äidin raivokohtaukset kuriin?

et ymmärrä.

tämän piti mennä vastaukseksi sille joka sanoi että säälii lapsiasi.

Sun on pakko saada nukkua välillä! Jos vauva valvottaa, niin anna se isille tai mummulle valvomaan ja mene itse toiseen huoneeseen nukkumaan vaikka korvatulppien kanssa. Se on tärkein ensiapu tuossa tilanteessa.



Lisäksi saa niitä mielialalääkkeitäkin, ns. SRRI-lääkkeitä varmaan lähinnä, itse käytän Seronilia (takana myös järkyttävä valvominen allergiavauvan kanssa). Näistä lääkkeistä lisää vaikka tuolla: http://fi.wikipedia.org/wiki/Selektiivinen_serotoniinin_takaisinoton_es…

Kiitos..

Tarttet ensinnäkin lepoa, kuka tahansa menee hermoheikoksi jos yöt valvoo vauvan kanssa ja päivät tappelee uhmiksen kanssa. Kun on tarpeeksi rankkaa, se raja tulee vastaan ja sitten räjähtää, joko sisään- tai ulospäin ja molemmissa tapauksissa tulos on huono.



Valvomiskierteeseen on saatava apua, jonkinlaista unikoulua täytyy pitää vauvalle jos hän on tarpeeksi iso. Siinä isän osuus olisi merkittävä. Tarvitset omaa vapaa-aikaa, oman harrastuksen ja joka päivä edes puoli tuntia yksin, esim. kävelylenkki tai jotain.



Mielialalääkityksen saa hyvin helposti; varaat ajan terkkariin tai neuvolalääkärille ja kerrot, mitä kuuluu, kaunistelematta. Saat varmaan myös jutteluapua mielenterveystoimistosta tai psykologilta. Kaikki apu kannattaa ottaa vastaan.



Olen itse kokenut uupumisen, masentumisen ja lasten kanssa väsymisen. Lapsista osa meni päiväkotiin osaksi viikkoa, sain mielialalääkityksen ja terapiaa. Nyt on jo paljon helpompaa. Lääkitys pidentää hermoja ja vähentää ahdistusta.



Varaa aika siis joko neuvolaan tai suoraan omalääkärille. Siitä se lähtee.

Valoisampaa kevättä sulle!

Käytätkö hormonaalista ehkäisyä???

Pitää soittaa huomenna aamusta ja koittaa saada aika varattua, jotta sais asiaa etiäpäin..



Tosiaan illalla saadun raivarin jälkeen havahduin, et ei helvata, pakko saada apua..(tuli mieleen, et nuo raivarit ovat ilmenneet jo lapsuudessa, myöh. nuorena sain järkyttävät killerikohtaukset joskus alkoholinkäytön yhteydessä..)

Ja nyt sitten yleensä todella väsyneenä saan raivarit.



Lasten isä -syvä huokaus- on vähän pallo hukassa välillä, et oikeestaan laittaa vanhemman lapsen nukkumaan vain kun käskee..ja nyt illalla kuunteli pari tuntia mun huutoa ja lapsen riehumista, ennen ku veti hepulit mulle..sisältö just sitä, et pitääks sulla aina olla tollanen hermoheikko..



Tokihan kilahdin lopullisesti sitten, et katotaanko kuinka kauan mies ite pysyy rauhallisena, kun hoitais lapsia vähällä yöunella ja samalla ne pakolliset ulkoilut ja kauppareissut tehä..ja pyykkäys/siivous..:/ Ja sitten se iänikunen uhmaikäsen kans tappelu millon mistäkin..

(mies on vuorotyössä, jos nyt joku takertuu siihen, et miks mies ei sitte hoida lapsia jne.)



Tuntuu tosi kauhealta, et pilaanko nyt lasten elämän sillä, et äiti on vähän sekopäinen.



