Onko anoppi perhettä vai sukua?

olisin kyllä onnellinen, jos anoppi tulisi auttamaan.

Riippuu perheestä varmaan. Mä en sitä ämmää haluaisi edes nähdä ja odotan kovasti että potkasee tyhjää.

Ei tietenkään kuulu perheeseen.

Puolisollekin oma perhe on perhe ja vanhemmat sukua sen jälkeen kun on mennyt naimisiin.

lasteni sukua, mutta ei perhettä. Meille kaikille anoppi on kyllä täysin yhdentekevä ihminen, emmekä ole missään tekemisissä.

Eikö ole eri asia kysyykö tarvitsetko apua vai vain olettaa niin ja tekee oma-aloitteisesti? Esim tulee kylään ja alkaa jynssäämään liettä, järjestelee tavaroita, ilmoittaa miten remontti etenee, sisustaa omalla maullaan....

Siis anoppi ei ole sukua eikä todellakaan perhettä! Sehän on vain miehen äiti ja pakollinen pahe. Itellä on tosi paska ja juoppo anoppi,onneks asuu niin kaukana ettei käy ku kaks kertaa vuodessa kylässä. Sillonki on vaan yhen yön ku on niin viinanhimo että pitää päästä kotiinsa juomaan! hyi helvatti,vanha akka,yli kuuskymppinen ja juo ku jätkät.Yritän itse olla sitten joskus fiksu ja reilu anoppi,saa nähä miten käy...

ja tavallaan perhettäkin.Ihana ihminen,mä oon niin kiitollinen mun appivanhemmista!

mun anoppi on tavallaan perhettä, mutta ei kyllä ala kasvattamaan lapsia tms.. mutta saa siis meillä ollessaan häärätä ihan vapaasti!



vuosia sitten en ymmärtänyt miten ison avun anoppi antoi kun kävi meillä järjestelemässä paikkoja, viikkaili liinavaatteet uuteen uskoon jne.. siivoili paikkoja.

mutta kun tajusin että hei sehän tarkoittaa sitä että MINUN EI TARVITSE tehdä sitä! WAU! ihanaa..

nyt osaan käyttää sitä jopa hyväkseni, ei mua tosiaankaan haittaa joa anoppi samalla kun vahtii lapsia viikkaat puhtaat pyykit kaappeihin ja samalla vähän oikoo pinoja. Voin rehellisesti myöntää että en ole itse edes pessyt ikkunoita, kun anoppi on senkin aina halunnut tehdä.. mikäs siinä, mulle jää enemmän aikaa tehdä jotain muuta! :)

joskus kyllä naurattaa, kun huomaan anopin käyneen meillä (siis jos itse olen ollut vaikka matkalla ja mies on pyytänyt lapsen vahtiapuja..) siitä kun sakset on väärässä paikassa, ja muutama muukin tavara "vääräs" paikassa.. mutta ei se haittaa! touhutkoon!

Itselläni jako menee näin: ydinperhe (minä, mies lapset), laajennettu perhe (miehen ja oma perhe, meidän isovanhemmat), suku (miehen ja omat serkut, tädit, sedät, enot).



Mulla on ihana anoppi, ei tunge mutta auttaa, kun apua pyydän. Vauvavaiheessa anoppi oli mulle niin suuri henkinen tuki, että voin vain olla kiitollinen.

olen kanssa samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa että ihanaa jos anoppi tekisi kaiken tuon, eipähän tartte ite tehdä kun en mitenkään silittämisestä, pölyjen pyyhkimisestä yms. nauti. Voi, nyt rupeskin oikein ärsyttämään kun anoppi ei sitä tee....

Tietty meilläkin anoppi käy oma-aloitteisesti meidän jääkaapillaan, valitettavasti, mutta ei kyllä silti kuulu meidän perheeseemme. Sukua on, mutta ei suoranaisesti mulle, miehelle ja lapsille tietenkin.



Olisin toki iloinen, jos anoppi tekisi jotain lapsia vahtiessaan, mutta hän lukee kirjaa ja tekee ristisanatehtäviä ja ihmettelee, mikseivät lapset halua häntä meille lastenvahdiksi. On siis täysin poissaoleva eikä osaa eikä halua lasten kanss apuuhailla. EIpä kaikkien tarvitsekaan, mutta en ymmärrä, miksi hän sitten ihmettelee, ettei häntä pyydetä lapsenvahdiksi.

Itselläni jako menee näin: ydinperhe (minä, mies lapset), laajennettu perhe (miehen ja oma perhe, meidän isovanhemmat), suku (miehen ja omat serkut, tädit, sedät, enot).

Mulla on ihana anoppi, ei tunge mutta auttaa, kun apua pyydän. Vauvavaiheessa anoppi oli mulle niin suuri henkinen tuki, että voin vain olla kiitollinen.

Minulla myös ihana anoppi, auttaa kun pyyttää ja kun tietää, että en ole pyytelevää tyyppiä niin aina välillä soittaa ja tarjoutuu avuksi. Siis Kysyy kyllä aina, eikä tuppaudu väkisin.

Muutaman kerran lapsien kasvatuksessa tullut ristiriitä mutta mies tiukasti heti ilmoittanut, että meidän lapset meidän tehtävä kasvattaa ja siihen on loppunut se ristiriita.

Olen myös erittäin kiitollinen appivanhemmistani, on erittäin paljon ollut heistä apua.

Mutta siis ei anoppi meillä kyllä vaatekaapeille tai muutenkaan minun ja mieheni henkilökohtaisiin tavaroihin koske.

Ei minun, eikä lastenkaan. Ei olla nähty kyseistä ihmistä viiteen vuoteen.