Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon kerrotte raha-asioistanne vanhemmillenne?
02.02.2010 |
Itse en haluaisi kertoa mitään, sillä ärsyttää suunnattomasti, että äitini utelee jatkuvasti kaikkia meidän raha-asioita. Saattaa kysyä paljonko meidän palkat ovat tai miten paljon asuntolainaa on jäljellä tai mitä mikäkin maksoi. Sitten hän aina tuhahtelee ja ihmettelee kuinka jollain voi mennä rahaa niin paljon johonkin kun ei heilläkään mene tai kuinka joku voi ostaa niin kalliin asunnon, kun heidänkin asunto maksoi vähemmän.
Minusta hänelle ei kuulu pätkääkään meidän tulot tai lainat tai edes ruokakauppakuittien loppusummat. Viimeksi hän loukkaantui kun sanoin, että meidän uuden asunnon hinta ei kuulu hänelle, kun tiesin että siitäkin tulee taas kommenttia että on liian kallis (eikä muuten ole meidän tuloilla). Ärsyttää!!!
Kommentit (17)
Mutta näkeehän tämän meidän taloudellisen tilan vaatteista, autosta, kulutuselektroniikan puutteesta jne. Vanhempani ovat varakkaita, me köyhiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asunnon hinnan he toki tietävät, ei kai sen nyt mikään salaisuus ole? :) Mutta esim. tarkkoja palkkojamme he eivät tiedä eivätkä sitä, miten olemme sijoittaneet rahojamme. Eivätkä kyllä utelekaan.
Minä joskus kysyn äidiltäni neuvoja noin yleisellä tasolla. Hän on rahoitusalan ammattilainen.
Muuten emme raha-asioistamme keskustele. Heillä ei ole aavistustakaan meidän palkoista. Talon hinnan tietävät, siitäkin kysyin äidiltä :) Ja tietysti hän osaa laskea paljonko lainaa on vielä jäljellä.
t. Nimim. 24 vuotta sitten muutin pois kotoa!
Asunnon hinnan ovat kyllä tienneet ja sen paljon otettiin lainaa ja kerroin kyllä, kun saatiin asunto velattomaksi. Mutta ei mistään tarkoista summista puhuta. Toki, jos ostetaan uus auto, saatetaan kertoa, paljon se maksoi. Eivät kyllä puutu rahankäyttöömme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäpuolelle ei voi kertoa mitään, kun tulee katkeraksi ja vihaiseksi meidän tulotasosta. :( Aika vähän kuitenkaan puhumme raha-asioistamme kellekään.
Nyt ei kuulu enää heille eikä asiasta puhuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani ovat takaajine lainaan, joka on onneksi pian loppuun maksettu. Lainan maksukyvyssä on ollut ongelmia, joten tietävät meidän rahatilanteen erittäin hyvin. Koittavat tukea, jotta tästä selvitään. Itse olen kuitenkin lainan tähänkin asti hoitanut, takaajille en anna sen mennä.
ellei kyseinen henkilö ole lainan takaajana, mutta silloinkin vain esim. lainan maksuun liittyvistä asioista voi keskustella. Mitä se kellekkään kuuluu esim. minkälaisia ruokaostoksia tekee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en haluaisi kertoa mitään, sillä ärsyttää suunnattomasti, että äitini utelee jatkuvasti kaikkia meidän raha-asioita. Saattaa kysyä paljonko meidän palkat ovat tai miten paljon asuntolainaa on jäljellä tai mitä mikäkin maksoi. Sitten hän aina tuhahtelee ja ihmettelee kuinka jollain voi mennä rahaa niin paljon johonkin kun ei heilläkään mene tai kuinka joku voi ostaa niin kalliin asunnon, kun heidänkin asunto maksoi vähemmän. Minusta hänelle ei kuulu pätkääkään meidän tulot tai lainat tai edes ruokakauppakuittien loppusummat. Viimeksi hän loukkaantui kun sanoin, että meidän uuden asunnon hinta ei kuulu hänelle, kun tiesin että siitäkin tulee taas kommenttia että on liian kallis (eikä muuten ole meidän tuloilla). Ärsyttää!!!
Ai EDES ruokakauppakuittien loppusummat... ei hitto, mun ruokakauppakuittien loppusummat ei kuulu edes mun miehelle, saati sitten äidille. Juu ei siis puhuta. Talon hinnan tietävät kai suunnilleen, palkkoja tai lainan määrää eivät. Eikä tarvitsekaan.
Sano suoraan, että asia ei äidillesi kuulu. Sillähän siitä pääsee.
Ei meiltä kysellä raha-asioissa, tai korkeintaan neuvoja voidaan kysellä tyyliin, että mistä pankista saisi hyvää korkoa tms.
Kerrotaan kyllä ajoittain itse jotain. Ollaan aina kerrottu kyllä asuntojen ja autojen hinnat, käytettyjä lainamääriä ei aina kyllä. Joskus ollaan yritetty hienovaraisesti kertoa miehen vanhemmille, että en ollut se köyhä yh, jonka piti pokata mies elättämään itseäni vaan että osaan pyörittää rahoja ihan hyvin.
