostunut asioista, järjestelmällinen tai epäjärjestelmällinen tai tykkäisi rutiineista.... siksi kai asperger on niin hankalasti diagnosoitavissa...? Vähän kuin adhd:kin - missä menee normaalin vilkkauden ja ylivilkkauden raja? Eikä kaikki adhd:tkaan ole keskittymiskyvyttömiä, kun on kyse heidän omasta harrastuksestaan...



Minulla on siis 3 lk poika, jolla itse olen ajatellut olevan as-piirteitä. Mutta kasvatustieteilijänä tiedän, ettei hän ikipäivänä saisi diagnoosia.

Kyllä kaikenlaisia tukitoimia on koulun puolesta ihan kiitettävästi tullut.

Meillä on tutkimukset vasta tulossa (kovat jonot), joten saa sitten nähdä, tuleeko diagnoosia ja millaista.

Itse en oikein aspergeriin usko. Jotain häikkää kyllä on, se on selvä, mutta niin moni piirre jää puuttumaan.

Oliko heissä teidän mielestänne jo silloin jotakin "epäilyttävää"? Koska as-diagnoosia alettiin epäillä?

Vastaa, että ongelmat ovat näkyneet vain "laitoksissa" (tarha, eskari,koulu). Todenteolla vasta koulussa.

Mutta meillähän ei olekaan aspergeria diagnosoitu, joten en ole ihan oikea hlö vastaamaan tähän kysymykseen.

Hän ei halua diagnoosia. Fiksu on, mutta syrjäytynyt yhteiskunnasta.

Vailla koulutusta ja työtä. Hän tuntuisi elävän omassa pikku maailmassaan johon minä sovin hyvin mukaan. Olen hänelle ainut ihminen, joka toimii ystävänä ja rakastajana.



Nyt 4 vuotias lapsemme on ilmeisesti perinyt isänsä aspergerin. Hän ei pidä uusista vaatteista, eikä suostu puhumaan sanaakaan. Päiväkodista on tullut jo palautetta kun poika vaan seisoo pihalla ja katselee muiden leikkiä.



Hänellä on myös yksi kiinnostuksen kohde joka lähentelee pakkomiellettä. Olen yrittänyt rajoittaa tätä, mutta siitä seuraa huutoa.



Mieheni on saanut sairaseläkkeen masennuksesta ja paniikkihäiriöstä mielestäni väärin perustein. Olen koettanut puhua hänelle diagnoosin hyödyistä. Hän on fiksu ja toimiva ihminen jota on ohjattu väärin perustein eläkkeelle.

Hän ei halua diagnoosia. Fiksu on, mutta syrjäytynyt yhteiskunnasta.

Vailla koulutusta ja työtä. Hän tuntuisi elävän omassa pikku maailmassaan johon minä sovin hyvin mukaan. Olen hänelle ainut ihminen, joka toimii ystävänä ja rakastajana.

Nyt 4 vuotias lapsemme on ilmeisesti perinyt isänsä aspergerin. Hän ei pidä uusista vaatteista, eikä suostu puhumaan sanaakaan. Päiväkodista on tullut jo palautetta kun poika vaan seisoo pihalla ja katselee muiden leikkiä.

Hänellä on myös yksi kiinnostuksen kohde joka lähentelee pakkomiellettä. Olen yrittänyt rajoittaa tätä, mutta siitä seuraa huutoa.

Mieheni on saanut sairaseläkkeen masennuksesta ja paniikkihäiriöstä mielestäni väärin perustein. Olen koettanut puhua hänelle diagnoosin hyödyistä. Hän on fiksu ja toimiva ihminen jota on ohjattu väärin perustein eläkkeelle.

Nyt se diagnoosi pojalle ja miehelle sassiin!

Kuinkahan monta koditonta on vailla aspergerin diagnoosia? Jäävät heitteille puutteellisen systeemin takia.

helppo vauva, josta kasvoi vilkas ja temperamenttinen taapero. Päiväkodissa ei ollut sydänystävää, mutta ei mitään suuria ongelmiakaan. Halu tehdä itsenäisesti ja selvitä yksin on ollut aina kova. Lto arvioi eskarin päätteeksi, että ”tällä pojalla tulee koulu sujumaan loistavasti”. Vaan eipä sujunut - ilmeisesti koulu on niin paljon joustamattomampi, meluisampi ja sosiaalisesti vaativampi (ja myös julmempi) kuin esikoulu, että siellä hän ei pärjääkään normaalien lasten tavoin.



ap

Nyt diagnoosi on pelkkä F83, eli monimuotoinen/laaja-alainen kehityshäiriö.



Tyttö on 8-vuotias.



On ongelmia sosiaalisella puolella. Vaikea saada ystäviä. Ottaa kaiken kirjaimellisesti, ei esim. ymmärrä vitsejä.



Leikkii mieluiten nuorempien lasten kanssa. Leikit sujuvat parhaiten jos saa olla kahdestaan jonkun kanssa, kolmistaan vetäytyy jo.



Kokee herkästi että häntä syrjitään vaikka näin ei olisikaan.



