Miten saisin lapsen syömään itse lusikalla?

10 kuukauden paikkeilla ja pisti ruokaa suuhunsa satunnaisesti pikkuhiljaa yhä enemmän ja yksi vuotispäivänään ei enää antanut minun syöttää itseään.



En välittänyt sotkuista opetteluvaiheessa mitään, se on selvää että alkuun sitä sotkua tulee.



Nopsaan oppi syömään siististi.



joten olet vähän myöhässä, ehkä sit seuraavan lapsen kanssa onnistut paremmin

Jos on, kutsu joku samanikäinen tai hieman vanhempi lapsi kylään syömään. Kun tyttäresi näkee mallin, voi hänkin innostua syömään itse lusikalla.

hommaat pienen, mutta painavan lautasen, ettei sitä kuljettele. Lusikka hiukan pienempi kuin aikuisten, voi aloitella kahvilusikalla syömään. Syötät aluksi mallia, annat itse kokeilla. Ruuat sellaisia, että hyvä ottaa lusikkaan. tarkkailet, että ei ole liikaa juomaa ja ruokaa leikkimiseen ja milloin väsyy syömiseen. Sitten pois pöydästä. 1,5 v ikä hyvä aika aloitella opettelua, meillä liki 2 kun alkoi sujua. Sotkenut ei kuitenkaan, kun vieressä vahdittu ja siinä sitten oppinut. Kun lusikalla alkaa sujua niin sitten haarukkaa opettelemaan. Katsot lusikkaan sopivia paloja valmiiksi lautaselle.

ihan siitä kuinka kehittynyt lapsen ranne on , eli paljonko se liikkuu ja missä suunnassa. Jos se on vielä jäykkä on todella vaikeaa saada se lusikka millään lailla suuhun. Painava lusikka on helpompi kun kevyt, mutta ranteen kehityksestä riippuu kuinka syöminen sujuu, ja se on yksilöllistä.

Jos lapsella on tarpeeksi nälkä, se ei leiki ruualla vaan yrittää kaikin tavoin saada sen syödyksi. Harvenna ateriaväliä.



Jos lapselle jää nälkä, paranee motivaatio yrittää seuraavalla kerralla saada ruoka itse suuhunsa. Älä syötä sitä tyttöä, anna syödä itse sen minkä saa, loput jääkööt pöydälle. Yhden päivän kuluttua osumistarkkuus suuhun paranee ihmeesti.



Miten ruoka voi pudota lattialle (paitsi heittämällä)? Hommaa sellainen muovinen kovarakenteinen ruokalappu jossa on avoin kouru. Suun ohi mennyt tavara putoaa siististi sinne.



Meillä poika oppi syömään itse 1-vuotiaana, kun tuli sellainen "minä itse" -vaihe. Väkisin halusi itse lusikoida. Pari päivää oli aika sottaista. Sen jälkeen, em. ohjeita noudattamalla, ruokailu on ollut erittäin tehokasta ja siistiä.

Täältä voin lohduttaa, että kyllä oppii varmasti. Mä olin itse aivan hermostunut, kun ei pojan syömisestä tullut mitään. Ei oikein osannut kun ei suostunut harjoittelemaan, eikä kiinnostanut sitäkään vähää. Ikinä ei ole muutenkaan ruoan perään ollut.



Kun ikää oli reilu 2 vuotta ja vieläkin syötettiin, niin aloiteltiin sitten tosi herkkuruoilla mistä tykkää. Esim. rahkat ja jogurtit. Oli sitten oppikirjan vastaista tai ei, mutta siitä se lähti :)



Neuvolassa ei oltu yhtään huolissaan, kun ei 2-vuotiaana vielä syönyt itse.

itse siinä 1v3kk...suurinpiirtein tuon ikäinen oli,en tarkkaa muista.Heti ei tietenkään onnistunut mutta aika äkkiä oppi kuitenkin ja meni ruoka sinne minne kuuluukin.Muistaakseni esikoinen meillä ei ollut niin innokas itse syömään, vasta lähemmäs 2- vuotiaana söi hyvin ihan itse.Toiset vaan on niin erilaisia.Kyllä se siitä, kokeile antaa jotain oikein namia mistä pitää ja itse sitä haluaisi syödä jotain jogurttia, jäätelöä ym..

kun keitin itse luumusosetta torttuihin kattilassa, kattilaan jätin jonkin verran sosetta lapsen kaavittavaksi.



Lapsellani oli oma pieni pöytä ja tuoli, jossa istui kun annoin jäähtyneen kattilan hänen eteensä ja lusikan. Pidin lapsen kädestä kiinni näyttäen kuinka ottaa luumusosetta lusikkaan ja sitten suuhun. Oli ihan kuva otettava kun lapsi söi suoraan kattilasta. Sose oli makeata joten ennestään purkkisosetta syöneenä mieltyi makuun, ja alkoi haluta lisää suuhunsa, ihan lusikalla syömällä ja sai syötyä.



Tulin siihen tulokseen että kun ensimmäiset yritykset lusikalla syömään tapahtuu niin, että lusikkaan tarttuu jotain ja lapsi saa makua ja ruokaa, on hänestä mielekkäämpää käyttää lusikkaa itse kuin jos laitan esim. velliä tai keittoa, joka ei jää lusikkaan vielä taitamattoman kädessä.



Myöhemmin alkoi puurot ja keitotkin, kiisselit ym. mennä, mutta se ensimmäinen ja toinenkin opettelukerta on ilmeisesti ratkaiseva juttu.



Jogurttia jää myös lusikkaan jota voi laittaa tölkistä tai pikku purkista lautaseen, josta voi kaapia paremmin kuin kaatuilevasta purkista. Perunamuussi jää lusikkaan...



Lapset myös kääntävät lusikkaa ennen kuin se osuu suuhun, myynnissä on aloitteleville lusikoita ja haarukoita jotka on muotoiltu käyrään asentoon, jolloin sellainen joka kääntää lusikan hyötyy näistä.

kaukalo kaulaan, lautanen eteen ja lusikka käteen. Jos menee leikkimiseksi niin ruoka pois. Jos on nälkä niin kyllä syö .

mutta mikä kiire puolitoistavuotiaalla on vielä syödä itse? Onko siitä jotain haittaa, että syöttää vielä vähän aikaa ja kokeilee myöhemmin uudestaan, jos koordinaatio olisi jo kehittynyt ja syöminen kiinnostaisi viskomista enemmän.

kaukalo kaulaan, lautanen eteen ja lusikka käteen. Jos menee leikkimiseksi niin ruoka pois. Jos on nälkä niin kyllä syö .

Tämä kommentti kiteytti omat sepustukseni

t. numero 2

Pitää kokeilla. Meiltä tosiaanki löytyy sellainen kourullinen ruokalappu ja ahkerassa käytössä on, samoin käyrät lusikat, joilla helppo opetella syömään. Jopa imukupilliset lautaset löytyy, jotta lautanen ei lentäisi lattialle. Silti menee leikkimiseksi.

Siis eihän tässä mikään kiire ole lapsella oppia itse syömään. Helpottaisi vain minua, kun ei tarvitsisi olla koko ajan syöttelemässä. Tyttö siis muuten todella taitava: Pukee osittain itse vaatteet, riisuu vaatteet, juo tavan mukista, pinoo näppärästi isoja palikkatorneja, osaa avata nappit/vetoketjut. Mutta kaipa sitten oppii syömään, kun oppii :D.



-ap-