luku- ja kirjoitustaitoiset 4-5 vuotiaat

kaksi lapsista on oppinut lukemaan koulussa ekaluokalla ja neljä alle kouluikäisenä.



esikoista yritin opettaa lukemaan, kun hän oli viisivuotias. olimme olleet pitkään sairasteluitten takia kotona ja kaikki tekeminen oli tehty moneen kertaa. löysin kirjahyllystä vanhan aapisen ja ajattelin kokeilla sitä tytön kanssa. opettaminen loppui eka sivuun, kun tyttö luki eka sivun sujuvasti. oli oppinut jossain vaiheessa lukemaan, mutta ei ollut itsekään pitänyt sitä niin merkittävänä, että olisi asiaa esiin tuonut.



toinen ja kolmas lapsi oppivat myös itse lukemaan, ilman opettamista, mutta neljännelle silloin viisivuotias tyttö opetti lukutaidon. heillä oli jokin koululeikki, jota he leikkivät kahdestaan ja kahdessa viikossa tyttö opetti pojan lukemaan. poika oli tuolloin kolmevuotias.



en ole asiaa koskaan pitänyt ongelmana, en aikaista tai vähän myöhempääkään lukutaitoa. siinähän ovat omassa tahdissaan jokainen kehittyneet.

Mä olen itse oppinut lukemaan 5-vuotiaana omin toimin, innostuin kun sisko oli ekalla koulussa. Meillä luettiin paljon kotona, joten siihen oli kiinnostusta.



Mieheni on taas ulkomaalainen ja mennyt kouluun 4-vuotiaana. Siellä oli sitten oppinut lukemaan saman tien.



Onhan siinä sekin, että jos ei nyt 4-vuotiaana osaa lukea niin ei tarvitse selitellä noita lehtien lööppejä.



Omani on vielä pieniä, joten asia ei ole ajankohtainen. Olen ajatellut niin, että jos kiinnostusta on, niin voin opettaa/antaa opetella itsekseen. Mutta en mä mitään lukutunteja ala pitämään.

ei hätää ap

oppi lukemaan vajaa 4-vuotiaana ja kirjoittamisen melkein heti perään. Emme koskaan opettaneet hänelle näitä taitoja. Kiinnostus heräis pojalla jo alle 2-vuotiaana. Kun luettiin kirjoja, hän aina osoitti sanoja ja kysyi, että mitä tuossa lukee ja mikä kirjain tuo on jne. Emme mitenkään yrittäneet estellä hänen tiedonjanoaan, mutta emme myöskään tuputtaneet hänelle tätä. Olen jostain lukenut, että monilla lapsilla on parhain herkkyyskausi lukemisenoppimiseen juuri noin 4-5 -vuotiaina. Että ei kai se niin outoa enää nykyisin olekaan, että lapset lukevat ennen kouluikää.



Poika täytti just 7 eli on menossa syksyllä kouluun. Luonnollisesti vähän mietityttää, että miten hän jaksaa keskittyä koulussa, kun osaa niin paljon (sujuva luku- ja kirjoitustaito, laskee vaikeahkoja yhteen-, vähennys- ja kertolaskuja). Koulussa opetellaan onneksi kaikkea muutakin ja luotan siihen, että ammattitaitoinen opettaja osaa keksiä myös edistyneille oppilaille haasteita.



Täytyy vielä lopuksi mainita, että pojan pikkusisarus on ihan toista maata. Hänellä on ikää 4, eikä ole vielä osoittanut minkäänlaista kiinnostusta kirjaimiin tai numeroihin. Ja hyvä näin.

esikoinen oppi itse lukemaan kun oli 5v. Oli kiinnostunut kirjaimista muutoinkin jo tosi aikaisin. Kyseli niitä jne... Tottakai kerroin kysyttäessä, muutoin en varsinaisesti opettanut. Päätti itse jossain vaiheessa, että oppii lukemaan ja niin teki. Jokainen oppii eri tahtiin. Pienemmät sisarukset eivät ole läheskään yhtä kiinnostuneita lukemaan oppimisesta kuin esikoinen.

