Voiko rajatilalla olla myös asperger?

Minäkin olen joskus tehnyt jonkun asperger-testin ja sain siinä tulokseksi, että minulla on monia aspergerin syndroomalle tunnusomaisia piirteitä, mutta varsinaista diagnoosiahan ei testillä voi tehdä. Minulla oli erityisesti lapsena ja nuorena vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden lasten kanssa. Muutenkin sosiaaliset taidot ovat vaatineet huomattavasti opettelua. Eihän se diagnoosi ole tärkeä, vaan se että ymmärtää itseään.

Minulla on mm. pakko-oireita, olen lähes empatiakyvytön ja tajuan vitsit hitaasti, vaikka olen mm. kielellisesti nopeaälyinen (käännän sujuvasti esim. japanista suomeen ja siitä englantiin tai toistepäin).

miehelläni on as-piirteitä... mutta

- Hänellä ei ole varsinaisia pakko-oireita, vaikka hän kyllä on joissakin tavoissaan jäykkä

- Hän ei ole lainkaan empatiakyvytön, hänen voi olla vaikea ymmärtää tosin perustelua, joka ei ole "puhtaiden faktojen" avulla tehty

- Hän tajuaa vitsit

Hänen ongelmiaan on lähinnä se, että hän ei ymmärrä milloin hän tulee esim. hyväksikäytetyksi, koska hän ei poimi sellaisia vihjeitä sosiaalisesta keskustelusta. Hän ei ymmärrä, milloin ihmiset nauravat hänelle, eivätkä siis hänen kanssaan. Hän ei osaa käyttää ihmisiä hyväksi, koska hän ei osaa suunnitella toimintaansa eikä pohtia, miltä hänen käytöksensä näyttää muiden silmissä. Hän ei osaa ajatella sellaista, paitsi jos sen tilanteen selittää hänelle auki.

Hän on hirvittävän kiltti ja hirvittävän ajattelevainen, kunhan vain hoksaa tilanteen. Mutta näin puolisona se pitää jaksaa hänelle kertoa, vihjeitä hän ei ymmärrä. Hän ei myöskään näe silmistä sitä, onko joku iloinen vai vihainen, hän katsoo vain suupielten asentoa ja päättelee siitä. Mikä johtaa usein harhaan.

Samoin mietin päivittäin tunnenko oikeasti mitään vai olenko vain "oppinut" ne tunteet...

ap

surua ja vihaa, jonka olet olosuhteiden pakosta joutunut nielemään. Silloin ihmisestä tulee "tunteeton" - kun hän on joutunut itsestään tunteet siis täysin kieltämään. Se joutuminen on tietysti aina syvästi henkilökohtainen kokemus.

Pitkäaikainen analyyttinen terapia VOI mahdollisesti auttaa, jos siihen motivoituu ja sen kokee tarpeelliseksi. Lyhyissa terapioissa ei suhde terapeuttiin tule niin luottamukselliseksi, että asioita paljastuisi.

diagnoosiin yksi nettikysely riitä... mutta toki siitä saa hiukan osviittaa. Kannattaa perehtyä lisää aspergeriin ja jutella jonkun neurologin kanssa asiasta.



Ymmärtääkseni assia on aika vaikea diagnosoida aikuisilla, koska olennaista on mm. lapsuuden kehitys ja siitä ei välttämättä ole aikuisella kummoistakaan evidenssiä.



Pakko-oireet eivät ole diagnoosikriteeri, eikä asseja voi sanoa empatiakyvyttömiksi. Heidän on sen sijaan vaikea ymmärtää toisten toiminnan logiikkaa, koska sosiaalinen elämä on heille vaikeasti ymmärrettävää. Eli he eivät ymmärrä, mutta tuntevat kyllä myötätuntoa!



Sinänsä asperger voi hyvinkin yhdistyä monenlaisiin muihin ongelmiin. Voi olla yhdistynyt mm. aistiyliherkkyyksiin, adhd:hen, masennukseen jne.

voiko aspergerilla olla rajatila ja vastaus on voi



asperger ilmenee jo lapsuudessa, kaikilla ei ole siitä diagnoosia

Koittakaa nyt kuitenkin keskittyä siihen olennaiseen, kiitos...



Minua ei ole diagnosoitu lapsuudessa, sillä siihen aikaan ei puhuttu näistä asioista juurikaan. Rajatilan "leiman" sain vasta 19-vuotiaana, puolivahingossa.



Kirjoitin huonosti tuosta empatiaosuudesta, oikeasti tarkoitin että koen kyllä empatiaa mutta useinkaan en sillä tavalla kuten muut ihmiset. Vaikea selittää. Samoin mietin päivittäin tunnenko oikeasti mitään vai olenko vain "oppinut" ne tunteet...



ap