Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Surua ja ahdistusta, parisuhde tiensä päässä?
19.01.2010 |
Olemme miehen kanssa olleet yhdessä noin kahdeksan vuotta.
Esikoinen sai alkunsa muutama kk seuruseltuamme. Olemme olleet koko ajan yhdessä, mutta miehen piti tovi miettiä kuinka eteen päin, eli heti ollut itsestään selvää, että muutamme yhteen ym.
No, mies osti sitten isomman asunnon meille, johon muutimme ennen esikoisen syntymää.
Olen kärsinyt nuorempana vaikeasta masennuksesta ym. ja nyt raskaus- ja vauva-aikoina oireet ovat pahentuneet, mutta helpottaneet ajan kanssa. Meillä on nyt siis kolme lasta.
Kuitenkin olen näiden vuosien aikana ehdottanut eroamista moneen kertaan, mies ei halua.
Olen yrittänyt saada miestä parisuhdeterapeutille ja pari kertaa kävimmekin, mikä oli minusta ihan antoisaa, mutta sekin kuivui kasaan.
Meillä ei ole käytännössä parisuhdetta lainkaan. Olemme kämppiksiä, jotka huolehtivat yhteisistä lapsista.
Kahdestaan emme tee koskaan mitään, iltaisin emme paljoa edes puhu, saati pussata. Mitään fyysistä kanssakäymistä ei ole.
Mies aina kun olen ottanut asian puheeksi vetoaa pieniin lapsiin, työstressiin ja väsymykseen. Varmasti nämäkin seikat vaikuttavat, mutta minusta ei voi ajatella niin, että parisuhteen voi laittaa täysin jäihin moneksi vuodeksi ja sitten kun lapset ovat isompia ja arki vähän helpottaa, ruvetaan katsomaan mitä sille parisuhteelle kuuluu.
Itse olen "suurten tunteiden tulkki" ja kaipaan hellyyttä. Mies on aika "jäyhä" ja huono ilmaisemaan tunteitaan hyvässä taikka pahassa.
Nyt onkin käynyt niin, että pieni flirtti erään vieraan miehen kanssa on saanut minut melkein pois tolaltani :D. Tiedän, naurettavaa ja säälittävää, mutta minkäs teen.
Tuskin tuolla miehellä on mitään aikomusta edetä pientä flirttiä pidemmälle ja minäkin varmaan siinä vaiheessa kauhistuisin, mutta olen nyt todella ihastunut siihen kuplivaan tunteeseen, jonka tuo mies saa aikaan jutuillaan ja hymyillään, huomionosoituksillaan.
Mietin nyt todella paljon parisuhdettamme ja sen jatkoa ja olen todella surullinen ja ahdistunut.
Miehelle en ole nyt sanonut mitään, koska en vain jaksa enää jauhaa samoista asioista, kun mitään muutosta ei kuitenkaan tapahdu.
Mies on loistava isä ja tunnollinen elättäjä, erittäin kunnollinen muutenkin. Mutta järki lähtee kun ei saa mitään huomiota mieheltä, eikä parisuhteesta voida puhuakaan! Seksiä on harrastettu viimeksi kohta kolme vuotta sitten, kun kuopus sai alkunsa.
En jumalauta halua tärvätä "parhaita vuosiani" tällä tavalla!
Kommentit (20)
minun toiveestani ollaan vuosien varrella monella auttajalla käyty, ei oikein vaikutusta.
Syksyllä mulla tuli mitta täyteen, hain vielä kerran itselleni apua, en edes ajatellut miestä siihen mukaan.
Ja tämä ,ehkä ,auttaa.
Miehellä on niin kurja lapsuus, että kaikki se on heijastunut meidänkin elämään. Vihdoin mies on tosipaikan edessä.
Meillä minä olen aina ihaillut,rakastanut miestäni,halunnut kaikkea yhteistä mutta hän on aiemmin vetäytynyt vaan kuoreensa.
Meillä muutos lähti siitä että minä otin eropuheeni itsekin tosissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun toiveestani ollaan vuosien varrella monella auttajalla käyty, ei oikein vaikutusta.
Syksyllä mulla tuli mitta täyteen, hain vielä kerran itselleni apua, en edes ajatellut miestä siihen mukaan
-------------------------------------
Meillä muutos lähti siitä että minä otin eropuheeni itsekin tosissani.
ehdotat seksiä miehellesi? Mitä vastaa?
