olettoko katsoneet tänään "Sanovat meitä köyhiksi" -ohjelmaa?

Mitäs sitten jos kuolemaa ei tulekaan? Olette 10 vuotta kotona kumpainenkin odottelemassa viikatemiestä?

Jos ihme tapahtuisi, mikä tuon ohjelmankin isän ainoa toivo on, palattaisiin tietysti vanhoihin rutiineihin. Mutta jos perheenjäsenelle annetaan joku määräaika elon kestoon, niin mikä tahansa työpaikka tulee taatusti toimeen ilman minua.

kun useammasta työpaikasta saa varmaan palkatonta vapaatakin. Ei tarvitse irtisanoa itseään.

Toisekseen mun sukulainen sai aikoinaan pahan sydänkohtauksen ja sille sanottiin että elät maksimissaan kaksi vuotta. Nyt 17 vuotta myöhemmin on mies edelleen hengissä.

Enpä lähtisi vertaamaan sydänkohtausta ja syöpää toisiinsa, sorry.

Mä tulin tänne lukemaan tätä keskustelua, silleen et tämän ko. perheen äiti linkitti mulle tän.

Voitte uskoa et rouva oli hieman järkyttynyt useasta viestistä täällä, ja niin järkytyin myös mä.

Se, et täällä huudetaan isoon ääneen siitä et kaikki herkutkin pois, äiti töihin yms..

Joo, sehän se elämänlaatua parantaakin hurjasti tossa tilanteessa. Kissatkin vaan pois niin saadaan lapsille vielä pahempi olo.. "Sanovat meitä köyhiksi"- sanoiko kukaan tossa videossa, ruikuttiko kumpikaan et ollaan niiiin köyhiä? Ei tainnut.. Kasvikset on talvella kallita, sehän on ihan totta, ja meillä vaikka paremmat tulot onkin, niin ei aina ole rahoja kauhean monipuolisiin kasviksiin ruokapöytään.

Nyt jokainen joka on tänne kirjoittanut hyvinkin kärjistävään sävyyn, syytellyt perhettä vaikka ja mistä, niin pistäkääs mitettien ihan tosissaan, mitä jos sama tilanne kohtaisi sinun perhettäsi?

Tulot romahtaa, ja kaikki nautinnot laittaisitte elämästä pois. Jos teillä on ikuisuuden ollut lemmikki, joka on osa perhettä, ei muuta ku piikille viette vaan.

Se on niin iso asia koko perheen tilanteessa toi sairaus, mä nostan tälle perheelle hattua kun noikin hienosti arkea pyörittävät, ei välttämättä monella riittäis rahkeet..

Ei yhtään alle kouluikäistä ollut siinä sakissa. Kulmakarvat takaraivossa meilläkin katsottiin sitä ohjelmaa. Syökööt kukin mitä ruokaa haluavat, mutta tupakkaa on vara polttaa ja kissoja pitää. Hmmm... Kuitenkin ohjelma on jonkun hyväntekeväisyyskeräyksen mainostamiseksi tehty. Eipä innosta lahjoittamaan latin latia.



Ohjelmassa ei puhuttu naisen töissäolosta tai karenssista mitään. Sanottiin vain että on ollut kotiäitinä usean vuoden ajan. Jos mies on niin huonossa kunnossa, niin silloin voi saada omaishoitotukea. Mutta eipä taida olla niin huonokuntoinen, ettei yksin pärjäisi.

Jos äidin ei kannata mennä töihin?

Koska jos perheen isä ei saisi rahaa silloin mistään?

Ainakin meillä on saatu.

Miehellä oli todettu elokuussa aivolymfooma.



Tajuatteko te ollenkaan millainen elämänmuutos koko perhettä on kohdannut, kun terve perheen elättäjä on yhtäkkiä todettu kuolemansairaaksi? Perheen lasten pitäisi siis teidän mielestänne yhtäkkiä tuollaisen vakavan sairauden aiheuttaman isän menetyksen pelon lisäksi luopua myös parista lemmikistä ja joistain halvatun muutaman euron maksavan jätskilaatikon tuottamasta hetkellisestä ilosta? Vain jotta saisivat tilalle porkkanoita.



