Miksi suomalaiset lapset lellitään piloille?
En ole itse mikään täydellinen äiti, kaukana siitä. Minua kuitenkin ihmetyttää säännöllisesti tässä maassa harrastettu, usein tarpeeton, lelliminen ja vauvana kohtelu. 3-vuotias ei osaa pukea/riisua, 5-vuotias ei ole koskaan siivonnut eikä 7-vuotias tiedä miten kengännauhat solmitaan- onko tämä teistä normaalia?? Ilmeisesti monesta on, minunkaan lähipiirissäni nimittäin yksikään alle kouluikäinen ei pue/syö siististi tms. itse.
Kommentit (14)
Olen asunut useassa eri maassa, talla hetkella jenkeissa pienten lasteni kanssa. Lapsia ainakin taalla kohdellaan yleisesti ottaen paljon kauniimmin kuin suomessa, jossa on vahan siperia opettaa -meininki. Lasten tarpeita huomioidaan taalla enemman ja perheet tekevat paljon asioita lasten ehdoilla. Itse en usko etta lapselle osoitettu hellyys tai annettu aika olisi mitenkaan haitallista.
Toinen kysymys - mika sitten on lellimista? Kengannauhojen somiminen on esimerkki motorisesta kehittymisesta (+harjoituksesta, jota tarralenkkarit ei tue. Monessa paivakodissa pyydetaan laittamaan lapsille tarrakengat jotta hoitajien ei tarvitse auttaa pukemisessa.) Samoin tiettyyn pisteeseen asti pukeminen ja riisuminen. Jos ei syo siististi - voi kamalaa. Kaikki oppivat kylla aikanaan. Miksi sua hairitsee niin paljon jos menee iltapuuroa rinnuksille? Voihan vaatteita pesta!
ja ei, Suomessa ei lellitä kyllä lapsia. Lapsia komennetaan, pientä kuria (=tehdään säännöt selviks) pidetään, limsa ei kuulu ruokavalioon, ei laiteta hilloa tai suklaalevitettä leivän päälle jotta saadaan lapsi syömään se ite leipäkin, materiaalinen varustelu on useimmiten ihan toista luokkaa..
Toisaalta, suomalaiset lapset on ujoja, ne ei uskalla aikuisten kanssa jutella. Aikuinen = auktoriteetti.
Mitenkähän 3 ja 4 voisivat tähän vastata jos ovat ( näköjään ) suurimman osan aikuiselämästään asuneet ulkomailla?
lapset lellitään piloille?
Ei minun lähipiiriin kuuluvissa lapsissa omani mukaanlukien ole ketään joka ei osaisi syödä siististi, pukea omatoimisesti tai yleensäkään käyttäytyä hyvin.
Mitenkähän 3 ja 4 voisivat tähän vastata jos ovat ( näköjään ) suurimman osan aikuiselämästään asuneet ulkomailla?
Heillä on vertailupohjaakin enemmän kuin monella muulla.
Onko ap:n tuttavapiiriin kuuluvat lapset päivähoidossa? Kyllä siellä pakosta oppii esim. syömään siististi. Kahden lapsen työssäkäyvänä äitinä ei yksinkertaisesti ole aikaa pukea ja syöttää lapsia, kyllä omatoimisuuteen on kannustettu aika nuoresta. Eikös kengännauhojen solmiminen kuulu ekaluokkalaisen perustaitoihin? Ainakin joissakin kunnissa sitä oikein harjoitellaan ennen koulun aloitusta, samoin perunnan kuorimista.
lellimisestä piloille? Varsinkin, jos se lelliminen on tuollaista pientä, kuten kengännauhojen sitomista.
Minä opin sitomaan kengännauhani vasta kouluun mennessä ja minua jopa syötettiin usein kuusi vuotiaaksi saakka. Onhan se vähän hölmöä, mutta miten lapsi menee tästä niin kovin pilalle?
Nykyään kyllä osaan ihan itse sitoa kengännauhani enkä ole vaatinut esim. miestäni syöttämään minua.
lapset, joilla ei esim. kyläillessä ole mitään käytöstapoja ja aikuisia ei totella ollenkaan! Ei se auta vaikka osaisi kengännauhat solmia ja perseensä pyyhkiä...
itsenäisyyttä ja omatoimisuutta vähän liankin varhain, kaikki pitää osata kun vaipoista pääsee...
lapset, joilla ei esim. kyläillessä ole mitään käytöstapoja ja aikuisia ei totella ollenkaan! Ei se auta vaikka osaisi kengännauhat solmia ja perseensä pyyhkiä...
Suomessa usein painotetaan ns. teknistä osaamista ja itse pärjäämistä. Eli meille on kulttuurillisesti tärkeää osata sitoa kengännauhat tai tehdä tosi hieno kännykkä. Kunnioitettavaa on myös pärjätä yksin, oli kyseessä sitten talvisota tai lastenvaunut linja-autossa. Kunnioitettavia asioita sinänsä, mutta muut tärkeät asiat jäävät helposti jalkoihin.
itsenäisyyttä ja omatoimisuutta vähän liankin varhain, kaikki pitää osata kun vaipoista pääsee...
Normaaleita asioita nykylapsilta (esim. lelujen kerääminen, pienet kotihommat ym..) ei enää vaadita ollenkaan, mutta toisia asioita (mitä ennen opittiin vasta kouluikäisinä) pitää osata tehdä jo 3 vuotiaina..
Juuri eilen miehen kanssa verrattiin muiden kulttuurien suhtautumista lapsiin versus suomalaisten suhtautuminen. Ei täällä ollenkaan ihastella lapsia sillä tavalla kuin jossain Jenkeissä, Espanjassa tai vaikka Turkissa. Se ei niillä ole pelkkää kohteliaisuutta vaan he todella pitävät lapsista.
Tarkoitat lellimisen sijaan ehkä passaamista tuolla mitä kerrot. Minun tuntemani suomalaislapset kyllä osaavat noita asioita, mitä luettelit.
Harmittaa suorastaan kun Suomessa ei lapsia lellitä tarpeeksi! Ei lasta pysty lellimään pilalle, sillä tavalla mitä lellimisellä tarkoitan. :)
Muissa maissa on itsestäänselvyys, että lapsi saa olla mahdollisimman paljon äidin ja sisarusten läheisyydessä. Suomessa lapset pakkoitsenäistetään jo 6 v:n ikäisenä. Lasten on kuljettava yksin koulumatkat, laitettava itse välipalat ja osattava nukkua milloin missäkin kyläpaikassa ja muutettava viimeistään 18-vuotiaana pois kotoa.
Minulle ainakin on järkytys Suomessa käydessäni se, kuinka edes kouluikäiset lapset eivät osaa tervehtiä aikuisia. Meidän lapset on pienestä pitäen opetettu tervehtimään aikuisia kädestä pitäen ja se käy ihan luontevasti.
V-sanojen käyttö välimerkkinä on toinen tyypillinen, näköjään vain Suomessa lasten ja nuorten käyttämä tapa.
Vaan mitä isot edellä sitä pienet perässä. Kyllä olisi aikuisillakin käytöstavoissa opettelemista. Jouluruuhkassa tönitään toinen melkein kumoon eikä edes anteeksi-sanaa suusta pääse.
Meillä pienestä asti jokainen hoitaa omat velvollisuutensa.
Apua saa, jos nätisti pyytää, eikä itse osaa.