Ovatko lestadiolaisäidit oikeasti pitkäpinnaisia eivätkä

eihän ne "lapsentekokoneet" itse hoida kaikkia lapsia vaan vanhimmat joutuvat hoivaamaan pienempiä sisaruksiaan kun nk. äiti on maha pystyssä pieni vauva sylissä päivät pitkät. Jos ei totella mitä äiti sanoo isä antaa remmiä

naurettavalta.

En ole naurettava vaan katsonut tarpeeksi läheltä tälläisen perheen elämää...

omiesi kanssa.

kuka sanoi että on omia?

ja lapsia 9. Vanhin on 16-vuotias. Äiti on tomera ja tosi äidillinen tyyppi. Isä nynny. Ei mun tietääkseni remmilla sivallella lapsia. Ainoat erot pienempiin perheisiin on tosiaan siinä, että vanhemmat lapset hoitaa paljon nuorempia ja äiti ylläpitää kotityölistaa, josta kaikkien yli 5-vuotiaiden on otettava osuutensa. Toinen ero on, että lapset kierrättää ahkerasti vaatteita ja ne ei aina ole ihan just "uusinta hottia". Ylipäätään tuollaiset ulkoiset seikat on enemmän sinnepäin kuin just. Vaatteet saattaa olla hiukan likaisia tmv.



Mutta eipä ne pari tahraa tai kierrätysvaatteet lasta pilaa. Ja kotitöihin on hyvä tottua jo nuorena ja ottamaan vastuuta, joten ei sitäkään ongelmaksi voi laskea.

mutta miehellä onneksi on.

kasvanut lasten myötä. Entisestä hermoheikosta sisupussista on vuosien myötä kasvanut melko leppoisa suurperheen äiti. Se että rakastan niin paljon lapsiani kasvattaa pinnaa. Väsyneenä tai lasten ollessa jatkuvasti sairaana se on kireämmällä. Silloin pitää ottaa omaa aikaa, että jaksaa jotenkin.

Äidit väsyneitä.Tiedän tämän ammattini puolesta.

ja huusi meille välillä tosi paljon, turhastakin. Kun oli väsynyt ja stressaantunut.



Minä vanhimpana tyttönä hoidin usein nuorempiani mutta itse halusin niin, ja joskus sain siitä rahaakin. Esim. että 10v:nä vein 4v kaksoset pihalle hiekkikselle tai pulkkamäkeen tunniksi ja sain 5mk. Kävin myös kaupassa (isä reissutöissä ja äiti ei viitsinyt koko katraan kanssa lähteä) ja sain palkkaa 10p per ostamani tavara :D



Kyllä meillä kävi kodinhoitaja kun olin alle kouluikäinen (silloin kun meitä oli 7v, 6v.(mä), 4v. 3v. 1v. kaksoset ja tuli vauva) mutta ei sit enää kun olin vanhempi. Mut kyl me siitä maksettiin aika paljon kun oltiin hyvätuloinen perhe.



Ihmeen hyvin äidillä riitti aikaa meille kaikille myös henkilökohtaisesti kun oltiin pieniä. Kun menin kouluun, minusta tuli iso tyttö enkä enää saanut juuri mitään huomiota :( Muistan että illalla oli tärkeä hetki kun äiti tuli tarkistamaan miten olin pessyt hampaat (pesin joskus huonosti että saisin enemmän äidin aikaa) ja sitten peitteli nukkumaan. Ja se oli tärkeää kun isää näki aamulla sen verran että isä herätti meidät koululaiset ja laittoi meille voileivät ja perjantaisin saatiin pullatkin aamupalalla :D Isä tuli kotiin vasta kun nukuttiin jo.

stressata koko ajan.

Meillä ainakin äiti oli kuin palosireeni ja kuri oli kova 70-luvulla ja äiti ei muista ollenkaan minkälainen oli äitinä/ ei muista edes koskaan huutaneen meille.

Lestadiolaisäidit eivät noin yleensä pyydä kotiapua ainakaan kunnalta, se on jonkinlainen häpeä, ainakin isoille perheille. Tosin harvassa kunnassa nykyään mitään kodinhoitajia/perhetyöntekijöitä edes tavallisille lapsiperheille, mitä myös isot perheet ovat, voi edes saada, koska ne on tarkoitettu ongelmatapauksille, huume-, alkoholi- ja uusavuttomille.

Tuo pelkopolijuttu voi hyvinkin pitää paikkaansa, koska suurten perheiden äidithän ne synnyttävät eniten ja ovat sen myötä saaneet niitä traumojakin. Itsekin olen saanut 10 v sitten ensimmäisestä synnytyksestä niin pahat traumat etten siitä ikinä pääse eroon, en uskalla edes papereita sairaalasta pyytää. Raskaana ollessa joka päivä mietin tuota ensimmäistä synnytystä joka meni kaikilta osin pieleen, paitsi että vauva pysyi hengissä, tästä syystä en enää uskaltaisi edes synnyttää vaikka lesta olenkin.

