Lue keskustelun säännöt.
Miksi sinä et halua tervehtiä/olla tuntevinasi jotain ihmistä?
31.01.2010 |
Ihmettelen aina vain, kun minua eräs äiti ei ole useimmiten tuntevinaan. Joskus nähdään kaupungilla, ja aina jos pienikin mahis olla tuntematta/huomaamatta niin sen kyllä käyttää. Ei tervehdi kuin jos ihan vastakkain tullaan. Ja silloinkin vaan nopeasti moikkaa ja siinä se.
On aikoinaan jonkun verran tutustuttu yhteisen kaverin kautta.
Eikä hän ainoa ole joka ei ole tuntevinaan!
Mikä minussa voi olla vikana? Ihan normaali, ystävällinen äiti-ihminen olen!
Kommentit (14)
teillä ei vaan kemiat kohtaa hänen mielestään? Siis tuntee ettei ole luonteva jutella sun kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun itse olen myös sellainen :/ Silmälasit jää kotiin, kun eivät sovi tyyliin, eli lähes aina...
teillä ei vaan kemiat kohtaa hänen mielestään? Siis tuntee ettei ole luonteva jutella sun kanssa
Itse kohtelen joitain puolituttuja tuohon tapaan, eli jos vaikka huomaan ruokakaupassa, että on maitohyllyllä, käännyt viereiselle käytävälle etsimään jotain muuta ensin ennenkuin suuntaan sinne maitohyllylle. En vaan keksi näiden ihmisten kanssa mitään juteltavaa...
Toinen vaihtoehto on sitten vain, ettei yksinkertaisesti huomaa. Itse en rehellisesti aina huomaa tuttuja kun olen ajatuksissani. Lisäksi minulla on vähän huono näkö ja esim. sateella silmälasit päässä en taatusti huomaa jos vaikka autolla ohi ajaessani joku nostaa kättä kävelytieltä...
En halua jäädä juttelemaan puolituttujen kanssa kun en koskaan oikein keksi mitään sanottavaa ja olen vaivautunut. Jos on vieraampia ihmisiä niin en moikkaa ensimmäisenä kun en ole varma tunnistavatko minua.
eikä oikein tiedä mitä sanoisi, jos jäisitte juttelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä hetkellä jutella kenekään kanssa. Mä olen usein kaupungilla pienessä stressitilassa, kun juoksen hikisenä ja usein nälkäisenäkin hakemassa mitä tarvitsen, enkä jaksa mitään pikkurupatteluja vaan haluan vaan keskittyä siihen mitä olen hakemassa että pääsen joskus poiskin. Mulla on myös sillä lailla huono itsetunto, että jos en ole ollenkaan laittautunut ja piipahdan lähikaupassa ilman meikkiä yms, niin mä en halua tavata tuttuja.
Mut useimmiten en vaan huomaa tuttuja, esimerkiksi bussissa tai kadulla kävellessä. En ole orientoitunut ympäristön tarkkailuun ollenkaan vaan olen ihan omissa ajatuksissani.
Joten älä ota henkilökohtaisesti jos sua ei moikata, en mäkään ota jos en mua ei moikata.
Minulla parikin syytä:
-En tiedä miten reagoida kun näen puolitutun tai en tiedä miten se reagoi kun minut näkee...mitä jos se tuttu ei moikkaa vaikka moikkaan häntä (hän ajatuksissaan,ei pidä minusta)...se olisi liian noloa ja helpompi kääntää pää pois niin kuin ei olisi huomaavinaankaan.
-Yleensä kuljen niin ajatuksissani että en huomaa yhtää mitä ympärillä on,elän ja toimin mutta en kiinnitä huomiota ja "katso" edellä" olevia ihmisiä vaikka katsonkin heitä kohden...vaikea selittää.
-Jos tuttuni on inhottava ihminen niin mieluiten kans katoan piiloon kun väkisin joutuisin vääntää jotain tekoystävällistä paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos minä jätän moikkaamatta jotain kasvotuttua, niin minä ajattelen, että ei se toinen varmaan muista minua. Eli olen tuolla lailla typerästi vaatimaton.
Tai sitten en vaan huomaa. Sitäkin sattuu, että toinen moikkaa, enkä todella ollut yhtään huomannut häntä siitä.
Lohduksi ap:lle voin kertoa, etten koskaan ilkeyttäni jätä moikkaamatta tai siksi että haluaisin vältellä. Kyllä minä aina tervehdin, jos ollaan niin puolituttuja, että ollaan oltu tekemisissä enemmänkin kuin kerran jossain naapurin 50-vuotispäivillä. Jos mua ei kiinnosta jutella jonkun puolituntemattoman kanssa, niin sitten vain tervehditään tai vaihdetaan vain pari lausetta. Mutta pyrin siis olemaan kohtelias, ja se moikkaamattomuus johtuu siis ujoudesta tai etten ole huomannut.
tartu hihaan. En yleensäkään tarkkaile ympäristöäni niin kuin pitäisi.
Jos piruuttani jätän jotakin tervehtimättä (näitäkin on pari ihmistä jotka ovat minua todella pahasti loukanneet), niin silloin tuijotan suoraan silmiin ja tämän ihmisen läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on niin alhainen "ihminen", ettei ansaitse mitään normaalia kohtelua (ja eipä niin että hän normaaliin käyttäytymiseen pystyisikään).
Mitä niin ikävää hän sulle sitten on tehnyt, että et edes moikata voi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä esim. kaupungilla tutut saa suunnilleen ampua hätäraketin saadakseen muhun katsekontaktin :D
jos en ole varma toisen suhtautumisesta itseeni. Ootan yleensä, että ns. puolitutut & kavereiden kaverit tervehtii ensin. Ihan vaan ujouttani.
Olen niin turhamainen, etten viitsisi millään käyttää rumia silmälasejani, jollei ole ihan pakko.