Lue keskustelun säännöt.
En enää pärjää koulussa, olen aivan loppu!
17.01.2010 |
Aloitin syksyllä -08 opiskelut alalla, jota olen halunnut opiskella aina yläasteelta alkaen ja johon olen hakenut jo useamman vuoden. En ole koskaan ollut edes hyvä koulussa (päättötodistuksen ka 6.9) ja olikin mahtavaa, kun kerrankin pärjäsi ja oli motivoitunut ja ala tuntui juuri oikealta. Minut palkittiin ekan vuoden jälkeen luokkani parhaana josta olen todella ylpeä.
Kun alkoi toinen vuosi ja koulutusohjelmat olin aivan varma, että tämä on alani ja tätä hommaa haluan tehdä työkseni. Ekat kuukaudet sujuivat ihan mukavasti, mutta sitten alkoi kokeet meneen huonommin. Luin seuraavaan kokeeseen vielä enemmän (aloitin jo viikkoa ennen koetta!), mutta en siltikään saanut haluamaani numeroa. Tästä alkoi kai kaikki "vaikeudet".
Nyt on into hävinnyt. Oikeastaan ei edes kiinnosta koko koulu. Poissaoloja minulla ei ole kuin muutama, nekin pommiin nukkumisen takia. Käyn siis tunneilla, mutta en saa siitä enää sitä samaa hyvää oloa kuin ennen. Ei huvita.
Kun pääsen koulusta kotiin, olen aivan loppu. Löhöän vain sohvalla tai istun koneella ja odotan kauhulla seuraavaa päivää. Suurin osa yöstä menee valvoessa.
Viikonloppua odotan kuin kuuta nousevaa. Perjantaina otan alkoholia ja voin hetken rentoutua, mutta lauantain ja sunnuntain vain makaan ja toivon, että maanantaita ei koskaan tulisi.
Kiukuttelen kaikille, jopa miehelleni, joka koittaa vain auttaa ja tsempata minua. Oma käytös tuntuu lapselliselta ja epäreilulta, mutta väkisinkin käyttäydyn niin...
Olo on aivan kamala, suorastaan ahdistunut. En enää pärjääkään koulussa vaikka kaikkeni teen ja yritän. Enää en edes yritä. Ehkä pari päivää ennen koetta koitan väkisin päntätä asioita päähäni, siihen se yritys jääkin. Ei kannata, kun koe menee kuitenkin huonosti.
Olen aikaisemmin keskeyttänyt 3 koulua kiinnostuksen puutteen vuoksi ja vielä hetki sitten olin aivan varma, että tämän koulun kanssa ei käy niin. Mutta en tiedä enää siitäkään.
Vieläkin haluan tehdä tätä hommaa työkseni, mutta en halua polttaa itseäni loppuun.
Kommentit (13)
aktiivinen tunneilla, teen annetut tehtävät sekä joskus ihan vain ajankuluksi kotona lueskelen/laskeskelen. En siis ihan pelkkiä kokeita varten opiskele vaan siksi, että todella ala kiinnostaa minua. :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia jokaisesta ammatista tulisi maksaa saman verran palkkaa. Myös hölmömmät ansaitsevat hyvää palkkaa. Ap ei ehkä koskaan saa 7 arvosanaa vaikka opiskelisi täysillä ja opinto-ohjaajan avustuksella. Niin se vaan on. Toiset pärjäävät koska saivat vanhemmiltään hyvät perintötekijät opiskeluun. Vääryyttä!
ja olen vallan tyytyväinen kolmosiin, joita minulle enimmäkseen putoilee. Minulla on kaksi lasta ja osa-aikatyö, joten kolmosen keskiarvo on minulle erittäin hyvä suoritus, kun ottaa huomioon sen, että en ehdi ihan 100% opintoihin panostaa. Kolmostenkin saamisessa auttaa hyvä muisti. En unohda käytännössä mitään kuulemaani, joten yritän parhaani mukaan päästä luennoille.
Oma opiskelumenetelmä kannattaakin perustaa sen varaan, miten parhaiten oppii. Jotkut oppivat kuulemalla, toiset lukemalla. Kukin tavallaan. Yläasteella ja lukiossa sorruin pänttäämiseen, mutta siitä ei ole mitään pitkäaikaista iloa, koska nopeasti päntätty tieto haihtuu muistista jo pian kokeen jälkeen.
jos kurssit on läpi se riittää, hyvä on hyvä ja erinomainen on erinomainen. Koita nyt kiinnittyä johonkin..tsemppiä kyllä se siitä.
miksi ihmeessä stressaat hyvistä numeroista? Keskiarvosi 6,9 ei ennakoi mitään teoreetikkoa ja indikoi varmasti sitä, ettet ole selvästi mikään opiskelijatyyppi. Mutta se ei poista sitä, että voit kunnialla suorittaa nykyisen koulun ja suoriutua työstäsi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aloitin "unelmien alan" opiskelun '07 syksyllä. Valmistun vuoden päästä.
