Pitäisikö niiden pitkäaikaistyöttömien joilla ei perhesiteitä kotikunnassa
(siellä työssä käyvää puolisoa tai koulua käyviä lapsia) velvoittamaan etsimään työtä koko Suomesta esim. vuoden jälkeen? Vai onko oikein, että täysin terve nuori mies makaa kotikaupungissa vuosikausia työttömänä, kun ei halua muuttaa pois kavereiden luota?
Meillä on itsellä kokemusta sukulaispojasta. Hänelle olisi ollut työpaikka täällä, olisi saanut asua meillä alkuunsa kunnes löytää oman asunnon jne. mutta ei halunnut lähteä. "Katokko ne kaverit sitte jää tänne." Eikä ole edes ainut kaveripiirissään.
Kommentit (6)
on varmaan tekosyy, ei edes halua töihin. Jos kovasti töitä haluaa, niin eiköhän nyt pysty kavereista irrottautumaan sen verran.
Ja varmastikin kaverit on tekosyy, tosiasiallinen syy on, että ei uskalleta. Pitäisi ottaa ihan itse vastuuta elämästä eikä vanhemmat ja kaverit olisikaan siinä vierellä. Eihän sellaista uskalla, hui! Ja jos joutuisi vielä isoon kaupunkiin töihin...
Voihan sitä muuttaa takaisin, jos sieltä kotipaikkakunnalta myöhemmin löytyy töitä.
Jos saisin vakityön jättäisin vaikka ukon ja pienet lapset 700km päähän ja muuttaisin Hesaan, mutta viikon pätkätyön takia en ehkä viitsi sitä tehdä.
Kotipaikkakunnalla ei ole töitä.
(aloituksessahan poissuljettiin ne, joiden puoliso on töissä kotipaikkakunnalla) ja menet töihin. Uutta työtä on paljon helpompi löytää kun on työsuhde alla. Pitkän työttömyysputken jälkeen on paljon vaikeampi löytää työtä.
Mitä sä kuvittelet tekeväs siellä perheines loppuelämän jos ei siellä ole töitä?
jäävät peräkammaripojiksi ja kuolevat viimeistään viiskymppisinä viinaan.