Ja omaa aikaa toki koittanu saaha, just sen takia et saa iha nollata vähäks aikaa..mut mies jostain kumman syystä nakkelee, et TAASKO oot menos johonki(n. 1.5h käyny kuntosalilla sillon ku miehen työvuorot antaa myöten eli kerran tai kaks krt. viikossa tai sitten joka toinen viikko)

Kuparikierukka käytössä.Et e-pillerit ollu ennen raskauksia käytös..ja sillonki tuli välis pelottavia raivareita..:(

Oli mies vuorotyössä tai ei, niin käskytät vaan sitä tarpeeksi niin, että tulette tehneeksi suunnilleen saman verran lapsenhoito- ja kotitöitä. Ei meidänkään ukko itsestään tajua mitään tehdä, mutta kun sille kertoo niin tekee kyllä :) Ei välttämättä tartte skitsota niin paljoa, kun riittävän selvästi käskyttää ennen kuin itse hajoaa. Ja voisko mummot tai kummit tms. tulla apuun?



Pelkillä mielialalääkkeillä ei hoideta muuta kuin oireita. Jos sulla on liian raskas elämäntilanne ja jatkuva univaje, niin ei pelkät napit riitä.

Uhmaikäinen todennäköisesti reagoi sinun mielialaasi ja uuteen rooliinsa isosiskona tai veljenä. Hän ei temppuile ja hillu ärsyttääksen sinua, vaikka siltä tuntuu, vaan on ihan hämmentynyt uudessa tilanteessa ja haluaa huomiota-mielellään yhtä paljon kuin vauva ja enemmänkin.

Kun lapsi vaistoaa, että olet jännittynyt ja räjähdysherkkä, hän käyttäytyy yhä haastavammin. Kun alat odottaa, että uhmaikäinen tekee kuitenkin taas kohta jotain kiellettyä hän tulee todennäköisesti niin tekemäänkin.

Lapsi ei ole kasvanut yössä isoksi, vaikka isolta vauvan rinnalla nyt näyttääkin. Hän on yhtä pieni kuin ennen vauvaa, vaikka se on vaikea muistaa. Mitä vähemmän hän näyttää nyt käytöksellään rakkautta ansaitsevan, sitä enemmän hän sitä nyt tosiasiassa tarvitsee. Jos tuntuu, että pinna palaa ja alat huutaa, mene hetkeksi toiseen huoneeseen tai vaikka ulko-oven ulkopuolelle ja odota että pahin tunnekuohu menee ohi. Sitten on taas aika kohdata uhmaikäisen raivo.

Unenpuute tekee kärsimättömäksi ja aggressiiviseksi, samoin oman ajan puute.

Pystyttekö miehen kanssa vuorottelemaan yövalvomisissa, edes viikonloppuisin tms.? Että saisit joskus nukuttua tarpeeksi tai aamulla pitkään? Helpottaisko jos juttelisit neuvolassa tai jossain ajatuksistasi? Saatko yhtään omaa aikaa? Onko ketään läheistä, joka voisi antaa enemmän aikaa isommalle lapselle, tai voisko mies antaa nyt erikoisaikaa hänelle ja itse keskittyisit välillä vauvaan tai päinvastoin.

Kaikki ylimääräinen, siis kodin tiptop-järjestyksessä pitäminen, vieraiden viihdytys ym, on nyt sivuseikkoja. Teidän perheen hyvinvointi on ykkösasia ja sun jaksaminen.

Mustasukkaisuus ja uhmaikä tulevat vielä helpottamaan ja yövalvomiset vähenee kun aikaa kuluu.

Sehän ton aiheuttaa kun ei tajuu että oot väsyny ja haluiat omaa aikaa. Helppohan ae siellä töissä on olla kun toisella työpäivä jatkuu kotona 24/7. Sä et oo hullu, olet vain väsynyt. Väsymys masentaa, uuvuttaa, raivostuttaa.