Nyt on olo, että ala on väärä (no, sulla ei ole tätä), ei kiinnosta opiskella, ahdistaa, vituttaa kaiken maailman ryhmätyöt. Vielä vuosi sitten sain melkein kurssista kuin kurssista vähintään 4, yleensä 5, nyt saan kolmosia.. Numerot ei kuulema merkkaa työnantajalle, vain tehty tutkinto, mutta huomaan itsestäni sen, että opinnot ovat lähteneet laskuun..
Mutta, tämä on kuulema normaalia opintojen keski- ja loppuvaiheessa. Et siis ole yksin! voitko käydä opon tms luona juttelemassa? Voitko jättää jonkun kurssin ensi vuoteen?
Tsemppiä!!
T. Yh-opiskelija
Silloin alkuinnostus on laantunut, mutta loppukaan ei vielä häämötä. Tsemppiä! Laske rimaa. Kun loppu alkaa näkyä, saat varmasti uutta potkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi etenkin meidän aikuisopiskelijoille on tärkeää saada paras mahdollinen arvosana! Niillä arvosanoilla ei ole juurikaan merkitystä (paitsi jos aikoo jatkaa saman alan opiskelua esim. maisteri=>tohtori tai tradenomi=>ktm). Monet työnantajat pitävät tärkeänä sitä, että tutkinto on suoritettu, mutta en ole ainakaan itse koskaan törmännyt työnantajaan, joka olisi katsonut todistuksiani...
Ehkä mun kannattaa vaan sinnikkäästi jatkaa ja jättää stressaaminen vähemmälle. Ehkä jokaisesta kokeesta ei tarvi saada parasta vaan voisi tyytyä siihen hyväänkin.
Pelottaakin ajatus siitä, että vielä olis 1,5 vuotta jäljellä ja nyt jo olen aivan loppu. Edessä on vielä näytöt ja päättötyökin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin ensimmäisen vuoden sain lähes kaikista kursseista vitosen.
Mutta nyt toisena vuonna huomasin, etten vain enää pysty niin hyviin tuloksiin. Uskon, että käytin ensimmäisenä vuonna liikaa energiaa ja nyt en vain enää jaksa. Aivokapasiteetti on täytetty jo tiedolla ;D
Minäkin olen todella väsynyt kokoajan, mutta valmistumiseen on vain 4,5 kuukautta, eli todella vähän!
Nyt tsemppaat viimeiset kuukaudet, lopetat dokailun, yrität rentouttaa itsesi iltaisin että saat nukuttua ja olet onnellinen että pääset kurssit läpi!
Pänttäätkö sä ihan raivona tuntikaupalla? Jos teet niin, niin lopeta.
Minä olen melkein 40v opiskelija ja opiskelen tekniikkaa amk:ssa, joka sinänsä on aivan uskomaton juttu. Olen näet ollut peruskoulussa ja lukiossa ihan surkea fysiikassa ja matikassa keskinkertainen. Mutta niinpä vain pärjään hyvin (ei yhtään arvosanaa alle kolmen). Peruskoulun KA minulla oli 7,2, eli ei paljon sen kummempi kuin ap:lla.
Mutta se koelukutekniikkani. Aloitan kokeisiin luvun KAKSI viikkoa ennen kokeita. Luen päivässä max kaksi tuntia, ei yhtään enempää. Pidempää aikaa minun on vaikea, oikeastaan mahdoton, keskittyä yhteen aiheeseen kerralla. Toki meillä on koeviikolla useammat kokeet ja siksi aloitan niin aikaisin että kerkeän luekea kaikkia aineita tarpeeksi. Mutta tavoitteena pidän 10h lukemista / koe. Pidän myös joskus lukemisesta vapaapäivän, jos alkaa maistua puulta.
Toki on tärkeää se että opsikelee asiaa koko kurssin ajan, ei pelkästään tunneilla.
Luuletko että opiskelutekniikassasi olisi tarkistamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että luet kokeisiin. Lukea pitää, mutta sitä asiaa ja ammattitaidon takia, ei johonkin kokeeseen!
Eli mitä sä teet kaikkina viikkoina, jotka ovat "ei koetta edeltäviä viikkoja"? Jos et lue silloin niin aloita. Siten paitsi valmistuu, myös oppii.
t. oikisopiskelija.
noin viikkoa ennen koetta niin että pari ekaa päivää vain silmäilen. Sitten pari päivää ennen koetta teen tehtäviä, lasken laskuja tai olen tehnyt itselleni "kokeen". Viimeisenä iltana pänttään väkisin päähäni ne asiat, joita en muuten osaa. ap