Siis miksi te ootte joutuneet lastensuojelun asiakkaiksi?

Entisellä paikkakunnallani neuvolan terkka oli huolissaan kun olin nuori ensiodottaja (21 v.) eikä yksikään sukulainen asunut lähistöllä. Hän soitti sosiaalityöntekijälle ja tapasi tämän, minä en päässyt tapaamiseen sillä olin kuumeessa kotona. Siitä sitten vedettiin johtopäätökset että en ole kiinnostunut hoitamaan asioitani.



Muutin 2kk ennen laskettua aikaa uudelle paikkakunnalle mieheni perässä. Sitten tulikin soitto ensikodilta, että meille on varattu aika sinne tutustumaan! Järkyttynyt olin ja soitin vanhalle terkalle, joka vaan myhäili että minusta pidetään kyllä huolta. Menin ensikotiin käymään mieheni kanssa, juttelin puolisen tuntia työntekijöiden kanssa ja sain heidät vakuutettua etten ole kyvytön hoitamaan asioitani, saati tulevaa lastani.



Vauvan ollessa 2kk itkin neuvolassa väsymystäni koliikkivauvaan ja se riitti syyksi passittaa minut käymään lastensuojelun puolella. Menin ihan mielelläni, sillä tahdoin ottaa apua vastaan. Virhe! Jouduin kamalaan syyniin ja meillä kävi pahimmillaan 4 kertaa viikossa(!) vuorovaikutusta opettavia työntekijöitä, jotka puuttuivat AIVAN KAIKKEEN (esim. 4kk iässä lapsi söi lounaan klo 12, olisi pitänyt syödä klo 11). Lopulta olin niin sekaisin että he tulivat uniini (ne vähäiset joilla pärjäsin 6kk) ja aloin saamaan psykoottisia oireita. Ja eikun lääkäriin...



Lääkärissä sanottiin suoraan että pienen lapsen äitejä ei oteta nykyään hoitoon, "vaikka selkeästikin kaipaisit lepoa". Takaisin kotiin ja kuuntelemaan, kuinka "kaikki muutkin" käyvät puistossa klo 9, eivät klo 10. Lopulta sisuunnuin ja vaadin yhteistapaamisen kaikkien osallisten (neuvola, lääkäri, nuo työntekijät, sossu) kesken. Sanoin siellä sitten suoraan että olisin kaivannut vain unta enkä kyttäämistä ja tämä oli nyt tässä, kiitos hei. Ennen niin hymyilevät työntekijät muuttuivat jäätäviksi, kirosanojakin pääsi. Eivät luottaneet pärjäämiseeni yhtään. Lääkärini ja neuvolan terkkari kertoivat oman näkemyksensä ja ehdottivat että alkaisin käymään terapiassa, jos lastensuojelun tukitoimet loppuisivat. Näin tapahtui.



En ole syyttämässä ketään, joka lastensuojelussa työskentelee mutta ymmärrän toisaalta nyt niitäkin, jotka eivät pidä kys. tahosta. Meillä ei minun unettomuuteni lisäksi ollut ainottakaan "todellista" ongelmaa (alkoholismi, päihteet, väkivalta jne.) mutta tuntui että niitä tekemällä tehtiin (esim. juuri nuo sairaat kommentit lounaasta) kunnes väsähdin. Jälkeenpäin ymmärsin että vanhemmuuteni oli hataralla pohjalla ja se pohja tippui jossain vaiheessa kokonaan pois tuon älyttömän toiminnan takia- kun olimme päässeet lastensuojelusta eroon, otin uuden itsevarman tavan hoitaa lastani eikä ongelmia enää ilmennytkään. Lapsi kasvoi normaalisti ja on tänäkin päivänä ihana, terve 3-vuotias.

perhetyöntekijän, joka oli lapsen kanssa ja äiti sai käydä asioilla tai harrastuksissa ja levätä hetken. Oli yh-äiti.

sain synnytyssairaalassa sossuntädin huoneeseeni ihan yllättäen,mies oli armeijassa ja sukulaiia ei ollut paikakunnalla..samoin olivat huolissaan rahasta.Sanoin että meillä tulossa veronpalautuksiakin silloin 600omk ja mies 3kk päästä kotiutuu armeijasta ja pärjään hyvin..väkisin oisivat pistäneet perhetyöntekiän meille,mutta en suostunut,en tiedä kuka sossuun oli tilanteesta ilmoittanut=(

minulla masennusta ja raskaus ja perhetyöntekijä kävi kotona juttelemassa. Siitä ainakin tuli merkintä että ollaan lastensuojelun asiakkaita.

Siitä sanottiinkin ettei sitä kannata pelästyä. Oli ihana työntekijä, jalat maassa -tyyppi, jolle sain olla ihan oma itseni. Aikanaan ne käynnit sitten loppuivat, olisivatkohan kestäneet puolesta vuodesta vuoteen.

meillä perhetyöntekijä ei hoitanut lapsia vaan oli lähinnä vanhemman juttelukaveri kotona.

