Mitä luulet sinulle kuuluvan 20v kuluttua?

lapset on opiskelemassa tai aloittelemassa omaa elämää muuten. Tuskin olen vielä mummo kuitenkaan.



Jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu, vietän aika mukavaa elämää. Mies on jättänyt työt jo vähemmälle ja oma pieni bisnes on hyvin käynnissä. Meillä on rahaa ja aikaa matkustella kahdestaan, ja nauttia elämästä kaikin puolin.



Saatan tuntea surua pesän tyhjentymisestä, mutta odotan jo mummoutta sormet syyhyten. Terveys on luultavasti ihan hyvä, kun mulla on viimein aikaa liikkua niin kuin haluan. Kuumat aallot vaivaavat, mutta nekin on onneksi jo menossa ohi.

ja lapsemme 22v. ja 26 v.



Toivon, että asumme nykyisessä kodissamme mieheni kanssa ja lapset opiskelevat / käyvät töissä jossakin kohtuullisen lähellä.



Olemme vaurastuneet sen verran, että aiomme piakkoin jäädä eläkkeelle. Harrastan keilailua ja pianonsoittoa. Olen perustanut oman kahvilan tmv. ja hoidan sitä harrastuksena.

ja jos en ole ihan hurahtanut niin hyvä. Arvatenkin asun yksin, kissakin lienee kuollut silloin. Käyn ajankuluksi ehkä jossain eläkeläiskerhossa.

olen eläkkeellä mieheni kanssa

isovanhempi

asun helsingissä ja osan vuodesta jossain muualla euroopassa

liikun ja nautin elämästä, kuten nytkin

valitettavasti taidan silloin jo olla orpo :(

Lapseni ovat, 29v, 26v ja 24v, eli saattaa olla niin onnellisesti, että olen mummi, ehkäpä jo moninkertainenkin.



Pelkäänpä pahoin, että oma terveyteni ei ole enää paras mahdollinen. En taida olla enää ainakaan täysin työkykyinen. Mutta toivottavasti olen saanut mielenkiintoisista harrastuksista sisältöä elämääni.



Toivottavasti en asu enää tällä samalla paikkakunnalla. Olen mahdollisesti eronnut miehestäni lasten lennettyä ulos pesästä. Asun mahdollisesti pienessä kaupungissa, vuokra-asunnossa...

Olen 62-vuotias. En yhtään osaa ajatella mitä teen työkseni, mutta onneksi eläkeikä lähestyy. Mieheni ei ehkä enää ole elossa (on kovin nuorena kuolevaa sukua) tai vähintäänkin sairastaa jotakin ikävää. Itse olen terve ja hyvinvoiva. En varmasti asu omakotitalossa. Minulla on koira ja harrastukseni liitty koiraan. Matkustelen satunnaisesti.



Lapset on kaikki saatu hyvin maailmalle. Vanhin on jo päälle 30, nuorinkin 24. Toivottavasti kahdella vanhimmalla lapsella on silloin jo toivomansa ammatit ja työpaikat, perheetkin. Kaksi nuorempaa saattavat vielä opiskella. Lapsenlapsiakin saisi olla.

On silloin jo asuntolaina maksettu ja jää siis paljon enemmän rahaa muuhun. Meiän vaavi on silloin 20v ja ehkä meillä on silloin yksi 18-17-vuotias teini. Hmm, asumme omakotitalossa. Itse olen joko osasto/ylihoitajana tai opetan ammattikorkeakoulussa. Niin, olen silloin 45v.

Nuorimmat (joita ei vielä ole) teini-iässä.



Asuntolaina on maksettu. Olen löytänyt unelmieni työpaikan ja ollut siellä joitakin vuosia. Olen pitänyt "sapattivuoden" ja matkustanut maailman ympäri. Vanhempani ovat tulleet vanhoiksi ja olen alkanut huolehtia heidän asioistaan. Arkeni on mennyt töissä ja lasten kanssa eläessä. Miehen kanssa olemme lähentyneet lasten kasvettua isommiksi.



Olen virkeä, liikunnallinen ja aktiivinen keski-ikäinen nainen. Kriisejä on ollut, mutta niistä on selvitty. Vaihdevuodet alkavat olla käsillä.



Hauska kysely :)

Olen silloin siis 47-vuotias ja työelämässä. Pidän osa-aikaista yksityisvastaanottoani ja muuten autan hallinnollisesti miestäni hänen yrityksensä kanssa. Esikoisemme on 20- vuotias ja pikkusisarukset teineissään (13-17v).

Asumme jo velattomassa omakotitalossa.

toivon että mulla on silloin ammatti ja työpaikka (nyt vasta mietin minne hakea opiskelemaan), olen silloin naimisissa nykyisen miesystäväni kanssa, lapset on silloin 22v ja 20v :) Asutaan toivottavasti miehen kanssa tilavassa omistusasunnossa ja ollaan onnellisia ja nautitaan elämästä.

Lapseni ovat 26, 23 ja 21 v. Todennäköisesti olen työelämässä tiiviisti edelleen vielä kuutisen vuotta, luultavasti jo useamman vuoden esimiestehtävissä. Talo on maksettu, nyt tuetaan lasten opintoja. Miehen kanssa on enemmän aikaa harrastaa ja matkustella, kun lapset ovat jo isoja. Toivon että olen onnistunut pitämään kunnostani ja terveydestäni niin hyvää huolta kuin mahdollista, ja että minulla on vielä paljon terveitä, aktiivisia vuosia edessä.

sujuu kutakuinkin kuten nyttenkin. Töitä vaan on rutkasti enemmän.

En ehkä vielä ole isoäiti, sillä poikani eivät ehkä vielä ole kypsiä perheen perustamiseen. Hoidan vanhaa äitiäni, isäni on ehkä jo kuollut. Olemme mieheni kanssa edelleen naimisissa ja matkustelemme jonkin verran ja pelaamme golfia. Kesäisin asustelemme mökillä ja toivomme välillä poikiammekin sinne käymään :) Ai, niin mutta se vanha äitini saattaa rajoittaa siellä mökillä oloa...



En tiedä, olenko töissä enää ja missä töissä. Terveys on vielä ok.

jo tullut oikeasti uskoon. Nyt on sellaista etsikkoaikaa.