Eikä siinä ole mitään vikaa. Meidän lapset taas ovat jostain kumman syystä kiinnostuneita siitä. Emme ole mitenkään erityisen "lukeva" perhe, eli minulla ei ole aavistustakaan mistä tuo kiinnostus on tullut.



Onko opetettu? On vastattu lapsen kysymyksiin. Molemmilla lapsillamme on ensimmäisten 50 sanan sisällä ollut jo kirjaimia (kuulostaapa hassulta: sanoissa kirjaimia ;)). Siis lapsi on esim. osannut nimetä lampun, vaipan, kukan ja A:n, E:n, I:n ja Ä:n. Ovat siis kysyneet mikä tämä on (esim. pyyhekoukun kirjaimet). Ovat tienneet myös että Ä on äidin kirjain jne. Siitä se lukutaito sitten on vaan hiipien tullut.



Kirjahyllystä löytyy vanhoja aapisia (varsin huonoja muuten) ja niitä on lapsille luettu kuten muitakin kirjoja. Lapset ovat kysyneet mitä tuossa lukee ja me olemme kertoneet. Siinä lukee maito, siinä lukee Lidl.



Hieman on kannustettu itsenäiseen lukemiseen. Toki pääosin me vanhemmat on luettu (mm. iltasadut), mutta kun lukutaito kuitenkin oli 5-vuotiaana jo niin hyvä, että telkan tekstit ehti lukemaa, niin silloin joskus pyydettiin lukemaan vähän pikkusiskolle tai kirjottamaan kauppalistaa.



Koulussa on varmasti paljon oppimista vaikka lukea osaisikin (kuten suurin osa nykyään osaa). Osasin itsekin lukea koulun alkaessa, eikä siitä mitään traumoja jäänyt. Mies oppi lukutaidon koulussa ja hyvin on hänelläkin mennyt.

Emme ole koskaan opetelleet yhdessä kirjaimia tai lukemista, mutta esikoinen oppi ihan itsekseen 5-vuotiaana lukemaan. Samoin eskari-ikäisenä osasi jo laskea sujuvasti yhteen- vähennys ja kertolaskuja, ilman että olimme niitä opettaneet. Nyt ekaluokalla ei ole onneksi turhautunut, sillä äidinkielessä on erikseen tehtävät ja kotiläksyt lukijoille ja lukemaan opetteleville, kirjassakin on aina omat aukeamansa kummallekin, mikä on tosi hyvä. Matikassa saa tehdä jo kolmannen luokan tehtäviä, mikä motivoi selvästi.

Kuopuksemme taas ei osoita mitään mielenkiintoa lukemiseen, pitelee kirjojakin välillä väärinpäin, vaikka eskariinmeno odottaa syksyllä. Eli kyllä tuo oppiminen on selvästi ihan luonteesta ja lahjakkuudesta kiinni, ei kotikasvatuksesta.

oli n. 3v kun jo osasi kertoa sanoista millä kirjaimella ne alkavat (tunnisti ja yhdisti äänteen ja kirjaimen), sekä osasi kirjaimet.



Varsinaisesti ei ole opetettu vaan on neuvottu kun tyttöä on kiinnostanut ja myös toppuuteltu kun on näyttänyt siltä että alkaa kiukuttaa.



Tyttö oppikin sitten n. 4,5-vuotiaana lukemaan, ihan omasta kiinnostukseta.



Kielellisestä lahjakkuudesta kertoo mielestäni se että tyttö (nyt 5,5v) kääntää mielessään sanoja väärin päin, siis lopusta alkuun. Tällaista lasta joka hahmottaa kielen noin hyvin on hankala estää oppimasta lukemaan.



Itse opin myös 5-vuotiaana lukemaan eikä minua opetettu.