Ainut mikä harmittaa on se, että miehen isä on hyvä kauppamies ja pyörittää hyvin taloutta ja ei ole sitä taitoa mitenkään pojalleen opettanut (ei sillä, että mieheni olisi huono raha-asioissa) vaan on joutunut opettelemaan kaiken itse, kun raha-asiat on niin tabu. Omat vanhempani ovat kuin kirjasta rikas isä köyhä isä ne köyhä isä versiot. Periaatteessa tietous talouteen on ollut täysin olemassa, mutta omassa perheessä on eletty ihan toisella mentaliteetillä. Appiukko taas kuin samaisen kirjan rikas isä eli pienet tulot ja hyvin kerryttänyt omaisuutta. Sopia tietty kysyy, että onko elämän tehtävä kerryttää omaisuutta? Ei varmaankaan, tosin joskus rahalla saa paljon hyvääkin aikaan, esim. minä katson, että kun meillä on ihan kivasti rahaa, niin voin tehdä kaupassa eettisempiä ostoksia kuin että jos joutuisin ostamaan aina ne halvimmat mahdollisimmat tuotteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyyliin "pärjäämme ihan ok hoitovapaan ajan, on sen verran säästöjä". Joskus on tullut mainittua oma palkkani ja nykyisen hoitovapaalla saamani summan tietävät. (Tarjoutuivat auttamaan taloudellisesti, joten mielestäni oli kohtuullista kertoa, ettei ole tarvetta.) Asunnon hinta on tullut mainittua kaikille, jotka ovat kysyneet. Saisihan sen selville suurin piirtein joka tapauksessa tilastoista, sillä tällä alueella on paljon hyvin vertailukelpoisia asuntoja. Eivät onneksi tuppaudu meidän asioihimme liikaa, joten ei tarvitse miettiä liikaa mitä kertoo ja mitä ei.
Joku sanoi, että näkeehän rahatilanteen tavaroista yms. Väitän puolestani, ettei sitä aina kovin hyvin näe. Meitä on useampi sisarus ja tiedän kunkin taloudellisen tilanteen suurin piirtein. Tulotason ehkä näkee tavaroista, mutta säästössä olevat rahat ovat päinvastoin (ainakin jos ikä otetaan huomioon) suhteessa ulkoiseen varallisuuteen. Pihein meistä asuu vaatimattomasti, kulkee lähinnä käytetyissä tai muuten hyvin edullisissa vaatteissa, joten rahaa ei myöskään kulu.
En ole ihan varma, tietävätkö he asuntomme hinnan, olisin kyllä voinut kertoa jos kysyivät. Mutta asunnot ovat kyllä ainoita joiden hinnoista puhutaan, tai ehkä voidaan kysyä, mitä maksoit tuosta ulkoilupuvusta. Jos sanon etten muista niin ei siinä sen kummempaa. Palkkaani eivät missään tapauksessa tiedä eivätkä velkojanikaan.
Itse olen hyvinkin kiinnostunut kotoa muuttaneen tyttäreni rahoista, koska avustan häntä koko ajan enkä ole vielä ihan varma, miten hän pärjäilee. Ei hän silti minulle mitään selkoa rahankäytöstään tee. Mennään tasolla: onko sulla tarpeeksi rahaa? - no kyllä nyt on, tai - kyllä parikymppiä kelpais. Minua huolettaa että hän käyttää opintotukensa juhlimiseen ja ostattaa meillä kaiken tarpeellisen, mutta keinoja kontrollointiin ei oikein ole ja ollaan vielä niin kilttejäkin että halutaan antaa aina kun hän pyytää.
Sano sinäkin ap kyselyihi vaan että sori mutta et nyt muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus ollaan yritetty hienovaraisesti kertoa miehen vanhemmille, että en ollut se köyhä yh, jonka piti pokata mies elättämään itseäni vaan että osaan pyörittää rahoja ihan hyvin.
Näinhän se meilläkin oli, että miehen sukulaiset pöyristyivät kun mies meni ottamaan naisen LAPSINEEN. Kun heille valkeni, että minä olen meistä se varakkaampi, jupinat elättäjän etsimisestä lakkasivat.
Kyllä omaa vanhempaansa pitää joskus ojentaa!
Ymmärrän vanhemman huolen, mutta jos pärjäätte niin pärjäätte!
Mitä sitten jos kerrot uuden asunnon hinnan. Sitä paremmin pitäisi tajuta maksukykynne.
Jos naputus harmittaa niin muista metsä vastaa kuin sinne huutaa: kysele sinä heidän hankintojen hintoja!! :D
Minusta voit muistuttaa että jos ei ole enää lainaa maksettavana niin turha pullikoida hinnoista. Te vaan teette hankinnan ja maksatte sen, minusta pahempi olisi jos ette kykene suoriutumaan laskuista.
Voit sinäkin päivitellä miten kamalan kallista on hankkia NYKYAIKANA!
50 markan vuokraa ei vaan voi verrata 700 euron vuokraan; näin vanhempani maksoi ja minä aikanaan.
Me ostettiin talo 165 tonnilla, myyjä maksoi aikanaan tästä 40 tonnia. ;)
Isälle kun kerroin talon hinnan, toinen järkyttyi mutta palasi takasin asiaan muutaman viikon kuluttua ja tokasi että taidettiin kuitenkin hintatasoihin verrattuna löytää aarre..
Huutelu on niin helppoa, varsinkin asiasta josta ei tiedä.
He ovat takaamassa 20% lainasta, joten ihan luonnollista tuo ;)
Muuten eivät tiedä mitään tarkaa. Eivät tuloajamme, eivätkä menojamme. Eivät kysy, me emme oma-aloitteisesti kerro.
Eivät myöskään miehen vanhemmat.
Ja kukaan ei ole avustanut meitä, eikä edes tarjoutunut avustamaan.
mut he eivät uhahtele vaan ovat oman nuoruutensa/lapseperheaikansa perusteella huolissaaan siitä, miten me pärjäämme ja valmiita tarpeen tullen auttamaan. Minä sitten vakuutan, että kyllä me tätä nykyä pärjätään ihan hyvin.