Voih, onhan noita erityisyyksiä! Rutiinit ovat tärkeitä: kyselee aina tarkasti mitä päivän aikana tulee tapahtumaan.



Jumiutuu herkästi johonkin. Tällä hetkellä on jumiutunut LUKEMISEEN! On hyvä muistamaan asioita, muistaa asioita pitkältä ajalta.



Tykkäisi tuijottaa telkkua mutta olemme rajoittaneet sitä, koska sai raivareita kun piti lopettaa katsominen. Pienempänä se oli aivan kamalaa!



Ei viihtynyt aikaisemmin ulkona ollenkaan, ei keksinyt tekemistä ja roikkui minun perässäni. Pelkää jostain syystä siellä olemista, tuntee itsensä turvattomaksi?



On ääniyliherkkä, ei kestä esim. ilotulitteiden ääniä tai muuta kovaa ääntä.



Laittaa vielä pehmoja riviin ja järjestelee niitä. ON tietyllä tavalla sotkuinen mutta toisaalta ei, on kyllä tarkka että jotkut tavarat ovat siellä missä niiden pitää olla.



Kommunikaatio tökkii, ei ymmärrä puhetta tai selityksiä. Ei osaa itsekään selittää vaikka sanavarastossa ja puheessa ei varsinaisesti vikaa olekaan.



Autistisia piirteitä on muttei ole autisti. No aspergerhan kuuluu autisminkirjoon.



Vauvana oli tosi hankala. Toisaalta nukkui kyllä hyvin mutta jos alkoi itkeä niin ei rauhoittunut millään! Oli jo silloin todella ääniyliherkkä myös. Kelpuutti vain minut ja isänsä hoitajiksi. Oli vähän pakko eristäytyä kun tyttö vain huusi ja huusi vieraissa paikoissa.



Nyt koulussa ja koulu sujuu suht hyvin, koska koulussa seurataan aikatauluja ja se sopii hänelle.

tosin rutiinien tarve ja ekkot ovat vähän sellaisia, ettei niitä välttämättä ulkopuolinen heti tajua. Meidän pojalla lukee tutkimuspapereissa että hän on "erittäin järjestelmällinen". No meillä on kuitenkin melko soi´tkuista, koska tämä nuori mies riisuu vaatteensa kotiin päästyään ja pudottaa ne just siihen, missä sattuu olemaan. Niinpä ulko-ovelta kylppäriin ja olohuoneen sohvalle johtaa tiputeltujen vaatteiden polku. Mutta kun ollaan kaupassa, niin tavarat on aseteltava kassahihnalle tarkasti peräkkäin eikä YHTÄÄN päällekäin. Lisäksi isommat on oltava ensin. Ja kirjat hänen hyllyssään ovat tarkasti aihejärjestyksessä - tosin rumanväriset kannet on käännetty selkämys seinäänpäin.



Kaikki ekkot eivät ole juna-aikatauluja. Se voi olla myös oksien ja käpyjen keräilyä, kivet ja malmit on varsin tyypillinen keräilykohde. Se voi olla lukemista tai piirtämistä, varsinkin jonkun tietyn aiheen piirtämistä. Ekkot voivat olla myös vain kiinnostusta, niissä ei tarvitse olla mikään savantti.

Tavarat menee aina minne sattuu ja on aina hukassakin tietty... Kiviä ja keppejä meillä toki on kerätty, mutta nekin sitten unohtuu jonnekin ja heitetään jonkin ajan kuluttua pois. Hän lukee joitakin sarjiksia moneen kertaan, oliskohan siinä tätä piirrettä? Muuta en nyt kyllä oikein keksi.



ap

Diagnoosi siis kuitenkin on ja siitä tietää koulussa vain opettaja. Näin poika on itse halunnut ja tämä sen takia, että poika ei ymmärrä sosiaalisia tilanteita joita koulussa tulee päivittäin. Näin ope ymmärtää paremmin kun poika on aivan hukassa näissä jutuissa.

Ymmärtää asiat kirjaimellisesti, osaa matematiikkaa ja fysiikkaa hämmästyttävän hyvin, osaa ratkaista pulmatehtäviä, käyttää vain tiettyjä vaatteita eikä pidä siitä jos vaatteissa saumat tai pesumerkki vähänkin tuntuvat, muisti on todella hyvä, tykkää shakista (mutta valitettavasti kukaan ei halua pelata häntä vastaan kun kaikki häviävät, joten pelaa netissä), on liikunnallisesti hiukan kömpelö. Hän on koulussa "se outo."

että koska poika kuitenkin on selvästi outo, ja joutuu joskus sen takia kahnauksiin, diagnoosi voisi olla avuksikin. Hän tosin on liikunnallisesti lahjakas, nuorempana huitoi enemmän ja hypähteli koko ajan niin, että saattoi töniä vahingossa, mutta se on vähentynyt. Eli tuo kömpelyyskin meidän pojalta puuttuu - as-piirteitä on oikeastaan "vain" sosiaalinen heikkous, tunteiden säätelyn vaikeus ja hyvä muisti + taipumus ymmärtää kaikki kirjaimellisesti. Jotenkin kauhistuttaa siihen diagnoosiprosessiin lähtö...



ap



ap