Jaan mielessäni ihmiset kahteen ryhmään. Toiseen kuuluu

Olen muuten tuollainen pehmeiden arvojen ihminen, mutta opuheenaiheet ovat yleensä kaukana herttaisesta, olen varsin rempseä ja huumori on (seurasta riippuen) hyvinkin ronskia.

he joilla on pehmeät arvot, tahtovat olla ystävällisiä ja onnellisia ja toimia moraalisesti oikein. Välttävät loukkaamasta muita ja ovat kilttejä ja juttelevat kilteistä ja herttaisista aiheista.

Toiseen kastiin kuuluu ihmiset joilla hyvä ja paha sekoittuu enemmän käytöksessä/arvoissa. Ovat kunnianhimoisempia, rempseämpiä, huumori on ronskimpaa. Eivät pyri puhtaaseen omaantuntoon vaan menestykseen.

Ja moraalisesti väärin. Liika kiltteys on paha asia, joskus on oikein sanoa ei ja puolustaa näkemyksiään.

Etkö sanoisi ei varkaille, raiskaajille, pahoinpitelijöille..... sallisit pahan?



Eikö se ole moraalisesti väärin?

Ei elämä ole noin mustavalkoista. Hyvyys voi lähteä myös itsekkyydestä.

Etkö sanoisi ei varkaille, raiskaajille, pahoinpitelijöille..... sallisit pahan? Eikö se ole moraalisesti väärin?

lähiaikoina puntaroinut arvojani uusiksi, äidiksi tulon myötä jotenkin ajatukset muuttuneet. Mietin että pitäisi pyrkiä kait tuohon ekaan kastiin.

Eihän se tietenkään noin mustavakoista ole mutta nyt kun olen tuota asiaa ajatellut niin on alkanut tuntumaan tuolta. Ja siltä että äiti-ihmisten kuuluisi kuulua ensimmäiseen.

Niin ja kiltit nimenomaan sanoo mun käsittääkseni ei kaikelle pahistelulle, tolla tokalla ryhmällä ei ole sellaista tiettyä tarkkaa mittaa tossa vaan mennään enempi tilanteen mukaan.

ap

splitting (mustavalkoinen ajattelu) on muuten yksi epävakaan persoonallisuushäiriön oireista. Ja osoitus yksinkertaisesta ajattelusta.

Ja puhua niistä ei niin kilteistä ja kivoista aiheista.

splitting (mustavalkoinen ajattelu) on muuten yksi epävakaan persoonallisuushäiriön oireista. Ja osoitus yksinkertaisesta ajattelusta.

sitten kun hormonitasapaino palaa normaaliin imetyksen lopettamisen myötä?



Normaalielämäähän ei sitten pysty elämään sillä ajatuksella että on vain "hyviä" ja "pahoja". Mutta itsellenikin hormonien heittely on aiheuttanut kaikenlaisia outoja tilapäisiä oireita, joten ei nyt vielä ruveta usuttamaan valkotakkisia ap:n kimppuun...

Nää tuntuu vaan olevan ne kaksi tavallaan tyyppiä joiden mukaan ihmisten moraali tavallaan menee... noin karrikoituna tietysti. Ehkä. En tiiä. Pää hormoneissa joten alan itsekin jo miettiä ettei ehkä näin olen.



Ja jotenkin olen mielessäni nyt jakanut niin että toi toka vaihtoehto oli se mitä olin ennen äityttä ja eka on se mitä mun äitinä pitäis olla.



ap

Ei tarvitse olla tietynlainen, ei tarvitse olla täydellinen. Vaikka joskus toimitkin väärin, sekin sallitaan. Elämä ei saa tulla liian vakavaksi.



Kyllä sinä kelpaat vähemmänkin sädekehäisenä.

että maailma ei vaan ole mustavalkoinen vaikka se kuinka olisi kivaa ja helppoa.



Varmasti nuo ääripäätkin löytyvät, mutta siltä väliltä kaikki mahdolliset harmaan sävyt myös.

tunnen joitakin hyvin kovia ihmisiä jotka luokittelen kyllä tuohon häikäilemättömien kastiin. herttaisissa sitten on sävyjä enemmän mutta kyllä hekin ihmistyypin muodostavat.