Lue keskustelun säännöt.
olenko outo, en haaveile pikkukakkosesta?
23.01.2010 |
Meillä 5kk ikäinen vauva, ja tähän asti olen aina haaveillut kahdesta tai kolmesta lapsesta. Vauvan syntymän jälkeen haave on kuitenkin jäänyt.
Elän elämäni tähänasti onnellisinta aikaa mieheni kanssa. Kysyin häneltä eilen, onko hänen mielestään elämämme muuttunut lapsen syntymän jälkeen, ja hän vastasi, että on, paremmaksi, mutta ei ole muuttunut niin, kuin jokapaikassa sanotaan, ettei voi enää tahdä tai lähteä mihinkään, jne.
Vauva on todella helppo, nukkuu ja syö hyvin, ihan alusta asti. Loppuajan viihtyy sekä itsekseen, että meidän kanssa. Hän on todella iloinen, onnellinen ja tyytyväinen vauva.
Haave kakkosesta onkin jäänyt sen vuoksi, että PELKÄÄN, etten voisi toista enää rakastaa lainkaan niin paljoa, kuin tätä vauvaa. Ja sen vuoksi, että toinen ei kuitenkaan voisi olla yhtä helppo ja ihana vauva, kuin tämä.
Onko oikeasti aivan normaalia??!
Kommentit (8)
vaikka aina olen tiennyt että kolme lasta haluaisin ja mielellään pienellä ikäerolla.
Meidän esikoinen oli vauvana todella vaativa ja todella huonouninen. Elin ihan sumussa väsymyksen takia koko vauvavuoden ja ajattelin etten halua ehkä koskaan enempää lapsia.
Esikoisen ollessa 1v 3kk, syttyi kuitenkin kova halu saada toinen lapsi.
Olen nyt raskaana, lapsille tulee noin 2 vuoden ikäero. Vaikka tämäkin vauva on toivottu, mietin usein kykenenkö rakastamaan häntä yhtä paljon kun ensimmäistä. Opin rakastamaan tätä poikani voimakasta tempperamenttiä ja itsepäisyyttä niin kovasti että kokisin helpon vauvan jopa oudoksi ja tylsäksi. Ja silti toivon että tulokas on helppo vauva.
Minulla siis kävi päinvastoin kuin sinulle ap, mutta pelkään kuitenkin samaa asiaa.
Pelkään myös sitä miten esikoinen kokee sen että ei ole enään ainokainen.
Se myös mietityttää, että mitä isommaksi lapsi luku kasvaa, sitä vaikeampia lähdöistä yms tulee. Vielä on ollut "helppo" ottaa mukaan tuo yksi koko bussimatkan naama siniharmaana kirkuva lapsi, mutta entäs sitten kun niitä on kaksi.
Vaikka usein mietinkin näitä asioita, lapsi on kuitenkin tervetullut, oli millainen persoona tahansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja pointtini unohtui tuosta tekstistä.
Eli varmasti on aivan normaalia! Joskus ehkä haluat toisen lapsen tai sitten et, nauti nyt tuosta ihanasta ainokaisestasi! :)
meni 4 vuotta että halusin toisen.. Vaikka eka oli ihana ja helppo jne.. Mutta ihanaa on olla sen yhdenkin kanssa ja keskittyä siihen! Nyt oli meidän perheelle aika seuraavalle ja ei tätä ole kukaan kummastellut.
ja sinun on todellakin oikeus nauttia siitä. Pienen vauvan kanssa pääsee joka paikkaan eikä se kuormita parisuhdetta. Pikkulapsiaika onkin jo eri juttu.
Loppujen lopuksi minustakin elämä esikoisen ollessa vauva oli onnellisinta aikaa.
Ei siitä toisesta lapsesta ehdi nauttia enää samalla tavalla ja sitten ei oikeasti enää pääse joka paikkaan ja parisuhdekin on eri tilanteessa kun on jo kaksi.
Kolmatta silti odotellaan vaikka esikko on vasta 3,5 vuotta. Koska mikään ei ole kuitenkaan niin ihanaa kuin äitiys, ja rakkaus sisarusten välillä. Sitä ei korvaa mikään.
Jokaisella on oikeus päättää lapsiluvustaan eikä se kuulu muille. Kun olen seurannut, mitä sisaruussuhde on, en voisi kuitenkaan kuvitella että on vain yksi lapsi. Toisekseen se yleinen pelko, ettei muita rakasta kuten esikoista, on aivan turha. Rakkaus ei ole mikään kiintiä vaan kasvaa tarpeen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esikoinen oli vanhempikin, että kuinka meitä onkaan siunattu niin ihanalla ja kiltillä vauvalla. Saimme nukkua yöt melkein alusta asti suht normaalisti, lapsi ei kitissyt turhasta, aina hymyili, ei paljoakaan vierastanut, nukkui aina hyvin päiväunet, yleisesti siis todella helppo ja iloinen vauva.
Kun päästiin vuoden ikään niin tästä ihanasta ja helposta vauvasta tulikin täysi vastakohta. Ihanan temperamenttinen ärripurri, jolla omaa tahtoa riittii ja edelleen riittää. Kiukuttelut on joka hetkistä, alkoi puremaan muita lapsia kun joku yritti ottaa lelua kädestä. Ei kestä kritiikkiä yhtään ja jos "hius menee vinoon" niin saa järkyttävän raivarin. No tämä nyt ohi aiheen mutta näin kävi meille. En mitenkään sano että teidän ihanasta vauvasta tulisi tällainen :D
No kuitenkin tuossa 1,5 v vuoden kohdilla aloimme molemmat mieheni kanssa haaveilemaan kakkosesta ja nyt olenkin viimeisilläni raskaana ja esikoisemme täytti juuri kaksi. Välillä tietysti molemmat mieheni kanssa ajattelemme että mihin oikein ryhdyimmekään :) kun lapsemme saa kunnoon raivarin mutta tuo meidän tinttara on juuri meidän oma ihana tinttara, juuri tuollaisena! Ja minä olin niin varma , että meille ei enempää tule lapsia!!!!
Mutta eihän toista lasta ole mikään pakko tehdä jos tuntuu että yksi lapsi riittää :)
Mutta nauti ihanasta vauvastasi :)
sen aikana on ihana torkahtaa sohvalle ja lapset on hetken hiljaa. Olet siis outo.
Samat fiilikset oli minullakin, ei olisi käynyt pienessä mielessäkään alkaa toista lasta yrittelemään. Nyt useita vuosia tuon jälkeen olen taas valmis pienelle vauvalle. Anna ajan kulua rauhassa.