Lue keskustelun säännöt.
Miten tätä jaksaa?
25.01.2010 |
Olen hoitovapaalla kolmannen lapsen kanssa (kaksi vanhinta on jo koulussa) ja vaikka luulin, että viihtyisin hyvin, niin ei! Mikään ei tunnu miltään, mielialat on alavireisiä, eikä yhtään lohduttanut sekään, kun mies sanoi olevansa mielellään töissä eikä ole kiirettä kotiin, kun on niin kylmä tunnelma:( Parisuhdekaan ei siis kukoista ja mä olen aivan uupunut tähän kotiorjana olemiseen.
Lapsille ei ole kuin yksi mummo hoitajana, ei siis suurempia turvaverkkoja ole, ja mummokin ottaa lapsen vain satunnaisesti hoitoon, yksin en ole ollut kohta kahteen vuoteen, aina on joku passattavana.
Kolmas lapsemme on aina nukkunut vain lyhyitä pätkiä (ekat 7 kk heräsi tunnin välein) ja on hyvin äiti-riippuvainen, olemme siis yhdessä koko ajan käytännössä. Jaksut on niin vähissä, ettei kodin- ja lastenhoidon jälkeen jaksa tehdä mitään eikä mieheltä juurikaan tule tukea. Itsehän olen kuulema valinnut osani.
Elämässä ei ole enää mitään hauskaa, ei kyllä jaksa itkeäkään.
Apuja kellään?
Kommentit (6)
mutta tiedän ettei arki muutu sen helpommaksi sittenkään.
Mietin ja ehdotin miehelle, että alkaisin tehdä töitä, "keikkaa", olisin siis käynyt satunnaisia päiviä töissä (miehellä on vapaapäiviä viikolla), ei sopinut miehelle. Hän ei kuulema jaksa sitten käydä töissä, jos joutuu vapaapäivinään hoitaa lapsiamme. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kettuillessani sano vaan ihan oikeasti!
Mistä nautit, mistä pidät?
Itse nautin siitä ajasta kun koululaiset on poissa ja yksivuotias nukkuu päikkäreitä.
Silloin sisustan, omepelen, kunnostan huonekaluja, askartelen, tai ihan vaan istun juomassa kahvia suklaaleivoksen kera ja luen hyvää lehteä.
Huolehdi itsellesi JOKA PÄIVÄ yksi nautinnon hetki, silloin jaksaa passata muita.
Lapset tulevat iloisena kotiin kun siellä on hymyilevä äiti herkullisen ruuan kanssa odottamassa.
Käy kampaajalla, osta uusi vaate, vaikka sitten kirpparilta.
Ja ennen kaikkea, koita puhua miehen kanssa, olisiko hän valmis toellakin siihen että lapsi menee jo tarhaan ja joutuisi jakamaan kanssasi kotityöt?
Hän vie lapsen ulos leikkimään vaikka kerran viikossa. Minimiaika taisi olla neljä tuntia. Sinä voit mennä sillä aikaa vaikka kampaajalle tai kahvilaan.
Jos mahdollista, palkkaa teille siivooja. Jos hän käy vaikka kerran kuussakin, sinun työsi helpottuu merkittävästi.
Jätä joskus kotityöt. Lähde vaikka puistoon tai seurakunnan kerhoon tai mll:n kahvilaan tai vaikka ystävän luokse aamupäiväkahville yhdessä lapsen kanssa.
Liity kuntoklubiin, joka ottaa hoitoon lapsia. Monissa jo 3 kk ikä riittää. Jaksat taas kummasti paremmin, kun saat tunnin tai kaksi viikossa itsellesi aikaa - eihän sen tarvitse olla hikijumppaa, menet vaikka venyttelytunnille siksi aikaa.
Sinun ei tarvitse suostua olemaan kotiorja. Ja sinä itse olet ainoa, joka sen aseman voi muuttaa.
ei se helpota arkea, seuraavana päivänä on sitten vaan tuplasti enemmän tehtävää. Lapsi on niin riippuvainen äidistä, ettei tee muuta kuin itkee vieraiden hoivissa, eli ei ole kiva jättää lasta.
Olemme käyneet puistoissa ja kahviloissa, tuntuu vain, ettei ne anna mulle yhtään mitään.
Omaa aikaa ei ole, kaikkialla käyn lasten ehdoilla ja lasten kanssa. Tuntuu, että olen vain kotityökone ja hoitaja. Mies naputtaa jo muutenkin rahan vähyydestä, ei siis auta lähteä shoppailemaan.
... kun pistin miehen vaihtoon... Yksin oli paljon helpompi olla kuin miehen kanssa joka ei lainkaan jaksa kannustaa. Toinen vaihtoehto (ehkä jopa parempi) on kokeilla mennä töihin takaisin. Lapsen saa päivähoitoon, eikä pienikään lapsi siitä kärsi. Molemmat lapseni olen hoitoon laittanut hieman reilun vuoden ikäisenä. En myöskään viihtynyt kotona lainkaan. Jaksamista sinne, ei se kotiäitiys ole helppoa vaikka niin yleisesti ilmeisesti luullaankin!!!