Empatiakyky on liian usein tällä palstalla täysin kadonnut luonnonvara. Toivottavasti elämä ei koskaan potki itseänne noin rankasti päähän!

kun ei ikinä ole elämä potkinut.....

Empatiakyky on liian usein tällä palstalla täysin kadonnut luonnonvara. Toivottavasti elämä ei koskaan potki itseänne noin rankasti päähän!

Tässä on kuitenkin yksi syy siihen, miksi meidän perheessä ei jätetä taloudellista puolta yhden vanhemman harteille - se on kertakaikkiaan liian suuri riski, jos sille ainoalle elättäjälle sattuu jotain.



Tuli kuitenkin paha mieli heidän puolestaan - meilläkin on isä tuollainen, joka osaa ja pystyy "mihin vain ja mikä vain onnistuu".

Sympatiaa toki voi antaa, mutta en ymmärrä minäkään miksi se terve äiti ei voi mennä duuniin ja auttaa siten perheen elatuksessa. Sehän se eniten sitä miestä ja lapsia auttaisi, eikä enää köyhiksi haukuttaisi. Miksi sen rahan pitäisi tulla ulkopuolelta, vaikka olisi itsekin kykenevä tienaamaan?



Niiden jätskien hinnalla olisi saanut jo ison säkin juureksia ja niistä hyvää ruokaa. Pelkkä riisi ja jäde päälle tuntuu jotenkin avuttomalta. Eikö ihmiset ole enää valmiita tekemään mitään itse ja ottamaan asioista selvää?



Jotenkin omituisen nurinkuriselta tuntui.

Mä en katsonut ohjelmaa, mut jos mun miehellä todettaisiin vakava sairaus, niin kaikkein tärkeintä ois olla yhdessä. Ihan sama vaikkei ois rahaa mihinkään, mä haluaisin vaan olla hänen kanssaan.



Mä en oikein ymmärrä näitä vastauksia. Olkaapa itse tosi köyhiä, niin huomaatte pian, että tommonen tekoreippaus "karsi elämästä kaikki ilot ja syö porkkanaa" loppuu aika nopeasti, kun henkiset voimavarat alkaa huveta. Muistatteko te vastaajat ollenkaan, mistä toi termi "kukkahattutäti" oikein tulee? Se tulee siitä ajasta, jolloin yläluokkalaiset hienostorouvat aloittelivat hyväntekeväisyyttä. He kiersivät köyhemipien kodeissa ja taivastelivat, ymmärtämättöminä, köyhien oloja jotka näkivät mielellään johtuvan köyhän ihmisen henkisistä ominaisuuksista - siis olevan yksilön oma syy, ei yhteiskunnalliste olojen tai elämäntilanteen. Eipä näytä ajat hirveästi muuttuneen vaikka välissä on vierähtänyt toistasataa vuotta.

Mä en osaisi olla kotona jos tilanne olisi sellainen että rahaa ei riittäisi ruokaan ja mä olisin työkykyinen. Mulle ei sellaista vaihtoehtoa edes ole, joten mä en ehkä ymmärrä miksi joku laittaa perheensä kituuttamaan olemalla itse kotona.

ja mikä oikeasti olisi toimintakykysi ja jaksamisesi vastaavassa tilanteessa, josta sinulla ei ilmeisesti ole mitään kokemusta eikä edes ymmärrystä.

Mä en osaisi olla kotona jos tilanne olisi sellainen että rahaa ei riittäisi ruokaan ja mä olisin työkykyinen. Mulle ei sellaista vaihtoehtoa edes ole, joten mä en ehkä ymmärrä miksi joku laittaa perheensä kituuttamaan olemalla itse kotona.