Eipä täällä ole lastensuojeluun ilmoitettu, vaikka perhetyöntekijä on käynytkin välillä epäsäännöllisesti ja välillä säännöllisesti viimeisen 3 vuoden aikana. En vain kolmelta lapselta saanut kaikkia asioitani hoidettua (lääkärit, pääsykokeet, työkkärit), joten tarpeen vaatiessa pyysin hoitoapua. Ja säännöllisesti kävivät yhden kevään, kun oli parisuhdeongelmia ja kaipasin omaa aikaa, jotta jaksaisin antaa aikaa miehellekin. Ihan tavisperhe ollaan, eikä mitään lastensuojelun asiakkaita. Eka työntekijä huokaisikin, että ihanaa tulla tällaiseen TAVALLISEEN perheeseen, kun joutuvat niin paljon näkemään ongelmatapauksia.

Entisellä paikkakunnallani neuvolan terkka oli huolissaan kun olin nuori ensiodottaja (21 v.) eikä yksikään sukulainen asunut lähistöllä. Hän soitti sosiaalityöntekijälle ja tapasi tämän, minä en päässyt tapaamiseen sillä olin kuumeessa kotona. Siitä sitten vedettiin johtopäätökset että en ole kiinnostunut hoitamaan asioitani.

Muutin 2kk ennen laskettua aikaa uudelle paikkakunnalle mieheni perässä. Sitten tulikin soitto ensikodilta, että meille on varattu aika sinne tutustumaan! Järkyttynyt olin ja soitin vanhalle terkalle, joka vaan myhäili että minusta pidetään kyllä huolta. Menin ensikotiin käymään mieheni kanssa, juttelin puolisen tuntia työntekijöiden kanssa ja sain heidät vakuutettua etten ole kyvytön hoitamaan asioitani, saati tulevaa lastani.

Vauvan ollessa 2kk itkin neuvolassa väsymystäni koliikkivauvaan ja se riitti syyksi passittaa minut käymään lastensuojelun puolella. Menin ihan mielelläni, sillä tahdoin ottaa apua vastaan. Virhe! Jouduin kamalaan syyniin ja meillä kävi pahimmillaan 4 kertaa viikossa(!) vuorovaikutusta opettavia työntekijöitä, jotka puuttuivat AIVAN KAIKKEEN (esim. 4kk iässä lapsi söi lounaan klo 12, olisi pitänyt syödä klo 11). Lopulta olin niin sekaisin että he tulivat uniini (ne vähäiset joilla pärjäsin 6kk) ja aloin saamaan psykoottisia oireita. Ja eikun lääkäriin...

Lääkärissä sanottiin suoraan että pienen lapsen äitejä ei oteta nykyään hoitoon, "vaikka selkeästikin kaipaisit lepoa". Takaisin kotiin ja kuuntelemaan, kuinka "kaikki muutkin" käyvät puistossa klo 9, eivät klo 10. Lopulta sisuunnuin ja vaadin yhteistapaamisen kaikkien osallisten (neuvola, lääkäri, nuo työntekijät, sossu) kesken. Sanoin siellä sitten suoraan että olisin kaivannut vain unta enkä kyttäämistä ja tämä oli nyt tässä, kiitos hei. Ennen niin hymyilevät työntekijät muuttuivat jäätäviksi, kirosanojakin pääsi. Eivät luottaneet pärjäämiseeni yhtään. Lääkärini ja neuvolan terkkari kertoivat oman näkemyksensä ja ehdottivat että alkaisin käymään terapiassa, jos lastensuojelun tukitoimet loppuisivat. Näin tapahtui.

En ole syyttämässä ketään, joka lastensuojelussa työskentelee mutta ymmärrän toisaalta nyt niitäkin, jotka eivät pidä kys. tahosta. Meillä ei minun unettomuuteni lisäksi ollut ainottakaan "todellista" ongelmaa (alkoholismi, päihteet, väkivalta jne.) mutta tuntui että niitä tekemällä tehtiin (esim. juuri nuo sairaat kommentit lounaasta) kunnes väsähdin. Jälkeenpäin ymmärsin että vanhemmuuteni oli hataralla pohjalla ja se pohja tippui jossain vaiheessa kokonaan pois tuon älyttömän toiminnan takia- kun olimme päässeet lastensuojelusta eroon, otin uuden itsevarman tavan hoitaa lastani eikä ongelmia enää ilmennytkään. Lapsi kasvoi normaalisti ja on tänäkin päivänä ihana, terve 3-vuotias.

aivan ihmeellisistä asioista tehdään vaarallisia ongelmia. Aikatauluista, päiväunista, 1-vuotiaan imetyksestä, perhepedistä, ties mistä saadaan väännettyä ongelma joka "haittaa lapsen kehitystä".

teillä käy perhetyöntekijä. Ei noita palveluita saa, ellei aina joudu kirjoihin. Mutta eihän se maailma siihen kaadu ja sitä paitsi tuohan on sitä parasta työtä eli annetaan apua, kun asiat on kunnossa, eikä vasta sitten, kun kaikki leviää käsiin.

eipä meille ole kyllä koskaan sanottu, että tulisi lastensuojeluun merkintä. No, vaikka oltaiskin, niin eipä tosiaan haittaa. Perhetyöntekijä on ihan mainio apu, kun ei ole muuta tukiverkkoa lähellä.