Tälläkin palstalla näyttää olevan trendi, että 1-2 lapsen äidit ovat niitä masentuneimpia.

Suurissa perheissä hoidetaan lapset enimmäkseen itse, kyllä ne päivähoidon virikelapset tulee enimmäkseen pienistä perheistä tässä kaupungissa. Onko siinä jotain väärää, jos kotiapua kohdennetaan myös suuriin perheisiin jossakin muodossa? Tosin nykyisenä aikana kotiapua ei todellakaan riitä normaaleihin suurperheisiin, vaan ongelmatapauksiin jotka ovat päihde- ja väkivaltaperheitä.

Äidit väsyneitä.Tiedän tämän ammattini puolesta.

ovat erittäin pitkäpinnaisia, mutta lapset myös hyvinkäyttäytyviä ns. helppoja lapsia. Ihalen yhden äidin organisointi kykyä ja kykyä suhtautua asioihin niin rauhallisesti! Mielestäni huippuäiti ja koko perhe vaikuttaa onnelliselta.

mutta toki minäkin välillä hermostun. Temperamenttikysymys, lastadiolaisäidin ovat keskenään erilaisia ihmisiä eivätkä mitenkään samasta muotista valettuja. Toki suurperheen äitiys pakosta kasvattaa pinnaa.



Kyllähän siinä aikamoinen homma on, että ehtii kaikille lapsille antaa riittävästi hoivaa ja huomiota. Huolenpito eli ravinnon, vaatteiden, unen, kouluasioiden ym huolehtiminen ei ole ongelma.



Itse oikeastaan teen tällä hetkellä niin, että päivisin keskityn pieniin ja iltapaivällä, kun pienet on päiväunilla, keskityn niihin pikkukoululaisiin ja isojen aika on sitten iltapainotteista. Ei tietenkään niin, että muuta lapset on täysin vailla huomiota kun äiti keskittyy toisiin muta varmaan ymmärrätte mitä tarkoitan jos haluatte ymmärtää :)



Meillä isot lapset ei hoida kovin paljon pieniä, jonkin verran toki. Mutta eivät ole missään mielessä äidin korvikkeita ja yleensä toimivat lastenhoitajina omasta haluastaan silloin kun toimivat.



Perheessä on myös isä joka osallistuu lastenhoitoon ja kasvatukseen kuten myös kotitöihin. Ei anna remmiä :) Ei tosin ole myöskään pitkäpinnainen.



Kaikenkaikkiaan olen sitämieltä että meidän lapsilla on hyvä kasvaa tässä perheessä.



t lestadiolaisäiti

että pelkopolin suurin yksittäinen synnytyspelosta kärsivä ryhmä on vanhoillislestadiolaiset.

Millä paikkakunnalla. Itse en ole koskaan pelännyt synnytystä. (5 synnytystä takana)

Eiköhän se ole kuitenkin parempi juttu että pelkoja hoidetaan kuin se että suoraan vaan sektioon...

että pelkopolin suurin yksittäinen synnytyspelosta kärsivä ryhmä on vanhoillislestadiolaiset.

että pelkopolin suurin yksittäinen synnytyspelosta kärsivä ryhmä on vanhoillislestadiolaiset.

tutkimusten mukaan monisynnyttäjillä pelkojen aiheet ovat erilaisia kuin ensisynnyttäjillä. Suurin pelko taitaa olla hallinnan menettämisen pelko. Ja miksi monisynnyttäjät eivät saisi olla pelkopolien asiakkaita? Jos edellisestä synnytyksestä on jäänyt traumoja, niin ne on hyvä käydä läpi, että vastaisuudessa ei ole niin vaikeaa. Ja monesti pelkojen taustalla on jotain, mihin voidaan hyvällä synnytyksen suunnittelulla vaikuttaa.

Ja toisekseen. Miten tämä aihe koskettaa suurperheellisen äidin pitkää pinnaa?

Monisynnyttäjänä voin kertoa, että en ihmettele, koska omakin kokemukseni on ettei niitä paria ekaa synnytystä osannut sillä tavalla pelätä kun ei oikein tiennyt/muistanut mitä pelätä :)

Nyt kun synnyksiä on takana monta, ne muistaa liian hyvin, siis sen kivun, sen, miltä se tuntuu, kaikki palaa mieleen hyvin elävänä jos alkaa ajatella synnytystä. Ja tietysti sitten pelkää kaikkea muutakin mitä voi sattua, tuntuu aina vaan epätodennäköisemmältä että kaikki voi mennä tälläkin kertaa hyvin.

Edellinen synnytykseni hoidettiin niin hyvin kivunlievityksen suhteen että nyt tätä tulevaa en pelkää.

että pelkopolin suurin yksittäinen synnytyspelosta kärsivä ryhmä on vanhoillislestadiolaiset.