Välillä oikein pelottaa palstalla ilmenevä myötätunnon puute. Ja hirveän helppohan on räkättää kun ei kuuntele tai ymmärrä kuulemaansa. Ohjelman nimi tuli isän repliikistä "Sanovat meitä köyhiksi". He eivät siis itse mitenkään valittaneet köyhyyttään, vaan kuvailivat olosuhteitaan. Ja on tämä kanssa maa, jos lapsia kiusataan siksi, että he ovat köyhiä! Kuka sellaisia lapsia kasvattaa ja miten?

Lisäksi: miehen aivosyöpä on harvinainen eikä sille ole hoitoa.

Miehellä oli todettu elokuussa aivolymfooma. Tajuatteko te ollenkaan millainen elämänmuutos koko perhettä on kohdannut, kun terve perheen elättäjä on yhtäkkiä todettu kuolemansairaaksi? Perheen lasten pitäisi siis teidän mielestänne yhtäkkiä tuollaisen vakavan sairauden aiheuttaman isän menetyksen pelon lisäksi luopua myös parista lemmikistä ja joistain halvatun muutaman euron maksavan jätskilaatikon tuottamasta hetkellisestä ilosta? Vain jotta saisivat tilalle porkkanoita. Empatiakyky on liian usein tällä palstalla täysin kadonnut luonnonvara. Toivottavasti elämä ei koskaan potki itseänne noin rankasti päähän!

No ei ihme, ettei ole varaa kasviksiin jos vetää askin päivässä, sehän tekee 28 euroa viikossa, noin 120 euroa kuussa tai 1500 euroa vuodessa tupakkaan... Kyllä sillä ostaisi jo aika älyttömän ison kasan kasviksia!

Etukäteen et voi kyllä tietää miten reagoisit ja mikä oikeasti olisi toimintakykysi ja jaksamisesi vastaavassa tilanteessa, josta sinulla ei ilmeisesti ole mitään kokemusta eikä edes ymmärrystä.

Mä en osaisi olla kotona jos tilanne olisi sellainen että rahaa ei riittäisi ruokaan ja mä olisin työkykyinen. Mulle ei sellaista vaihtoehtoa edes ole, joten mä en ehkä ymmärrä miksi joku laittaa perheensä kituuttamaan olemalla itse kotona.

tehty, eiks niin?

Kyllä pisti silmään tapa jolla kerrottiin perheen ajautumisesta köyhyyteen: "lapsia alkoi tupsahdella ja uranluonti jäi".



Anteeksi vaan mutta lapsia ei ihan noin vaan tupsahtele tai ainakin sitä voi yrittää ehkäistä, ja kyllä lasten ohellakin voi luoda uraa tai ainakin käydä sen verran töissä että saa laskut maksettua. Äiti kertoi, että "en hae töitä, katson nyt miten miehen sairaus menee" tai jotain sinne päin. Miksei äiti voisi käydä töissä vaikka mies sairastaa? Voi sitä puolisoa tukea muutenkin kuin istumalla 24/7 kotona. Samalla saisi muutakin ajateltavaa kuin sairaus ja kurjuus. Karenssi johtunee ihan siitä että ei ole ottanut tarjottua työtä tai kurssia vastaan.



Ihanko oikeasti nuo vielä IHMETTELEVÄT miksi ovat köyhiä?

-ei paljon kasviksia.

siis ymmärtääkseni isä voi kuolla. uskon että siinä vaiheessa voisin itsekin jäädä kotiin hoitamaan toista, eihän se selvinnyt yksin kotona se mies. nainen ei varmaan helpolla edes töitä saisi kun koulutusta ei vissiin ollut. jos lopettaa tupakan polton ei se raha mihinkään jää yli.

,että eivät tosiaan tunne itseään köyhiksi. Ainakin mun vanhemmat ihmettelevät, että miten he voivat kuulua köyhyysrajan alapuolelle, kun he kuitenkin asuvat upouudessa omassa omakotitalossa, heillä on muutaman vuoden vanha auto, ja ruokaankin on rahaa. Vielä ostavat lahjojakin meille ja kerran parissa vuodessa käyvät lomalla jossain ryhmämatkalla.



Eivät he tunne itseään mitenkään köyhiksi, mutta tuloiltaan (eläkkeet) ovat reilusti köyhyysrajan alapuolella.

