Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa työssäkäyvä äiti, jota aina väsyttää?
03.02.2010 |
Työpäivät on yhtä tappelua, vääntöä ja ongelmia milloin kenenkin kanssa. Mitään ei ehdi tehdä kunnolla ja asioihin pystyy reagoimaan vasta kun ongelmat on sylissä. Resurssipula kulkee käsikädessä johdon vaatimien tehostus- ja kulujenkarsintaharjoitusten kanssa.
Aina on kiire töihin ja töistä hakemaan lasta hoidosta. Jossain horteessa käy kaupassa kun on pakko, lämmittää ruokaa tai laittaa uutta ja yrittää pitää huolta että laskut on maksettu, pyykit pesty ja kämppä järjestyksessä, kaikki menot kalenterissa ja lastenhoito järjestyksessä. Iltaisin kaatuu sänkyyn klo21 kuolemanväsyneenä ja aamuisin herätyskello pakottaa ylös klo7 ( eli unentarve on kamala)
Ja sitten syyllistää itseään kun ei jaksa olla läsnä lasten kanssa, ei jaksa edes jutella miehen kanssa, ei jaksa harrastaa liikuntaa, ei ehdi nähdä ystäviä, EI VAAN JAKSA kun kaikki energia menee arjen pyörittämiseen...... Onko vaan yritettävä tsempata että nämä ruuhkavuodet on joskus ohi?
Kommentit (19)
... ja meillä vasta yksi lasta. Toista suunnitellaan, mutta tuntuu, että onko siinä mitään mieltä, kun nyt jo näin mennään.
Yritetään jaksaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
johonkin vähemmän kuluttavaan ja stressaavaan.
jos 9h yöunet eivät riitä.
Itse olen onnellisessa asemassa, kun voin tehdä 6 tunnin työpäivää (silti herätyskello soi jo 5.30). Mutta kyllä noita väsymysjaksojakin mukaan mahtuu.
En tiedä haluatko vinkkejä, mutta annan niitä kuitenkin:)
Eli yritä päästä edes joskus liikkumaan, vaikka vain kävelemään (meillä koira on pelastukseni).
Ja älä ota stressiä kotihommista, itse pyöritän koneellisen pyykkiä päivässä ja samoin koneellisen tiskiä päivässä, lisäksi välttämätön ruoan laitto. Imuriin tartun silloin kun energiaa riittää, yleensä 1-2 krt vkossa, useinmiten viikonloppuisin. Kaupassa käydään kerran arkena, jos väsyttää toista, niin toinen menee tai sitten mennään koko perhe. Ja ennen kaikkea yritän syödä säännöllisesti ja terveellisesti, enkä nipota kotona asioista. Miehen kanssa jutellaan juuri ennen nukkumaan menoa, jos jaksetaan.
Juu kyllä eletään täälläkin ruuhkavuosia, mutta jotenkin vaan tääkin vaihe on elettävä, ja minusta aika ajoin jopa kiva vaihe.
Mun unet on 22(23)-5.15/6.30/7.15.
Eli huomattavasti lyhyemmät kuin sulla.
Töissä aivan sairaan hektistä ja kotona odottaa just tuo kotitöiden rumba, vaikka niitä teenkin aika laiskanpulskeasti. En edes välttämättä pese pyykkiä joka päivä. Yksi lapsi (vaan) meilläkin ja vaikka nukun n. 7 tuntia yössä, niin väsymys on todella totaalista. Kamalassa horroksessa menee kaikki illat.
Onko se tää pimeys ja kylmyys vai mikä mättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
unet yleensä 23.30-5.30 tai sitten jos iltavuoro 24-08 /09
Vapaapäivinä tulee kyllä nukuttua yleensä pitempään. Jos ehtii.