Sun pitää vain nukkua ja , voi jumalauta, onhan se mieskin yhtälailla vanhempi kuin sinä. Ihme tolloja noi miehet kun luulee että heidän ei tarvitse tehdä yhtään mitään, koska sattuvat nyt olemaan MIEHIÄ.

terveisin: yks vittuuntunut, jonka mies lähtee ulkomaille töihin, ( jotta hän saa toteuttaa unelmiaan) jättää mut 2 vee uhmiksen kanssa tänne, joten mulla on siis työt+lapsi+kotityöt. kiitosta vaan.

Vauva syntynyt elokuussa(et kyl yövalvomisen pitäs helpottaa kai kohta toivottavasti) ja tosiaan esikoinen toki on toisinaan oikein helppo, mut kai sitte nyt taas joku hullutus-kausi..ja sitte väsyn koko hommaan..:/



Kyl mulla välissä tekee mieli ravistella ukkoa, et nyt jumankauta loppuu tämä hulluus, et sama vastuuhan se hänelläki on perheestä..eikä kannata vedota siihen, et hän käy töissä ja siks sitte voi lusmuta muista asioista:/



Mut kyllä tää tästä..

Ensinnäkin huutaminen uhmaikäisen kanssa ei tuota mitään tulosta, itse on pysyttävä rauhallisena. Teitä on nyt 2 uhmaikäistä.

Isä osallistumaan lastenhoitoon, hän on välillä kotonakin vaikka onkin vuorotyössä.

Yleensä äiti on se, kelle kiukutellaan, isä pääsee helpommalla.

Onneksi teillä isällä on pitkä pinna (kirjoituksesi perusteella), joten hän pystyy kyllä käsittelemään uhmaikäistä.

Itsellesi voisit tosiaan hakea apua, jos kerran et pysty kontrolloimaan käytöstäsi ja saat raivokohtauksia.

Ehdottomasti sinun pitää saada NUKKUA, järjestäkää välillä niin, että mies vastaa lapsista ja sinä nukut, laita vaikka korvatulpat korviin, jos muuten et pysty. Tietty jos imetät, pakko herätä, mutta nukut vaikka silloin, kun miehellä vapaapäivä, ainakin imetysvälit, vaikka keskellä päivää.

Jos jaksat, pidä kiinni kuntosalikäynneistä! Tarvitset ehdottomasti OMAA aikaa, pienikin oma aika auttaa jaksamaan. Miehen on yksinkertaisesti ymmärrettävä tämä, älä hyväksy muuta. Kysy, onko hän kykenevä hoitamaan lapset ja kodin, sekä työn, jos sinä romahdat???

Tsemppiä!

Pitää soittaa huomenna aamusta ja koittaa saada aika varattua, jotta sais asiaa etiäpäin..

Tosiaan illalla saadun raivarin jälkeen havahduin, et ei helvata, pakko saada apua..(tuli mieleen, et nuo raivarit ovat ilmenneet jo lapsuudessa, myöh. nuorena sain järkyttävät killerikohtaukset joskus alkoholinkäytön yhteydessä..)

Ja nyt sitten yleensä todella väsyneenä saan raivarit.

Lasten isä -syvä huokaus- on vähän pallo hukassa välillä, et oikeestaan laittaa vanhemman lapsen nukkumaan vain kun käskee..ja nyt illalla kuunteli pari tuntia mun huutoa ja lapsen riehumista, ennen ku veti hepulit mulle..sisältö just sitä, et pitääks sulla aina olla tollanen hermoheikko..

Tokihan kilahdin lopullisesti sitten, et katotaanko kuinka kauan mies ite pysyy rauhallisena, kun hoitais lapsia vähällä yöunella ja samalla ne pakolliset ulkoilut ja kauppareissut tehä..ja pyykkäys/siivous..:/ Ja sitten se iänikunen uhmaikäsen kans tappelu millon mistäkin..

(mies on vuorotyössä, jos nyt joku takertuu siihen, et miks mies ei sitte hoida lapsia jne.)

Tuntuu tosi kauhealta, et pilaanko nyt lasten elämän sillä, et äiti on vähän sekopäinen.

