Apua ja kokemuksia? Kolme lasta pienillä ikäeroilla?

kyllä sinä sen lapsen pidät, onnea vaan.

raskaaksi tullut, se vauva tahtoo tosissaan saada syntyä juuri teidän perheeseen, teidän lapseksi!

No näin minäkin vähän ajattelen ja siksi tämä kai tuntuukin niin vaikealta...

käy lääkärissä ja varmistuta että alkiolla on kaikki ok. kyllä sä pärjäät vielä yhden kanssa. synnytyksen yhteydessä voit leikkauttaa itsesi jos kolme on se teidän unelmalapsiluku. jos kolmatta toivoi joskus niin ei kai se kamalaa ole jos ny tulee. onnea!

tai no joo, itsellä syntyi kolmonen ja nelonen 1v3kk ikäerolla. Meillä nelonen sai alkunsa sterilisaation petettyä.



Eka ajatus mullakin oli abortti. Mutta seuraava ajatus olikin jo, että tällä täytyy olla joku tarkoitus...



Meille oli jo kolmas lapsi syntynyt ns. yllärinä, söin pillereitä säännöllisesti. Oltiin vasta varovasti virittelemässä keskustelua siitä tulisko meille kolmas lapsi, kun se olikin jo tulossa. Ei mies alunperin olis mitään vauvaa halunnut, mutta sanoi myös että ei hän aborttiakaan vaadi kun tietää että asia on mulle vaikea.



Neljännen kohdalla mies sitten totesi että ilmeisesti me ei sitten saada itse päättää, paljonko meille lapsia tulee eikä asiasta sen kummemmin enää tarvinnut keskustella- vauva oli tulossa ja sillä hyvä.



Kyllä ne taloudelliset asiat aina jotenkin järjestyy. Ja se jaksaminenkin. Itse en olis ikinä kuvitellut että saisin vielä yli kolmekymppisenä kaksi lasta pienellä ikäerolla, tässä sitä vaan ollaan- onnellisena siitä että nuo kaksi palleroa tuossa on :)



Voimia sulle, ap! Kaikki järjestyy kyllä!

Meille kävi myös noin, joskin sillä erolla, että emme olleet aloittaneet vielä ehkäisyä kakkosen imetyksen päätyttyä.



Meillä oli kakkosen 1v juhlat menossa kun tajusin, etten voi juoda kahvia. En vaan voinut, koko ajatus ällötti. Seuraavana aamuna oksensin ja sitten alkoi pelottaa ihan älyttömästi. Mekin olimme sopineet, että ei kolmatta lasta tai jos niin koetetaan saada joskus myöhemmin. Meillä siis hormonihoidot takana, koska mulla ei ovulaatiota ollenkaan.



Juurikin tuosta syystä emme olleet kiirehtineet ehkäisynkään kanssa, koska en koskaan ollut ovuloinut -miksi ovuloisin enää koskaan? Mutta niinpä vaan olin ovuloinut, spontaanisti. Yhdet menkat ehti tulla kakkosen imetyksen päätyttä ja sitten tämä.



Olin ihan shokissa ja ihmeissäni. Neuvolaan soitin tutulle tädille ja kerroin fiiliksistäni ja hän kehotti käymään niin tehtäisiin testi. Ja positiivinenhan se oli.



Meillä oli kahdelle lapselle mitoitettu koti, minä olin palaamassa osa-aikaisena töihin puolen vuoden päästä... kaikki oli suunniteltu. Ja kaikki meni uusiksi. Mutta päivääkään en nyt jälkeenpäin vaihtaisi pois. Odotusaika oli rankka kahden pienen kanssa mutta selvisimme ja toki ajatukset uudesta vauvasta täyttivät pään nopeasti. Heti kun pieni tyttömme oli syntynyt, tiesin, että näinhän sen kuuluu ollakin. Tietenkin, meidän oma vauva.



Älä tee hätiköityjä ratkaisuja, miettikää rauhassa. Tulet taatusti selviämään kolmenkin kanssa ja ainakin meillä Tampereella kolmen alle nelivuotiaan tai kahden alle kaksivuotiaan perheet saa automaattisesti kotiapuakin -se voi tulla tarpeeseen synnytyksen jälkeen.



Voimia! Iloitse pienestänne!!!!



T 4v10kk, 2v9kk ja 1v2kk ikäisten äiti

Ensinnäkin onnea uudesta vauvelista, vauva on todellakin päättänyt syntyä teidän perheeseen.. meillä myös kolme pientä, vanhin alle 3v ja nuorin 4kk. Kaksi viimeistä oli "yllätyksiä" ja tuskailin samallalailla kun sinä. Minäkin yritin asennoitua aborttiin, mutta kun samaanaikaan oma siskoni kamppailee lapsettomuus hoitojen kanssa päätin että tämä lapsi on elämän arvoinen. Taloudellinen tuska on kauhea, rakenteilla oleva omakotitalo ja minunkin piti palata töihin, mutta ollaan selvitty. Sain edellisen lapsen mukaan äitiyspäivärahat vaikken ehtinyt takas töihin joten hoitovapaaseen verrattuna tulot nousi!! Minäkin olin hävittänyt vauva kamat, mutta viidakkorumpu jyrisi ja kaikkea on lapsella yllinkyllin. Omaa jaksamista epäilin ja hain kahdelle vanhimmalle päiväkodista alle 7 tunnin paikat 4 päivänä viikossa ennen vauvan syntymää joten isot siskot ehtivät tottua päiväkotiin, ja nyt saan vaikka nukkua vauvan tahtiin päivällä jos yö on ollut kamala ja isommat saa leikkiä ja pääsee ulos ja ruokakin on valmiina=)päiväkodissa vaikka äiti olisi loppu. Viemme vauvan kanssa vanhemmat pkhon ja mies noutaa ne töistä tullessa,ennenkun menee rakentamaan, meillä tämä ainakin toimii,ja illalla on hyvän tuulinen äiti 3 hyväntuulisen lapsen kanssa, enkä kuuntele muiden mielipiteitä äidistä kotona ja lapset hoidossa.. Tärkeintä on että voidaan hyvin ja äitikin jaksaa. Kyllä te pärjäätte, mekin pärjäämme, ja tämä vauva on ihana, ja muutkin kasvavat raskauden myötä koko ajan omatoimisemmiksi.. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, ja muista jotkut sairastuu vakavasti, sinä odotat vain vauvaa, se on ihana asia se!!

Kiitos ihanista viesteistä! Ihan tuli tippa linssiin niitä lukiessa! Yritän nyt sisäistää asiaa viikonlopun yli ja kerron miehelle kun palaa kotiin maanantaina. Ehkä sitten osaan itsekin paremmin pukea omat tuntoni sanoiksi! Ja kyllä minustakin tosiaan tuntuu että tällä kaikella on jokin tarkoitus! Toivottavasti mies tuntee samoin.