Esimerkiksi tuo, ettei osata edes laittaa kasviksia, ei olisi rahaa laittaa, tai mieluummin laittaa sitten johonkin herkkuihin, kun se terveellinen ruoka on niin tylsää tai jotain sinnepäin. Tietysti sekin, ettei terve äiti ollut työnhakijanakaan. Jos ajattelisi yksisilmäisesti, voisi esim. ajatella että perhe hyötyisi marttojen opeista, perhetyöntekijästä ja life coachista, jotka opettaisivat taloudellista ruuanlaittoa, työnhakemista ja elämänhallintaa.

Mutta

enpä osaa ajatella miten itse reagoisin ja käyttäytyisin, jos oma mieheni sairastuisi noin vakavasti. Isä puhui siinä perheen kuullen, että saman kokeneilla ollut noin vuosi elinaikaa. Vuosien kotiäitiyden jälkeen äidillä ei välttämättä- asuinpaikasta riippuen- ole suuria mahdollisuuksia saada töitä ja toisaalta ehkä vuosien kotona olo johtuu jostain, sosiaalisista peloista tms. jota ei dokkari paljasta tai sitten se voi tehdä muutenkin aloitekyvyttömäksi, jota tuo iso kriisi vielä voimistaa. En tiedä, tää on pelkkää arvailua.

Sekin, että jos isä tarvitsee hoitoa kotona ja tulee todennäköisesti kohta olemaan siinä vaiheessa, että vaihtoehtoina on laitos tai kotihoito, voi vaikuttaa siihen, että äiti on kotona nyt isää varten.

Ymmärrän senkin, että kun rahaa ei ole teineille ostaa kuitenkaan juuri mitään mitä kaikki teinit haluavat, niin edes sellaiset pikku herkut houkuttavat ostamaan tuossa tilanteessa. Että jotkut asiat (kuten ravinnon terveellisyys) jääkin toisarvoiseksi.

Inhoan tupakointia, mutta jos se on äidin henkireikä, niin mitä me olemme sitä arvostelemaan.

Ihmisten tulisi ylipäätään olla pikkuisen armeliaampia toisilleen ja yrittää asettua sen oman navan ulkopuolelle. En tiedä tuon äidin taustoja, mutta esim. koulutustausta, coping-keinot/selviytymisstrategiat jne. eivät todellakaan ole kaikilla samanlaiset. Kaikesta kuitenkin näki, että kyseessä on toistaan rakastava pariskunta ja lapsiaan rakastavat vanhemmat.

Läheisen sairastuminen ja menetys on aina iso kriisi, voimia tarvitaan, eikä ympäristön taholta tuomitsemista.

Mä en katsonut ohjelmaa, mut jos mun miehellä todettaisiin vakava sairaus, niin kaikkein tärkeintä ois olla yhdessä. Ihan sama vaikkei ois rahaa mihinkään, mä haluaisin vaan olla hänen kanssaan.

Mä en oikein ymmärrä näitä vastauksia. Olkaapa itse tosi köyhiä, niin huomaatte pian, että tommonen tekoreippaus "karsi elämästä kaikki ilot ja syö porkkanaa" loppuu aika nopeasti, kun henkiset voimavarat alkaa huveta. Muistatteko te vastaajat ollenkaan, mistä toi termi "kukkahattutäti" oikein tulee? Se tulee siitä ajasta, jolloin yläluokkalaiset hienostorouvat aloittelivat hyväntekeväisyyttä. He kiersivät köyhemipien kodeissa ja taivastelivat, ymmärtämättöminä, köyhien oloja jotka näkivät mielellään johtuvan köyhän ihmisen henkisistä ominaisuuksista - siis olevan yksilön oma syy, ei yhteiskunnalliste olojen tai elämäntilanteen. Eipä näytä ajat hirveästi muuttuneen vaikka välissä on vierähtänyt toistasataa vuotta.

helppo se on sanoa, miten pitää kasviksia syödä, jos ei tarvitse muita murheita miettiä.