Minkälainen lapsuus oli kontrollifriikillä naisella?

että mistään ei koskaan voinu olla varma. Äidin psyykkisen sairauden takia meidän elämä oli jatkuvaa epävarmuudessa elämistä, sai jatkuvasti pelätä mistä se millonkin suuttui jne ja niihin asioihin ei ite voinut omalla toiminnalla mitenkään vaikuttaa. Epäjohdonmukaisuus, perusturvattomuus ja epäluottamus muihin ihmisiin ja elämään yleensä.. Ja huono itsetunto mulla.

ja kontrollifriikki. Jossakin vaiheessa nainen palaa loppuu ja heittää kaiken lössiksi, ei hyvä sekään.



Terveisin entinen kontrollifriikki nainen

hyvää koulumenestetystä,

ahkeruutta,

hyviä käytöstapoja,

vastuunottamista pikkusisaruksista...

Elämä turvatonta ja epävarmaa. Keneenkään ei voinut luottaa, paitsi itseensä - asiat menivät hyvin, kunhan itse piti kaiken hallinnassa.

Mun lapsuuteni oli todella epävarma. Molemmat vanhempani ovat alkoholisteja, tosin eivät koskaan asuneet/eläneet yhdessä. Äidillä miehet vaihtui useammin kuin sukat, eivätkä nämä miehet yleensä olleet parhaimmasta päästä. Alkoholisteja, väkivaltaisia, narkomaaneja, yksi jopa tuomittu pedofiili. Äiti oli suurimman osan siitä ajasta, jonka asuin kotona (11-vuotiaaksi), työttömänä tai hoitovapaalla, lapsia hänellä on kuusi. Hän ei siivonnut, laittanut ruokaa, huolehtinut meistä lapsista, vaan lähinnä istui keittiön pöydässä, teki ristisanoja/luki romaania, poltti tupakkaa ja joi kaljaa. Me lapset kuljimme pienissä, likaisissa ja rikkinäisissä vaatteissa, kukaan ei huolehtinut hampaiden pesusta eikä siitä, että läksyt tuli koulun jälkeen tehtyä. Lisäksi meillä oli useita kissoja, ja kissat makoilivat pyykkikasojen päällä, kuseksivat niihin ja sen sellaista. Se oli ahdistavaa aikaa, ja sen seurauksena mulla on koko elämäni ollut enemmän ja vähemmän tarve hallita omaa elämääni, keinolla millä hyvänsä. Olen sairastanut syömishäiriöitä, kärsinyt pakko-oireista ja kontrolloinut kaikkea mahdollista. Olen myös vuosia käynyt terapiassa ja tajuan kyllä, ettei ole maailmanloppu, jos pussilakana ja tyynyliina ovat eri settiä - mutta edelleen se ahdistaa minua.