Lue keskustelun säännöt.
Kysymys toisin päin: miten opettaja voisi muistaa oppilasta?
20.01.2010 |
Tapaus: lukiolaispoika toi mulle tänään vihkisormukseni, joka oli pudonnut sormestani minun edes huomaamatta. Kun lähdin etsimään kihlasormusta samoilta nurkilta, poika tuli jo vastaan sitäkin kantaen. Ihana tyyppi, kun oli omatoimisesti mennyt etsimään toistakin sormusta! Haluaisin jollakin pienellä "löytöpalkkiolla" huomioida kaveria, koska sormuksilla oli minulle sekä tunne- että tietysti myös rahallista arvoa.
Mutta miten opettaja voisi kiittää opiskelijaa ilman, että se olisi hänestä noloa? Mietimme miehen kanssa jotain suklaalevy ja sarjakuva-albumiosastoa, miltä kuulostaa? Tietysti mun pitäis antaa ne pojalle jotenkin niin, etteivät kaikki muut näe, ettei hän vaivaudu.
Kommentit (18)
Tuo miettimäsi lahja kuulostaa hyvältä. Anna vaikka jonkin tunnin lopuksi, ilman sen suurempaa salailua. Hieno elehän tuo on, sekä sormusten etsiminen että vaivannäöstä kiittäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tunnu oikein sopivalta, vaikka kuinka olis löytöpalkkio. Ehkä jonain lahjakorttina vois antaa. Tai vaikka leffaliput? Taidan taipua niihin leffalippuihin.
ap
ei mitään palkkionluovutustilaisuutta luokkatovereiden nähden.
Jos et varmasti teidä pojan sarjakuva-makua.
Tai lahjakortti kirjakauppaan.
Kertoo sitten itse kavereilleen jos on kertoakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, kiva, kun kerroit tarinan loppuun. Nauti sormuksistasi ja oppilas varmasti nauttii elokuvalipuista. Ehdotin rahaa siksi, että ajattelin sen sopivan "jo" lukioikäiselle.
Poika voisi ostaa koulutarvikkeita tai kurssikirjan.
Yläasteen ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja avoimesti muun luokan aikana. Voit vielä mainita, että miehesikin halusi antaa löytöpalkkion(sulta 20 ja mieheltä20), ettei tarvitse ostaa uusia :-) Huumori laukaisee mahdollista hämmennystä! Mieti mitä maksaisit, jos saisit kauan kadoksissa olleet sormukset, joilla on tunnearvoa takaisin. Varmaan enemmän kuin suklaalevyn, olet sentään lehtori ja ansaitset hyvin!
tehdä luokkatovereidensa edessä numeroa siitä, että on juossut opettajarouvan sormusten perässä ympäri koulua... =)
Ostin pojalle kaksi leffalippua ja suklaalevyn. En usko, että tässä on kyse rahasta, mutta tosissaan suklaalevy tuntuisi vähän turhan pieneltä. Vihkisormukset taas ovat ihan korvaamattomia - ei tunnearvoa mitata rahassa. Pikemminkin haluaisin antaa jotain pientä kivaa.
Et taida itse olla opettaja, jos ajattelet, että olisi fiksua antaa opiskelijalle avoimesti rahaa luokan edessä... Kiitos kuitenkin kommentista!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään suklaata. Mielessäni vaan kuvittelin, mitä mun lukiossa opiskeleva veljeni haluaisi, niin kyllä noi leffaliput olis jees. Sitten voisi toivoa mäyristä, mutta sitä ei ole opettajan sopiva antaa :).
olet tekemässä juuri passelisti. Hyvä palkkio, ja anna se mieluusti yksityisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saivat kiitoskirjeen opettajalta kotiin joululomalla jossa han kiitti lasten antamasta lahjasta. Ikina ei ole kukaan opettaja lahettanyt kiitoskorttia tms lahjoista ja olimme kaikki oikein otettuja! Ei sen kovin kummoinen siis tarvitse olla sen kiitoksen.
ja ehdotin "julkista" muistamista (20-40€). Se ei tarkoita niin tökeröä toimintaa, että kuulutat koko luokalle pojan nähneen erityistä vaivaa sormusten etsimisessä. En usko, että lukiolaiset ihmettelisivät julkista kiitosta, jos sen osaa tehdä tyylikkäästi. Kahdenkeskinen supattelu sen sijaan on hieman epäilyttävää. Erityisesti koska asia ei liity suoranaisesti pojan opintoihin tai oppilashuoltotyöhön. Taisit kuitenkin toimia ennen kaikkea sinun persoonaasi sopivalla tavalla. Pitäähän opettajankin tuntea olonsa mukavaksi tilanteessa. Kovin helposti tuli tuo:"et taida olla opettaja", ihan kuin oma opettajan ratkaisusi olisi ainut oikea. Lähdit kuitenkin vinkkejä kyselemään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asumme ulkomailla ja meidän lapsemme (kuten myös kaikki muutkin lapset täällä) ovat AINA saaneet jouluna lahjan luokanopettajalta ja tarhalainen tarhantdiltä. Lähes poikkeuksetta lahjana on ollut kirja. Kesälomalla opettajat puolestaan lähettävät ainakin ala-asteella oleville lapsille kortin (missä kiittävät menneestä vuodesta ja kertovat odottavansa jo syksyä, jotta päsevät taas näkemään toisiaan ja oppimaan uusia juttuja)!
Tiedän, että kirjat täällä ovat paljon halvempia kuin Suomessa, mutta näin äitinä täytyy sanoa, että hattua nostan näille opeille, jotka muistavat myös opettamiaan lapsia.
Hieno juttu, että ostit liput!
ostaisi oppilaille kirjat lahjaksi. Mutta aika kalliiksi tulee, jos 25-30 oppilaalle ostais kirjat á 20 e kpl.
ulkomailta. Oikein herttainen. Minä sain ysiluokan loputtua opelta myös kortin, ja kaikki muut oppilaat myös. Korttiin ope kirjoitti jotakin kivaa, positiivista kyseisestä oppilaasta. Mulla on vieläkin tuo kortti, ihana muisto.
ja anteeksi sulle, jonka ehdotusta kritisoin. Varmasti tuonkin voisi joku osata tehdä tyylikkäästi, mutta minä kyllä en. =) Jos alkaisin jaella rahaa, miettisin koko ajan, mikä on riittävästi ja mikä liikaa.
En tarkoittanut yksityisesti muistamisella erityistä salailua ja supattelua, mutta en tehnyt asiasta numeroa tunnilla. Poika yllättyi ja taisi ilahtuakin. Sormukset ovat tänään pysyneet sormessa...
ap
miks ei voi vaan antaa kakskymmpistä niinku kelle tahansa muullekin (tuntemattomalle) antais löytöpalkkion...?