Koeta pelastaa tilanteenne ottamalla ensimmäinen askel . Ala puhua miehellesi kuin järkevälle ihmiselle, huomioida häntä . Jokaisessa ihmisessä on kaikupohja , joka vastaa kontakteihin toiselta-"kuin vesi kuvastuu lähteessä , niin ihmisen kasvot toisessa ihmisessä." Mies voi olla avuton ihmissuhteissa , astu sinä ulos kuorestasi odottamasta toiselta huomiota. Huumori peliin , ei loukkaavaa naljailua . Lapset hoitoon joskus ja vaikka luontoretkelle eväiden kanssa . Omat viat seuraavat aina mukana ja pian olisi sama toisenkin kanssa , ei kannata erota . Uusperheissä todella vaikeita ongelmia , kun on vieraat ihmiset isä-äitipuolina . Se on kohtuuton tilanne kestettäväksi , jatkuva vääntö kaikesta , huomiosta,rahasta , existä. Vieraat lapset kuin käenpojat viemässä kaikkea . Perheeseen kuuluu isä ja äiti sekä yhteiset lapset , ei muita,jos aiotaan elää tasapainossa .
myös kestää, kun avioliittoon astutaan... Perheen kun perustaa, siinä tulee kaikenlaista muutakin mukaan kuvioihin parisuhteen lisäksi. Sitä kutsutaan lapsiperheen arjeksi. Sitä olisi aikuisen ihmisen ihan hyvä sietää, sillä kun on kolme lasta perheeseen hankkinut, on todella vastuutonta ruveta hajottamaan lasten koko maailmaa pirstaleiksi vain siksi ettei itsestä tunnu kivalta... Aikuisuuteen ja vanhemmuuteen kuuluu arjen sietokyky. Parisuhde on toki myös tärkeä, mutta ei yhtä tärkeä kuin lasten hyvinvointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös kestää, kun avioliittoon astutaan... Perheen kun perustaa, siinä tulee kaikenlaista muutakin mukaan kuvioihin parisuhteen lisäksi. Sitä kutsutaan lapsiperheen arjeksi. Sitä olisi aikuisen ihmisen ihan hyvä sietää, sillä kun on kolme lasta perheeseen hankkinut, on todella vastuutonta ruveta hajottamaan lasten koko maailmaa pirstaleiksi vain siksi ettei itsestä tunnu kivalta... Aikuisuuteen ja vanhemmuuteen kuuluu arjen sietokyky. Parisuhde on toki myös tärkeä, mutta ei yhtä tärkeä kuin lasten hyvinvointi.
Lapset ei voi hyvin jos aikuista korpeaa puolison seura koko ajan.
Siis ette ole eronneetkaan? Mistä hait itsellesi apua?
minun toiveestani ollaan vuosien varrella monella auttajalla käyty, ei oikein vaikutusta.
Syksyllä mulla tuli mitta täyteen, hain vielä kerran itselleni apua, en edes ajatellut miestä siihen mukaan
-------------------------------------
Meillä muutos lähti siitä että minä otin eropuheeni itsekin tosissani.
ajattelin että heitän hyvästit seksielämälle ja käyn sitä surutyötä lävitse. Terapeutin juttusilla kuitenkin tajusin etten mä voi kuolla ns.pystyyn.
Oli tosi voimaannuttava tunne. JA tässä prosessissa me ollaan edelleen. Minä tietoisena siitä eron OIKEASTA mahdollisuudesta ja mies siitä että jos samaa vanhaa latua meinaa hiihtää,niin saa mennä yksin.
Haluan vielä sanoa, että minä olen todella vuosien varrella yrittänyt kaikkeni. Mutta kaikkeen en minäkään kykene, eivätkä ne vaikeudet olleetkaan kokonaan meidän suhteessamme vaan heijasteita miehen lapsuudesta. Siinä vaikka minä tekisin mitä, muutosta (paranemista) ei tapahdu jos toinen ei siihen ole itsessään valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen siitä saa kun hankkii pentuja. Parisuhde menee pilalle, samoin naisen kroppa. Säälittävää touhua.
myös kestää, kun avioliittoon astutaan...
Minä halusin joskus, mutten enää pitkään aikaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehellä kuitenkin toinen nainen, kun seksistä kanssasi kieltäytyy? Se on tietenkin vain yksi pulma...
Tosin esikoinen oli suunniteltu muutaman kuukauden jälkeen. Yhdessä ollaan oltu reilusti yli 10v.
Ja teidän tilanteeseen erotuksena, mieheni ei ole kaikinpuolin kunnollinen, vaan hänellä on pari henkilökohtaista ongelmaa ja lisäksi kohtelee mua riitatilanteissa todella paskasti. Ja meillä mieskin toivoo läheisyyttä ja seksiä, mäkin toivon, mutta en vaan osaa enää. Meillä on puolin sekä toisin katkeruuttakin. Pariterapian suhteen sama kuin teillä.
Mulla on aikanaan ollu pari suhdetta, nyt en enää edes jaksaisi sellaista. Suhteet aloitin ainoastaan huomionkaipuussani, mutta äkkiä totesin ne turhiksi.
Me kärsimme tästä tilanteesta molemmat, meillä arki toimii ja lapsilla on hyvä olla. Mutta parisuhdetta meillä ei kyllä ole minkäänlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehellä kuitenkin toinen nainen, kun seksistä kanssasi kieltäytyy? Se on tietenkin vain yksi pulma...
enkä enää jaksa, koska aina sama juttu. Mitään muutosta ei tapahdu.
Ei ole toista naista, viettää aikaansa kotona niin paljon, ettei missään vaiheessa ehtisi sivusuhteisiin.
