Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pomo soitti äitislomalle ja tarjosi uutta duunia...
25.01.2010 |
uuden syksyllä perustettavan tulosyksikön vetäjänä. Innostuin kovasti, lupasi, että voisin jopa aloittaa osapäiväisenä eli lapsi vuoden ikäisenä tarhaan ja sitten osapäivätöihin, jolloin lapsellekin jäisi aikaa. Näin siis ainakin teoriassa.
Stressitaso kasvaisi, nyt jo olen alkanut miettiä työasioita, ja entä sitten kun pitäisi varmaan joulun jälkeen alkaa tehdä kokopäivätöitä? Tuskin edes riittäisi tuo 8 tuntinen työpäivä. Koska tulosyksikön vetäjä on toisessa Pohjoismaassa, joutuisin matkustamaan ainakin jonkin verran. Alaisia olisi aluksi yksi, jos homma alkaa pyöriä hyvin, niin pitäisi palkata lisää. Ja jos homma ei ala pyöriä, niin...joutuisi työttömäksi.
Nykyinen työni on stressitöntä ja kivaa, melko helppoakin, työajat joustavat ja olen siinä hyvä. Palkkaukseni on nykytyössäni niin hyvä, että se tulosyksikön vetäjänä ei nousisi verojen jälkeen mitenkään merkittävästi.
Miehen kanssa juttelin, ja tajusin juuri, että minun ei pitäisi ottaa tuota uutta työtä vastaan, vaikka se olisi tavallaan asken "eteenpäin" - koska se ei olisi askel kohti todellisia unelmiani. Miksi antaa elämä megaprojektille, jolle sydän ei syki, kun kotona odottaa oma ihana megaprojekti, jota rakastan?
Tarkoitan tietysti pientä puolivuotiasta vauvaani, jota ajatellessa nytkin tulee kyynelet silmiin. Siellä se nytkin nukkuu ja tuhisee, kauan toivottu kirppunen. Megaprojektini, jonka takia otan huomenna yhteyttä pomooni ja alan neuvotella paluusta nykyiseen duuniini.
Kommentit (5)
Erona ainoastaan se, että minulle uusi, hehkeä duuni osoittautui liian houkuttelevaksi ja lähdin töihin vauvan ollessa vain 9 kk ikäinen. Meille tuli hoitaja kotiin, mikä helpotti hiukan asiaa. Mutta!
Olin NIIN onneton uudessa työssäni! Minulla oli jatkuva ikävä kotiin. Matkustin aika paljon ja itkin iltaisin itseni uneen hotellihuoneessa. Ostelin Euroopan suurkaupungeista lastenvaatteita ja hypistelin niitä surkeana mennessäni yksin hotellihuoneessa nukkumaan.
Lisäksi olin "ansassa": mahdollisuutta siirtyä vanhaan duuniin ei ollut ennen kuin kaksivuotinen iso projekti olisi saatu valmiiksi.
Haluan sanoa sinulle, että jos nyt voisin itse valita uudestaan, tekisin toisin. sain toki enemmän palkkaa ja CV:ni on nyt vaikuttavampi, mutta tuntuu että menetin kaksi vuotta elämästäni oli yhtä kärsimystä.
Lisäksi lapseni (nyt reipas koululainen) on mielestäni oireillut sitä että olin ennen paljon poissa. Nyt kun olen taas inhimillisemmässä hommassa, huomaan että hän on valtavan riippuvainen minusta ja pelkää suhteettoman paljon yksin jäämistä. Hän stressaa valtavasti erilaisia asioita: tuleehan äiti varmasti hakemaan hänet balettitunnilta; ei kai me lähdetä kotoa mihinkään sillä aikaa kun hän on kaverilla leikkimässä yms.
Vaikuttaa siltä, että kuuntelet sydäntäsi - voi kun minäkin olisin aikanani tehnyt niin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän vaikeutesi päättää, olisi itsellänikin vaikeaa. Varsinkin lapsen ollessa tuon ikäinen, olisi minullakin tullut tippa silmään ajatuksesta, että lapsi pitää viedä hoitoon.
Vaikea sanoa mitä tekisin tilanteessasi. Vuoden ikäisenä lapsi on kyllä jo paljon valmiimpi hoitoon, varsinkin osapäiväisesti, ja sinullakin todennäköisesti helpompi "irrottaa" hieman. Silti tuntuisi vaikealta ajatella, että itse puolen vuoden kuluttua (omani nyt vuoden) olisin jatkuvasti matkustamassa, mutta samalla ajatus on hyvin houkutteleva.
Onko miehelläsi mahdollisuutta jäädä hoitovapaalle vähäksi aikaa? Vaikka silloin kun lapsi on vuoden tai silloin, kun alkaa tuo kiireisempi vaihe?
Osaatko arvioida lapsen tempparamenttia? Miten suhtautuu uusiin tilanteisiin ja ihmisiin? Onko uusista asioista ja vieraista paikoista innoissaan, vai meneekö elämä heti sekaisin ja yöunet pipariksi, jos päivärytmi vaihtelee ja on hälinää ja menoa? Jos vaikuttaa siltä, että pitää uusista asioista eikä hermostu niistä, todennäköisemmin myös pärjäisi hoidossa. Jos taas on kovin arka luonteeltaan, tarhassa oleminen voi osoittautua vaikeammaksi.
Vuoden ikäiselle päiväkodin hälinä ja välillä suorastaan kaoottinen meininki ei ole kyllä oikein hyväksi. Hyvä perhepäivähoitaja tai ideaalitapauksessa hoitaja kotiin olisivat parempia ratkaisuja noin pienelle.
vastaava tilanne olisi onnistunut kahden vanhimman kohdalla ihan hyvin. En näe mitään ongelmaa, varsinkin jos miehentyönkuva ei ole samanlainen.
Nuorimmainen oli (on) luonteeltaan aivan erilainen, hänen kohdallaan ei olisi onnistunut. Ei myöskään perheen muun tilanteen takia.
Muttamutta. Yritän siis sanoa, että itse tiedät oman tilanteenne parhaiten. Erilaisissa perheissä, erilaisten lasten kohdalla tehdään erilaisia ratkaisuja. Se mikää toimii vaikkapa meillä ei välttämättä toimi teillä ja päinvastoin.
Alue: Aihe vapaa
Isänä (äitinä) olet korvaamaton, kukaan muu ei voi olla lastesi isä (äiti).
Kaikissa muissa töissä olet korvattavissa.