t: 7

mieheni sairastui nuorimman odotusaikana. Itse olin vuodepotilaana liiallisten supisteluiden takia. Soitin neuvolaan ja sanoin, että me tarvittaisiin jotain apua kaupassa käyntiin, ruuanlaittoon ym. kotitöihin. Neuvolantäti lupasi asiaa selvittää (ei ollut oma terkka, virhe multa kertoa vieraalle, mutta ei sille enään mitään voi!!!!!!!) ja soitti iltapäiävästä, että kunnalla ei ole perhetyöntekijää, mutta sossun kautta on toiset saaneet perhetyöntekijän. Ajattelin, että ok, mekin tarvittas apua pikaisesti. Sitten tuli sossun tätit meille kotiin. He juttelivat ja lopuksi sanoivat, että ei teillä ole LASTENSUOJELULLISTA tarvetta!!!!!!!!!!! Käsittämättömän järkyttävää!!!!!!! Ei heilläkään ollut perhetyöntekijää tarjota... Kyllä ihmettelin, että mitä se neuvolanterkka oli sinne sanonut!!!! Emme joutuneet sitten lopulta sinne asiakkaiksi, mutta ei kovin kaukana ollut. Että näin!! Emme siis saaneet mistään mitään apua ja kumpikaan vanhemmista ei saanut autoa ajaa kolmeen kuukauteen... Hieno tunne olla tyhjän päällä. Onneksi oli ystäviä, jotka auttoivat minkä ehtivät!! Vähän meni ohi aiheen, mutta ihan vaan esimerkiksi, että itse apua pyytämälläkin sinne voi joutua!!

riippuu onko perhetyöntekijä kaupungin vai sossun kautta. Jos kaupungin tai kunnan kautta, niin ei tule merkintää, mutta jos sossun kautta niin sit tulee. Ainakin näin mä ymmärsin meidän kokemuksen perusteella! Meillä sitten lopulta kävi kaupungin perhetyöntekijä hoitamassa lapsia ja laittamassa ruokaa heille (sitten muista syistä). Ja se ei ollut sidonnainen sossuun millään tavalla, vaan oli ihan oma juttunsa!!

riippuu onko perhetyöntekijä kaupungin vai sossun kautta. Jos kaupungin tai kunnan kautta, niin ei tule merkintää, mutta jos sossun kautta niin sit tulee. Ainakin näin mä ymmärsin meidän kokemuksen perusteella! Meillä sitten lopulta kävi kaupungin perhetyöntekijä hoitamassa lapsia ja laittamassa ruokaa heille (sitten muista syistä). Ja se ei ollut sidonnainen sossuun millään tavalla, vaan oli ihan oma juttunsa!!

Meidän kaupungissamme sossu ja lastensuojelu oli yhdessä ja samassa toimistossa ja tekivät töitä ristiin.

Sellaiseen on itse asiassa oikeutetut esim. kaikki työssäkäyvät perheet, joiden alle kolme vuotias lapsi on kunnallisessa päivähoidossa ja joka tarvitsee hoitajan kotiin ollessaan sairaana. Tästä ei vaan infota oikeastaan missään, koska näitä lapsiperhetyöntekijöitä on määrällisesti niin vähän. Itse kuulin tämän työkaveriltani ja olen käyttänyt kolme kertaa kaksivuotiaan sairastuttua. Maksua hoitopäiviltä ei myöskään mene, koska maksat kaupungille jo tarhahoidosta. :o)

tota se lastensuojelu on paljon muutakin kuin huostaanottoja :)

Mä esim opiskellessa hain sitä kautta toimeentulotukea ja esim lasten harrastuksiin rahaa.

Perustelin sen sillä että se on ennalta ehkäisevää työtä.

Ja siinä se sitten olikin, mun "asiakkuus" :)

Meillä ainakin on perhetyöntekijä erotettu sossun toiminnasta kokonaan. Perustelivat sillä, että niin monella ennakkoluuloja sossun toimintaa kohtaan (en tosin ihmettele enään...) ja halusivat olla ennalta ehkäisevä palvelu.



- 12

ja lapsisitani,erosin miehestäni,ostin ok-talon ja oli uus mies!! 3vko meni ja sossut oven takana!!siinä sitten ihmeissään seistiin ovella...4krtaa juteltiin ja se oli siinä

olin 21v,kun synnytin esikoiseni.Olin vielä nuori ja lapsellinen..en ollut ollenkaan kiinnostunut lapsestani,ts.jätin vauvan huoneeseen yksin tms.Olin pettynyt sukupuoleen...ymmerrättävästi kätilöt ilmoittivat lastensuojeluun.

Kävin vuoden sitten avohuollon "terapiassa" jotta opettelisn vuorovaikutusta lapsen kanssa..oli oikeasti hyötyä,enhän olisi osannut edes pukea lasta oikein,saati sitten oppinut että lapsella tulee olla rytmit!



sen vuoden jälkeen olen tavannut sossuja vain jokusen kerran,nyttemmin en enää ollenkaan