Terve vauva

täytyy vielä sanoa että nyt kun kaikki ainakin toistaiseksi vaikuttaa olevan hyvin (rv29 menossa), sitä osaa todella arvostaa :). Olen onnellinen jokaisesta päivästä jonka raskaus etenee normaalisti ja hyvin ja kaikki vaikuttaa olevan kunnossa. Itse vähän etukäteen luulin että keskittyisin murehtimaan riskejä ja pelkäämään pahinta, mutta ajattelu onkin onnekkaasti kääntynyt toisinpäin :). Raskaushormonit taitaa tehdä minulle, krooniselle pahimman pelkääjälle, ihan hyvää =D.



2

itsekkin ensimmäisessä raskaudessa jännitin vain sitä, että saanko vauvan syliin (ei tule keskenmenoa, tai vauva kuole kohtuun) ja kumpaa sukupuolta lapsi on. NP-ultran jälkeen en osannut pelätä ettemmekö saisi tervettä lasta. Terve vauva syntyikin, mutta hyvin pian kävi ilmi, että asiat eivät ole ihan niinkuin pitää. Nyt muutaman vuoden myöhemmin meillä on kotona kehitysvammainen lapsi, jolla on tuntematon aivoperäinen sairaus, ja arki on ollut vaikeaa. Mutta tietenkin oma lapsi on se maailman ihanin ja rakkain.

Itselläni on pieni 5kk ihanuus kotona. Kyllä raskausaikana mietin keskenmenon vaaran lisäksi sitä, että syntyykö lapsi terveenä. Näillä näkymin näyttää että kaikki on kunnossa.



Terveen lapsen vanhempana itse ainakaan en pysty kuvitella millaienn prosessi on käydä mielessään läpi sitä tosiasiaa,jos lapsi syntyy sairaana ja varmasti huoli on suuri ja prosessi pitkä ja rankka. Joissain tapauksissa elämän mittainen.



Vaikka raskausaiakana yrittääkin varautua myös siihen, että lapsi ei ole terve, ei kuitenkaan pysty samaistumaan todelliseen tilanteeseen. Siinä missä toinen huokaisee helpotuksesta, toinen joutuu tsemppaamaan kahta kauheammin pienen vastasyntyneen saattamiseksi hyvään elämän alkuun. Tosi paljon jaksamista teille ja kaikkea hyvää!

Millään raskauden aikana tehtävällä ns perustutkimuksella, punktio tai biopsia, ei etsitä eikä löydetä kaikkia kromosomimuutoksia. Mielestäni on ihan turha mennä tutkimuksiin ja hermoilla ja stresaata, kun kuitenkaan sitä täyttä tietoa ei saa. Täytyy vain ottaa vastaan se mitä tulee ja toivoa parasta. Voimia sinulle ap.

teille.Varmasti se oma lapsi on itsenään rakkain ja ihanin joka tapauksessa :-).



Mä olen eniten jännittänyt vauvan terveyttä, vaikka sukupuolenkin halusin tietää jos mahdollista (ja sainkin tietää). Musta on outoa miten monet pitää itsestäänselvyytenä sitä että oma lapsi on terve. Varmaan vaikuttaa sekin että itse olen opiskellut mm. terveydenhuoltoalaa ja nyt työskentelen mm. neurologisten ongelmien parissa. Kai se on niin että tieto lisää tuskaa, tällä alalla tulee vähän sellainen olo että terve lapsi olisi enemmänkin poikkeus - vääristynyttä ajattelua toiseen suuntaan siis ;-). En panikoi enkä ole koko ajan stressaantunut asiasta, mutta tiedostan sen että vauvan kehityksessä voi mennä tosi paljon vikaan, eikä sekään vielä mitään takaa että ultrissa kaikki näyttää olevan kunnossa - toki aina jonkin verran tuo luottamusta kun ultrassa todetaan että asiat näyttää olevan hyvin.



Musta tää on tosi tärkeä asia pitää esillä keskusteluissa, ihan siksikin että osattaisiin arvostaa sitä lapsen terveyttä :).

Myös itse olen töissä sairaalassa ja voin yhtyä tuohon,että tieto tosiaan lisää tuskaa. Nyt kun ajatuksissa on toinen lapsi,niin mielessä kyllä on,että voiko kukaan yleensäkkään saada tervettä lasta.

Juu,mielestäni on myös hyvä pitää mielessä,että mitä tehdä sitten,kun kaikki ei menekkään niin kuin on suunniteltu.



Itse kyllä koen että me olemme tyttömme myötä saaneet paljon,vaikka paljon on ollut myös huolta jamurhetta..