Synnyttäisitkö alateitse ensimmäisen lapsen, jota perätilassa?

Enkä välttämättä (ilman huolellista aiheeseen perehtymistä) tätä kolmattakaan, vaikka takana on kaksi normaalia alatiesynnytystä.

Tosin en ole perehtynyt perätilasynnytyksiin, eli voi olla, ettei se ole niin hankalaa kuin raivotarjontasynnytys, joista kaksi kokemusta.

siis tarkoitin, että voi olla, ettei se ole niin hankalaa kuin luulisi. Itsellä kaksi raivotarjontasynnytystä.

Riski on aina riski-mitään mitalia et alateitse synnyttämisestä tässä tilanteessa saa. Lapsen terveys on ainoa asia, jolla on merkitystä. Miksi ottaisit turhan riskin?



Minulla on takana 2 synnytystä. Toinen normaali alatiesynnytys ja toinen sektio, perätilan vuoksi.

Oli vielä isokokoinen vauva ja minä vain 158 cm.

jos lapsi olisi sopusuhtainen, lantioni olisi riitävän tilava ja synnytys käynnistyisi spontaanisti.



Jos minulla olisi gestaatiodiabetes, jos sikiö olisi yliaikainen tai synnytys jouduttaisiin käynnistämään muusta syystä tai raskaudessa olisi jotakin muuta epänormaalia, en synnyttäisi alakautta perätilaa.

Mulla oli esikoisen kanssa sama juttu, ulkokäännös ei onnistunut ja kovasti mietin, mitä teen. Multa otettiin myös lantion magneettikuvat ja niiden mukaan olisin voinut kokeilla alatiesynnytystä. Päädyin kuitenkin sektioon sillä ajatuksella,e ttä jos vauvalle jotain sattuisi (esim. hapenpuutetta tms), en ikinä voisi antaa itselleni anteeksi. Sektio tehtiin ja synnytyslääkärikin silloin totesi, että hyvän päätöksen olin tehnyt, sillä tyttö ei olisi syntynyt alateitse, istui niin kauniisti kaksinkerroin. Tsemppiä päätökseen!

Ja olin sitä mieltä, että jos olisi ollut tulossa peppu edellä, olisin luultavasti halunnut synnyttää alakautta. Sitten tietenkin, jos jalat ovat tulossa ensin mennään aina sektioon, koska jalat ei kestä emättimen painetta, jos ne tulee ensin.



Ja jos lääkärit olisi suositelleet sektiota, olisin siihen luultavasti mennyt, mutta henkisesti varauduin synnyttään alakautta perätilassa olevan vauvan. Itse pelkään paljon enemmän sektiota, kun alatiesynnytystä. Mutta siis, omani kyllä kääntyi (vihdoin ja viimein. Meinasi jopa kääntyä takaisin perätilaan vielä tosi myöhään, mutta käänsin sitten varovasti vastaan).

Perätilasynnytyksessä riski joutua kiireelliseen sektioon lienee suurempi kuin jos vauva on tulossa raivotarjontassa...

Joten ajattelisin niin, että mielummin valitsisin suunnitellun sektion kuin mahdollisen hätäsektion...

Vaikka olenkin kyllä kuullut kokemuksia hyvin onnistuneista perätilasynnytyksistä, ensimmäisistäkin.

ja silti synnytys oli pitkä kuten ponnistusvaihekin ja myös hankala. Ponnistaminen kesti 45 minuttia eikä vauva tykännyt siitä ollenkaan (sydänäänet rupesi laskemaan). Loppujen lopuksi kätilö kiipesi päälleni ja painoi vatsaani käsillään, jotta 3.5kg lapseni syntyisi.



Kolmas lapseni oli perätilassa, olisin synnyttänyt sektiolla jollei olisi kääntynyt raivotarjontaan ihan viimehetkellä. Nimenomaan ajattelin vauvan parasta tällä, en niinkään sitä synnytystä kokemuksena itselleni.

ensin lääkäri oli sitä mieltä että synnytän alateitse, sittemmin sama lääkäri päätyi sektioon kun synnytys ei edennyt. Hyvä niin. En tajua, miten olisin pungertanut sen reilusti yli nelikiloisen lapsen alateitse

päädyttiin, koska synnytys ei olisi onnistunut, kun on ahtaat paikat tulla. Yritettiin myös kääntää ja ei onnistunut ja otettiin magneettikuvat jolloin selvisi, että sektiolla lapsi tulee syntymään.

Kaikki meni tosi hyvin ja nyt 3 kk:n ikäinen nuori herra kasvaa jytistää.

Ja hyvä niin, sillä siskoni tutun vauva syntyi alateitse vaikka oli perätilassa ja hänen yksi raaja vammautui synnytyksessä.

Jotkut lääkärit esim.minulla yksi nuori lääkäri sanoi, että ehdottomasti alatie-synnytys, vaikka olen itse todella siro ja vauva oli 4,5kg ja vanhempi synnytyslääkäri sanoi, että ei missään nimessä lähdetä synnyttämään alateitse. Hän perusteli sen sillä, että todennäköisesti sektioon päädyttäisiin kuitenkin synnytyksen aikana ja sillä, että kokemus voisi olla niin traumaattinen, että vaikuttaisi mahdollisissa seuraavissa raskauksissa.

He tietävät riskit minua paremmin joten todennäköisesti tekisin tällaisessa asiassa niin kuin neuvovat.

vaan mentiin suunniteltuun sektioon. Lääkäri kertoi molemmat vaihtoehdot, mutta itse sain päättää.



Kiittelin itseäni kovasti sektion jälkeen, koska pojallani oli napanuora kahteen kertaan kaulan ympärillä. Huonosti olisi käynyt, jos olisin lähtenyt yrittämään alatiesynnytystä.



Kaksi myöhempää synnytystäni olivat alatiesynnytyksiä, koska vauvat eivät olleet perätilassa.

ottaisin ehdottomasti sektion.



Vastustan mukavuussyistä tehtyjä ns. "pelkosektioita" tapauksessasi ei ole siitä kysymys.



Ajattele vauvasi parasta.

Ensimmäinen vauva ei myöskään meillä kääntynyt ja valitsimme sektion erään lääkärin mielipiteestä huolimatta - oli sitä mieltä että olisi mahtunut. Gynekologini sanoi viisaasti - ota sektio, jos lapselle tapahtuu jotain, et anna koskaan itsellesi anteeksi. Tämä oli ohjenuora, jota kannatti noudattaa. Sektio oli minulle pettymys, sillä olisin halunnut synnyttää alakautta. Mutta lopputulos oli hyvä ja ei jälkikäteen kaduttanut. Tottakai leikkaus on iso ja omat riskinsä, mutta yleisesti sujuu hyvin. Muista heilutella jalkoja leikkauksen jälkeen vähän väliä niin vältät veritulppariskin. Tsempppiä, iso päätös.

Mutta näin se vain on... lapsen etu on aina asetettava etusijalle. Siitä se äidiksi kasvaminen alkaa.

Virhetarjonnasta kerran synnyttänyt ja pahasti revennyt. Sektio oli paljon miellyttävämpi kokemus seuraavalla lapsellani.