Lue keskustelun säännöt.
Muiden hyvän äitiyden kokeminen uhkana
04.02.2010 |
Minulla on sisko, joka on menestynyt hyvin elämässään. On yliopistotutkinto, ihan hyvä 'ura' takana, kaksi lasta. On naimisissa ja asuntovelka. Kaikki perusasiat kunnossa siis. On aina ollut määrätietoinen ja saanut, mitä haluaa.
Äitiys eiJ kuitenkaan ollut niin helppoa kun siskoni etukäteen kuvitteli. Hän masentui molempien lasten syntymän jälkeen ja uupui täysin. Miehensä ei ole ollut kovin empaattinen, vaikka paljon osallistuukin lasten hoitoon. Omat menot kuitenkin hänelle monesti tärkeämpiä kuin siskoni jaksaminen.
Siskoni aina arvostelee muiden äitiyttä ja on selvästi kateellinen ja ärsyyntynyt, jos jollain menee hyvin lastensa kanssa. Jos joku esim odottaa ensimmäistä lastaan, siskoni puhuu tästä tyyliin ' kyllä se ja se vielä huomaa, ettei se aina helppoa ole' ja 'vielä sitä naurattaa, mutta ei sitten kun lapsella on uhmaikä' jne. Minä olen jaksanut ehkä vähän paremmin kuin siskoni, teen paljon lasteni kanssa, käyn puistossa jne enkä ole masentunut pientä ajoittaista alakuloa lukuunottamatta. Minun monilla ystävilläni ei vielä ole lapsia, mutta siskoni puhuu heistäkin tyyliin ' kyllä sinua sitten ärsyttää kun ystäväsi saavat lapsia ja pärjäävät hyvin' jne. Miksi minua nyt niin ärsyttäisi? Luulen, että siskoni ei esimerkiksi halua minun olevan tyytyväinen ja onnellinen lasteni kanssa kotona, koska hän ei sitä välttämättä ole.
Minua on viime aikoina ruvennut ärsyttämään siskoni epäkypsyys todella. En tiedä, miten suhtautuisin häneen kun minäkin ilmeisesti olen hänelle jonkinlainen uhka.
Kommentit (9)
Ajatelkaas ihminen joka on hyvin määrätietoinen ja hieman on ollut onnea matkassa niin asiat on kulkenut kuin juna, mennyt juuri niin kuin on halunnut. Näin ollen on tullut tunne, että hallitsee kaikkea mikään yllättävä ei pääse keikuttamaan venettä.
Nyt yhtäkkiä hänellä on kaksi pikku ihmistä jotka ei toimikkaan kuin kone heillä on oma tahto joka ei välttämättä ole se sama mikä äidillä. Voi todellakin tulla lähes paniikki kun yht äkkiä on tilanteessa jossa asiat ei menekkään niin kuin ne itse suunnitteli. Menettää tilanteen hallinnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiys ei välttämättä vastaa odotuksia ja siihen sopeutuminen on vaikeaa..
Kyllä sitä itsekin tuntee kateutta välillä mitä kummallisemmista asioista. Mutta se, että siskoni on kovin ylemmyydentuntoinen ja oikein odottaa, että muutkin kärsisivät ja kokisivat epäonnistuneensa on jotenkin niin epäkypsää ja vähän 'vinksahtanutta'. On oikein sanonut minulle, että 'minä olen niin hyvin menestynyt, kaikki elämässäni on onnistunut, eikö niin, että monet olisivat varmasti sitä mieltä?'
vähän turhan usein ja turhan innostuneesti. Ette ehkä tajuakaan sitä, mutta sunkin tekstistäsi kuuluu selvästi läpi, etttä pidät siskoasi masennuksen takia epäonnistuneena ja huonona äitinä. Todellisuudessa hän ei luultavasti eikä ainakaan pelkästään mainitsemiesi ongelmien perusteella ole kumpaakaan. Todellisuudessa on hän on todennäköisesti varsin hyvä äiti, joka onnistuu selviämään teitä muita hankalammista tilanteista - tilanteista, joista teidän "onnistuneiden" ei tarvitse selvitä. Niin kuin nyt masennuksesta ja imetysongelmista ja koliikista ja mistä lie.
Minulla on yksi sinun kaltaisesi tuttava, joka pitää minua epäonnistuneena äitinä sen takia, että lapsellani on pieni vamma. Se kuuluu läpi hänen puheestaan ja käytöksestään, vaikkei hän koskaan sano sitä suoraan. Ei tule paljon äitiydestä puhuttua hänen kanssaan, mutta joskus menee niin yli, että on pakko tuiskahtaa jotain sen kaltaista kuin että "no maailmassa on erilaisia kokemuksia ja vasta ne koettuaan niitä ymmärtää".
Vaan olen tukenut sen, minkä olen voinut. Ymmärrän, että masennus on sairaus, eikä estä olemasta hyvä äiti, kunhan saa siihen hoitoa ja tukea. En sanonut, että siskoni on huono äiti, vaan että äitiyteen sopeutuminen on ollut hänelle yllättävän vaikeaa ja kokee uhkana ne, joille se on ollut helppoa.
Tuntuu siltä, ettei koe epäonnistuneensa missään muussa elämänsä aikana ja se, että masentui eikä aina niin jaksa, on niin suuri epäonnistuminen, että ei vaan kestä sitä. Ja on kateellinen ja katkera muille. Tekee suhteestamme melko haastavan kun toinen tavallaan halua minunkaan onnistuvan, vaikkei se ole häneltä mitenkään pois, ymmärrätkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ura on ykkönen elämä on helppoa,
mutta kun lapsia tulee ei voi ennakoida ja suunnitella tulevaa ja se voi ahdistaa ja jos mies ei tue---se se vasta rankkaa on...
sitä ei tiedä, kun sen kokenut sekä
myös aito yh
t. nro 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla äidilläni on masennus ja hänelle tuntuu olevan todella vaikeaa iloita toisten onnistumisista. Aina painottaa vain huonoja asioita ihmisissä, ja selvästi vahingoniloinen toisten vastoinkäymisistä. Ei sellaista jaksa pidemmän päälle katsoa.
Vaan olen tukenut sen, minkä olen voinut. Ymmärrän, että masennus on sairaus, eikä estä olemasta hyvä äiti, kunhan saa siihen hoitoa ja tukea. En sanonut, että siskoni on huono äiti, vaan että äitiyteen sopeutuminen on ollut hänelle yllättävän vaikeaa ja kokee uhkana ne, joille se on ollut helppoa.
Tuntuu siltä, ettei koe epäonnistuneensa missään muussa elämänsä aikana ja se, että masentui eikä aina niin jaksa, on niin suuri epäonnistuminen, että ei vaan kestä sitä. Ja on kateellinen ja katkera muille. Tekee suhteestamme melko haastavan kun toinen tavallaan halua minunkaan onnistuvan, vaikkei se ole häneltä mitenkään pois, ymmärrätkö?
kriisi tulee käydä läpi
ja perheterapiakin olisi ok
-----ps isosiskosi on kovin tuttu case