Mulla on aikanaan ollu pari suhdetta, nyt en enää edes jaksaisi sellaista. Suhteet aloitin ainoastaan huomionkaipuussani, mutta äkkiä totesin ne turhiksi.Me kärsimme tästä tilanteesta molemmat, meillä arki toimii ja lapsilla on hyvä olla. Mutta parisuhdetta meillä ei kyllä ole minkäänlaista.
Mä en pystyisi pitämään salasuhteita, tulisi niin paska mieli itselle sellaisesta.
Meillä myös arki sinänsä toimii, mutta tosiaan tuntuu että olemme kämppiksiä :(.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies tunnollinen, huolehtii lapsista. mutta ei läheisyyttä, ei puhumista, ei mitään parisuhdetta. viimeksi tänään yritimme keskustella, miehen vastaukset jokaiseen kysymykseen: en tiedä. haluaa kuitenkin että asumme yhdessä. itse en tiedä mitä haluan, paitsi että haluan toimivan parisuhteen. en jaksaisi enää, en enää vain lasten vuoksi.
mies tunnollinen, huolehtii lapsista. mutta ei läheisyyttä, ei puhumista, ei mitään parisuhdetta. viimeksi tänään yritimme keskustella, miehen vastaukset jokaiseen kysymykseen: en tiedä. haluaa kuitenkin että asumme yhdessä. itse en tiedä mitä haluan, paitsi että haluan toimivan parisuhteen. en jaksaisi enää, en enää vain lasten vuoksi.
Kauanko parisuhde huonossa jamassa?
ap
mies tunnollinen, huolehtii lapsista. mutta ei läheisyyttä, ei puhumista, ei mitään parisuhdetta. viimeksi tänään yritimme keskustella, miehen vastaukset jokaiseen kysymykseen: en tiedä. haluaa kuitenkin että asumme yhdessä. itse en tiedä mitä haluan, paitsi että haluan toimivan parisuhteen. en jaksaisi enää, en enää vain lasten vuoksi.
Kauanko parisuhde huonossa jamassa?
ap
tosin yhden kerran asuttiin erossa jo ennen lapsia, mutta palattiin kuitenkin yhteen. ja hetken se taas kukoisti, ja esikoisen odotuksen. sen jälkeen on taas ollut enemmän ja vähemmän kriisejä. ja viime syksystä asti on tuntunut, että parisuhdetta ei ole.
olemme molemmat n. 3-kymppisiä, joten vielä kuitenkin aika nuoria, että molemmilla voisi olla onnellisempi tulevaisuus jonkun toisen ihmisen kanssa. ehkä. tai yksin.
itseäni pelottaa eniten ajatus, että jos eroamme, kuinka pärjään yksin lasten kanssa. mies on kuitenkin nyt päivittäin töiden jälkeen kotona, ja auttaa ruoanlaitossa, lasten harrastuksissa ja kaikessa mahdollisessa.
mutta, toivottavasti tämä tästä sutjaantuu. tiedän että flirtit kuulostaa ja tuntuu hyviltä, itsekin sitä joskus harrastaneena. mutta kun nekään eivät sitä kotielämää muuta.
mutta mielestäni on aika selvää, että aloitte tehdä lapsia liian nopeasti.
Analysoit mielestäni hyvin, kun kirjoitat "mutta olen nyt todella ihastunut siihen kuplivaan tunteeseen, jonka tuo mies saa aikaan jutuillaan ja hymyillään, huomionosoituksillaan." Eli olet ihastuneempi tunteeseen kuin toiseen mieheen. Tunnistan tuon, vaikka elän onnellisessa avioliitossa.
Mikset vain pane eroa vireille? Jos olette hyvät vanhemmat lapsillenne nyt, olette sitä varmaan myös eron jälkeen, mutta saisitte molemmat uuden mahdollisuuden hyvän rakkaussuhteen rakentamiseen.
olemme molemmat n. 3-kymppisiä, joten vielä kuitenkin aika nuoria, että molemmilla voisi olla onnellisempi tulevaisuus jonkun toisen ihmisen kanssa. ehkä. tai yksin.
itseäni pelottaa eniten ajatus, että jos eroamme, kuinka pärjään yksin lasten kanssa. mies on kuitenkin nyt päivittäin töiden jälkeen kotona, ja auttaa ruoanlaitossa, lasten harrastuksissa ja kaikessa mahdollisessa.
Eise eroaminenkaan niin helppoa tuosta noin vain ole, varsinkin, kun ei ole mitään "hyvää syytä" erota (mies hakkaisi, joisi, pettäisi tmv.).
Sitä miettii onko ihan hullu jos jättää tunnollisen ja kunnollisen kiltin miehen, joka on vielä aivan loistava isä ja tärkeä lapsille, sen takia, että itse kaipaa jotain intohimoa ja tunteita elämään!
Ja esikoinen laitettiin tosiaan alulle liian pian, mutta ei ollutkaan suunniteltu juttu. Silti maailman ihanin "vahinko", enkä häntä pois vaihtaisi :).
ap
Alue: Aihe vapaa
Kuinka olette selviytyneet?