Ja omaa aikaa toki koittanu saaha, just sen takia et saa iha nollata vähäks aikaa..mut mies jostain kumman syystä nakkelee, et TAASKO oot menos johonki(n. 1.5h käyny kuntosalilla sillon ku miehen työvuorot antaa myöten eli kerran tai kaks krt. viikossa tai sitten joka toinen viikko)

Omani oli samanlainen, vetosi siihen, että hän käy töissä, minä olin vaan kotona yhden lapsen kanssa - paha 3 kk:n koliikki, yöheräämiset jatkuivat 1,5-vuotiaaksi. Onneksi lapsen serkku oli aivan samanlainen (miehen siskon lapsi), muuten olisin syyttänyt itseäni. Lääkärikin sanoi, että lapsi pitää laittaa nukkumaan klo xxx, sit syötetään yöllä, yms. Ei mennyt perille, että lapsi valvoi yhteentoista illalla, heräsi parin tunnin välein yöllä, aamulla yhdessä vaiheessa heräsi klo 6. Silloin olin varma, että kuolen. Onneksi tuo vaihe meni ohi.

Päiväunet eivät olleet pitkät, elikkä valvominen ei johtunut siitä. On tullut sukuunsa (ja isäänsä), ei tarvitse paljon unta. Minä taas tarvitsen 8-9 tuntia, seitsemällä just pärjään, sen alle on tappavaa.

Neuvolassa terveydenhoitaja sanoi, että eihän sille mitään voi, jos äiti on niin mukavuudenhaluinen -- annoin tuttipullosta laimeaa mehua yöllä, kun huusi. Eka lapsi, myönnän, että olisi pitänyt antaa heti mukista, kun imetys loppui. Tuolloin annettiin vielä laimeaa mehua, nykyään vettä.

Oltiin jo siinä vaiheessa, että lapsi laitettava sairaalaan unikouluun, olin aivan poikki. Yritin näet jättää mehupullon pois ja annoin mukista viikon. Heräsi tunnin välein. Heitti mukin kaaressa, kun tarjosin. Pulloa en antanut, tutin kyllä.

Tuossa vaiheessa mieskin oli aivan loppu, vaikka olin lapsen kanssa toisessa huoneessa.

Tuon viikon aikana tapahtui kuitenkin senverran edistystä, että lapsi tottui nokkamukiin/tuttiin, heräsi enää 2-3 kertaa yössä, ja elämä jatkui.

Nukkumaan alkoi heräämättä 1,5-vuotiaana, tuosta vaan, aivan kuin muutaman viikon vanhempi serkkunsa.

Toisen kanssa oli huomattavasti helpompaa, mikä ei johtunut harjoittelusta, lapsi vaan oli erilainen.

Laita mies hoitamaan, tekee hyvää sekä isälle, että lapsille, tutustuvat toisiinsa paremmin ja isä oppii arvostamaan työtäsi.

Vauva syntynyt elokuussa(et kyl yövalvomisen pitäs helpottaa kai kohta toivottavasti) ja tosiaan esikoinen toki on toisinaan oikein helppo, mut kai sitte nyt taas joku hullutus-kausi..ja sitte väsyn koko hommaan..:/

Kyl mulla välissä tekee mieli ravistella ukkoa, et nyt jumankauta loppuu tämä hulluus, et sama vastuuhan se hänelläki on perheestä..eikä kannata vedota siihen, et hän käy töissä ja siks sitte voi lusmuta muista asioista:/

Mut kyllä tää tästä..

taas täällä urpot kirjoittavat, että miehet eivät ymmärrä sitä tai tätä. Kyllä ymmärtävät. Hae AP apua itsellesi.

Ei auta kiukkusiin akkoihin yhtään mikään.

Tarkistuta kilpirauhasarvosi. Itse olen raivopää vajaatoimintaisena. Ko. tila tuli raskauden jälkitilana!

Parisuhde neuvolasta saa apua.