Olisitko ollut valmis aborttiin, jos 20 vkon

Uskon, että kyseessä saisi olla todella vakava (nopeasti kuolemaan johtava) poikkeavuus, että aborttiin kykenisin.

jos siltä olisi aivot puuttunut, niin joo. Mutta ajattelen myös, että ihmisen elämä on jo sinällään arvokas, ilman että on fyysisesti täydellinen.

Silloin ei olisi elinmahdollisuutta. Muuten en.

3 lasta. ei km:iä ei keskeytyksiä.

Kuten esim. munuaisten puuttuminen ja jotkut pahat trisomiat. Näissä tapauksissa varmaan itse ainakin keskeyttäisin raskauden, vaikka se ei helppo päätös olisikaan.

Riippuen toki poikkeamasta.

Tuli vain kommenttina tuohon aivojen puuttumiseen.



Lisäksi keuhkojen puuttuminen on aika paha poikkeama, joka kyllä näkyy rakenneultrassa, samoin kuin tuo munuaisten puuttuminen.

ihan sillä perusteella,että vammaisia ei tarvitse tieten tahtoen synnyttää tähän maailmaan.

ettei lapsella ole selviytymismahdollisuuksia. Muuten pitäisin lapsen koska vammainenkin ihminen voi elää hyvää ja arvokasta elämää. Minulle abortti olisi muutenkin niin kova paikka etten tekisi sitä kuin ihan pakon edessä.

En millään pystyisi tässä vaiheessa sellaista ratkaisua tekemään oli kyse mistä poikkeavuudesta vaan. Olen jo pari viikkoa tuntenut vauvan liikkeetkin. Se pitää vaan ottaa mikä annetaan ja elettävä sen mukaan vaikkei aina helppoa olisikaan. Miksi muuten kysyt?

kun rv20 näytti pahan hydrokefaluksen eli vesipään. Lapsen ennuste oli että 90% tod.näk ei elä yli 1 v vaan kuolee kohtuun loppuraskaudesta. Jos elävänä syntyy niin esim nieleminen ei onnistu itse vaan heti nenä-mahaletkuun kiinni. Mitään älyllistä toimintaa ei ollut odotettavissa koska aivot jo niin painuneet kasaan.Synnytys erittäin riskialtis minulle. Minulla oli jo lapsi ja en halunnut häntä jättää äidittömäksi siksi että en "voisi tehdä aborttia vaan ottaa vaan vastaan mitä annetaan". Jos näin päättää niin eikö jo ultrassa käyminen ole silloin turhaa?



Tällaisella asialla on oikeasti aika turha spekuloida ennenkun se sattuu kohdalle, siihen liittyy niin paljon muitakin tekijöitä jotka täytyy punnita. Sen tietää vasta kun kokee, oikeasti.

Kyllä olisimme olleet.



Monta vuotta lapsettomuutta silloin jo takana ja tiesimme voimavaramme. Monta pettymystä koettuna. Kyllä siitäkin olisi jollain selvinnyt.

Ainakin jos kyseessä olisi sellainen poikkeavuus tai vamma, minkä johdosta lapsi ei tulisi selviämään hengissä.

Ihan kamala tilannehan se olisi.



Ei se ultrakaan aina ihan satavarma ole. Serkkunikin piti olla vesipää ja kehitysvammainen, mutta ihan terve oli syntyessään :)

tai olisi ollut vaikeasti vammainen, eli siis ihan vihannes.

Luultavasti tekisin abortin, jos vauvalla ei olisi mitään elinmahdollisuuksia syntymän jälkeen. Mutta minkään "pikkuvikojen" takia en tietenkään.

jotenkin olen niin pessimisti että ei oikein pääse nauttimaan tästä raskaudesta kun odottaa että näyttäkää vielä! ja välillä pelottaa että jo se kuolee mahaan. olisi hirveetä tehdä abortti näin pitkällä. vain jos olis ihan oikea syy. saako abortin jo sikiöltä puuttuu esim käsi?

itse en sen takia tekisi.

Siskoni teki myöhäisen abortin rakkeultran perusteella. Lpaselta puuttui mm. 1/3 aivoista, sydän oli epämuodostunut, samoin valtaosa ruuansulatuselimistöstä,ennuste oli että kesken menee ennen kuin on täysiaikainen kun on täysin elinkelvoton. Oikeastiko tarvitset jotkin erityiset perustelut tällaisille aborteille?

Jumalan laki. elä tapa.

vammainen tai ei. vammainen lapseni saattaisi tulevaisuudessa tuhota vahingossa uuden hitlerin tms.. Eli ei pidä mennä muuttamaan tulevaa.

Mieheni oli kuukauden töissä paikassa jossa oli hyvin paljon vaikeavammaisia ja sanoi jokainen ilta töitten jälkeen ei kiitos tälläistä.

Asukkaat kiinni remmeissä sängyissä, ei osaa ilmaista itseään kuin silloin tällöin epämääräisellä äänehtämisellä.

Jos olisi down, en tietenkään.

Takana vuosien lapsettomuus, eli tämä ei olisi todellakaan helppo päätös.

Tähän asti olen ajatellut, että aborttia en tekisi, että kohtalo tai Luoja tai mikä ikinä, ratkaisisi asian puolestani.



Nyt kun ikää on liki 43 vuotta ja itsellä kaksi lasta, joilla toisella ollut vaikea oppimisvaikeus ja toisella todella vaikeat korvaongelmat...en tiedä mitä tekisin. (Nämä siis lopultakin pieniä murheita, mutta verrokkina siihen jaksasinko oikeasti vaikeasti vammaisen kanssa) ...



Tunnen, että en jaksaisi enää samalla tavalla kuin nuorempana eli en tiedä, jaksaisinko oikeasti vaikeasti vammaisen kanssa sitä kaikkea rumbaa. Tiedän, ystäväni lapsi on vammainen ja olen itsekin työskennellyt monentasoisten vammaisten kanssa. Jopa pitänyt hestä kovasti... Silti, en ole yli-ihminen. Ehkä tosipaikan tullen en kuitenkaan pystyisi aborttiin..



Toivon, ettei tällaista tilannetta ikinä tule vastaan. En enää ajatellut lisääntyä, mutta eihän ikinä voi olla varma miten lopulta käy...