Talvivauvojen äidit: oletteko ulkoilleet (ilman vauvaa) heti kotiutumisen jälkeen?

Noin minäkin olen tehnyt kaikkien synnytysten jälkeen. On IHANAA kävellä yksin pihalla ja hengitellä raikasta ilmaa. :)

kuin muistaakseni kerran. Olin todella kipeä synnytyksestä ja sitten tuli vielä kohtutulehdus, joten meni se pari viikkoa, ennen kuin minusta oli mihinkään ulkoilemaan.

Tyttö syntyi tammikuussa -06 kovien pakkasten keskelle. Kävin päivittäin ulkona, kaupassa jne, mies oli sen aikaa vauvan kanssa, hyvin pärjäsi. Maitoa lypsin pulloon, kelpasi vielä silloin vastasyntyneenä, mutta ei enää myöhemmin :)

että olisin tunnin kävelylenkkejä vedelly, oli persaus sen verran kipiä. Kävin kyllä pieniä 15-30 min reippailuja, harvoin maltoin ihan alkuun puolta tuntia olla pois. Jännä, miten se ikävä iski oikeastaan saman tien, kun ovesta pääsi ulos.



Pienet vauvat saattavat käydä rinnalla tosi ahkeraan, joten tunnin poissaolosi aikana vauvalla voi oikeasti tulla nälkä (ja voi myös tulla muuten vaan äitiä ikävä). Mutta kyllä isä esim. lypsymaidon kanssa varmasti pärjää sen tunnin ihan alusta asti.

Kuka kyseenalaistaa pärjääkö äiti tunnin pienen vauvansa kanssa. Ei kukaan. Miksi isä ei pärjäisi?

Kuka kyseenalaistaa pärjääkö äiti tunnin pienen vauvansa kanssa. Ei kukaan. Miksi isä ei pärjäisi?

ap

Jännä, miten se ikävä iski oikeastaan saman tien, kun ovesta pääsi ulos.

Eka kävelylenkkini kesti vartin. Jouduin kellosta katsomaan, että maltoin olla sen aikaa poissa. Tuntui ihan hurjalta jättää lapsi isänsä kanssa, vaikka eihän hänellä tietenkään mitään hätää ollut. Mutta ne hormoonit...

t. 3

Kolmas syntyi elokuussa. Sairaalasta kotiin tultua lähdin saman tien kauppaan ostamaan rintapumppua yms tavaraa. Ja päivittäin kävin kävelyllä, kummasti se auttoi kuntoutumaan kun pääsi ulos. Eikä ikinä ole tullut ikävä vauvaa tai isompiakaan. Enkä ole ikinä epäillyt ettei lasten isä pärjäisi lastensa kanssa yksin..............

Mutta olin synnytyksestä niin hirveän kipeä, että en pystynyt kävelemään kuin hädin tuskin vessaan. En voinut istua, makasin vain sängyssä. Tein siinä välillä lantionpohjajumppaa jos se olisi auttanut toipumiseen, mutta enpä tiedä. Sain myös rintatulehduksen joka kesti yli kaksi viikkoa, jäi siksikin ulkoilut vähiin. Eikä kyllä harmittanut yhtään, että en päässyt pakkaseen palelemaan :D



Esikoinen syntyikin kesällä enkä ollut ollenkaan noin kipeä, joten silloin tuli käytyä enemmän.

Aloitin kyllä sellaisilla lyhyillä kävelyillä (20min), koska oli jotenkin hutera olo. Mutta aika nopeasti sitten vähän pidemmilläkin kävelyillä kävin.

Minä en voisi kuvitellakaan luuhaavani sisällä kahta viikkoa vauvan kanssa.

Mutta kun vauva on syntynyt, voit vallan hyvin luuhata vaikka kolmekin viikkoa vauvan kanssa sisällä ja vaikka ihan sängyssä.. =0)))) Höh, esikoistas odotat ja luulet osaavasi ennakoida asiat..

Minä en voisi kuvitellakaan luuhaavani sisällä kahta viikkoa vauvan kanssa. Ulos on pakko päästä joka päivä edes vähäksi aikaa. Kyllä kai isä ja vauva pärjäävät keskenään sen aikaa, että teen päivittäin esim. tunnin kävelylenkin? rv 39+6

Mutta kun synnytyksessä tulikin sen verran repeämiä, ettei ensimmäisiin päiviin päässyt kivuitta edes sängystä ylös niin eipä sitä tullut mieleenkään lähteä kävelylle. Ekat pari viikkoa meni oikein kivasti sisällä vauvan kanssa.

Eli ei kannata liikaa suunnitella että mitä tekee ja miten asiat menevät :)

oman kunnon vuoksi. Repesin pahasti (3.aste), joten alapää on kovin kipeä. Ei tehnyt mieli liikkua eikä istua... Muuten kyllä olisin voinut lähteä, uskon kyllä että mies lapsen kanssa olisi pärjännyt. :)