Kannattaa jotain vitamiineja tms. harkita jos noilla unilla väsyttää. Tai onko masennusta tms..
tilanteesi vastaa omaani täysin: olen täysin horteessa kaikki arki-illat. Mitään ei jaksa ylimääräistä tehdä, tuntuu että pakollisia kotitöitä on aina tehtävänä ja työpäivän jälkeen ei vaan jaksa enää mitään muuta. Yöunet mulla jää lyhyiksi n. 5.5-6.5 tuntia, vuorotellaan töihin menossa miehen kanssa ja mä yleensä lähden aikaisin töihin, jotta ehdin kotiin ennen klo 17, jolloin koululaisemme tulee iltapäivähoidosta kotiin.
Sama tilanne ollut useamman vuoden, en usko että kyse on masennuksesta. Sitä ei vaan jaksa. Viikonloppuun pakkaa sitten pakollinen imurointi yms. ja sekin ärsyttää: olisi kiva joskus olla vaan, mutta pakko se on joskus siivota ja pyykiä pestä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja samanlaista. Makaan illat horteessa heti kun saadaan lapset sänkyyn ja en oikein viitsi edes mennä nukkumaan kun kohta joutuu taas heräämään... Mies tekee parhaansa, mutta koti on sekaisin ja ruokahuolto mitä sattuu puolieinestä. Lauantai on oikeasti ainoa päivä kun jaksan kunnon yöunien jälkeen suu hymyssä touhuta lasten kanssa. Lauantai-ilta on parasta aikaa... Mutta en jaksa käyttää viikonloppujakaan arjen organisointiin, joten arki on sellaista tulipalojen sammuttamista eli paniikissa kaupassakäyntiä, puhtaiden vaatteiden kaivamista pyykkivuorista ja luistimien yms. etsimistä aamukiireessä.
Moni ei sitä tajua, mutta nykyään moni vähänkin koulutetumman ihmisen toimistohomma on henkisesti hyvin vaativaa ja TODELLA kiireistä ja täynnä painetta ja vaatimuksia. Hyvä jos pissalla ehtii käydä ja siinäkin välissä jo puhelimet soi... Energia ei vaan riitä.
niin paljon että tarvitset hoitoa. Jos et, paras hoito on liikunta. Sinusta tuntuu nyt, että sille on mahdoton löytää aikaa tai energiaa. Mutta liikunnasta saa sitä energiaa.
Olin ennen samanlainen, umpiväsynyt hermokimppu. En ollut minkään masennuslääkkeen ym. tarpeessa. Pidin pidennetyn kesäloman yhtenä vuonna ja aloitin silloin liikunnan ja päätin että se jää tavaksi. Muutuin sata kertaa energisemmäksi. Siihen löytyy aikaa. Liikkua voi vaikka kotona. Sitten voi aamullakin käydä jumpassa kun alat pärjätä vähemmillä unilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän käydä 3krt/vko ohjatussa jumpassa, mutta se ei piristä enkä koe itseäni energiseksi ( ja suunnilleen samaa tahtia on liikkunut viimeiset 8 vuotta)
Työ vie mehut totaalisesti ja valuu väistämättä vapaa-aikaan kun esim. esimiestäni en päivän aikana saa kiinni, ainoa aika puhua hänen kanssaan on iltaisin myöhään eikä häntä silloinkaan saa kiinni -kun tekee noin 18h työpäivää- Töissä on "juokse tai kuole" mentaliteetti mutta työpaikanvaihto on hankalaa. Akateemiselle asiantuntijahommia tehneelle ei oikeasti ole juurikaan vaihtoehtoja, nykyään ei palkata kuin saman alan samoihin hommiin ja ne on jo nähty. Vähemmän hektiiseen hommaan olet ylikoulutettu ja vaihtoehdoiksi jää kokonaan uudelle alalle kouluttautuminen -jossa olet sitten liian vanha aloittamaan alusta uudestaan- tai ryhtyminen yrittäjäksi, joka sekään ei ole helppoa saati vähemmän stressaavaa.....
Siis mihin asioihin olette perehtyneet niin syvästi, että perseellään istuminen on noin raskasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t: erikoistumiskoulutuksessa oleva lääkäri, ja edelliselle tiedoksi, että työpaikkaa tässä vaiheessa ei tosiaan voi valita, ellei vaihda erikoistumisalaa, ja sitäkään ei voi valita, että tekeekö yöpäivystyksiä vai ei, ellei sitten vaihda alaa
mittauttaneet kilpirauhasarvonne asiantuntevalla lääkärillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kilpirauhasen ongelmat ovat yleisiä ja aiheuttavat monenlaisia oireita mm väsymystä.
Hyvä kun menet ajoissa nukkumaan ja nukut 9t ja loistavaa että ehdit liikkua.
Voisitko lisätä ulkoilua (ainakin vkonloppuisin). Arkea auttaa tietyt rutiinit. Kauppa tiettynä pvnä, ruokaa vkonloppuna pakkaseen arkiaterioita varten, joka ilta pyykkikone päälle, laskujen maksu tiettynä pvnä jne. Jos duuni vie kaikki mehut kannattaa katsella muuta tai koittaa vaikka vaihtaa tehtäviä talon sisällä (ei tosin aina mahdollista).
Elämä saa olla kivaakin, toivottavasti pystyt tekemään sellaisiakin asioita joista nautit sekä ehdit nauttia yhdessäolotsa lapsesi kanssa. Hän on pieni vain hetken!
en tarkoita kiirettä töissä, vaan aina yhtälailla väsymystä silloin kun töissä on sitä kiirettä? vai voisiko tuo liittyä myös tähän vuodenaikaan, kun on pimeää eikä valoisaan aikaan juurikaan ulkona liikuta?
testaa kirkasvalohoitoa, jos sellainen mahdollisuus tulee eteen. tai yritä päästä puoleksi tunniksi ulkoilemaan valoisaan aikaan. ainakin itse huomaan noitten kausien liittyvän aina tähän vuoden pimeimpään ajanjaksoon ja keväällä kun valo lisääntyy, helpottaa taas.
Minulla väsymys kyllä johtui vääränlaisesta työstä. En viihtynyt siellä ja työpaikan henkikin oli huono. Kurjan työpäivän jälkeen en olisi jaksanut suorittaa kotihommia ja harrastuksia.
Kannattaa miettiä miten työstä saisi mielekkäämpää.
Jos haluat muuttaa elämääsi niin ainoa vaihtoehto on varmaankin työpaikan tai työtehtävien vaihto tai uuden asenteen omaksuminen nykyisessä työssä.
Mulla oli hyvin samankaltaista ja odotankin jonkin asteisella kauhulla paluuta töihin mammaloman jälkeen.
Ja niille jotka ihmettelee missä mies on niin se tekee uraa, ainakin meillä.
..tekstisi on kuin minun elämästäni ENNEN, erotuksella että olen yksinhuoltaja. Oli pakko pysähtyä ja miettiä ettei elämä voi olla tälläistä. Vaihdoin lennosta paikkaa, nyt teen 6 tunnin päiviä (jo lapsen sairaudenkin takia), saan 200 euroa vähemmän palkkaa mutta KANNATTI ! Työ on ihanaa, ei vie kaikkia mehuja ja me ehditään töiden jälkeen tehdä vaikka mitä - ja äitikin jaksaa !
Ja useimpina iltoina menen 21.00 - 22.00 jo nukkumaan että saan kunnon yöunet ja sekin auttaa.
Minullakin herää kysymys että mikä on miehen rooli teidän elämässä? Eikö tee mitään? Kyllä minulla oli ennen eroa PALJON helpompaa kun oli selkeästi kaksi jakamassa arjen. Niin siivoukset, kaupassa käynnit ja lasten hoidot. Nyt vedän kaikki yksin mutta olen siihen jo tottunut. Ja saanhan vetää henkeä joka toinen viikonloppu kun lapset on isällään.
Tsemppiä !
Tähän ei edes taida kannattaa vastata, kirjoittajan maaimankuvaan ei mahdu varmaan vaikka mitä kirjoittaisi että toimistotyössä voisi olla kiire tai että jatkuva stressi voi väsyttää.....