Jos miehet kykenisivät synnyttämään, niin
tehokkaat kivunlievitykset olisi jo keksitty.
Kommentit (26)
[en voi kuin arvostaa ja ihailla teitä (synnyttäneitä) naisia. Arvostan siis yhtälailla sektiolla synnyttäneitä.
Mukava kuulla.
t:tahattomasti lapseton
vaikka haluaisi. Minun ensimmäinen synnytys oli sellainen, että lääkkeellinen kivunlievitys oli paikallaan. (Pitkittyi liikaa ja tarvitsin lepoa ennen ponnistusta, joka lopulta päätyi imukuppiin.) Ilman kivunlievitystä olisi varmaan lopulta päätynyt sektioon.
Sen sijaan toinen synnytys oli luomu, kivunlievityksenä äänenkäyttö, TENS-laite, amme ja erilaiset asennot sekä liikkuminen. Erittäin hyvä synnytys ja jätti hyvän muiston. Silti kolmanteen synnytykseen varustaudun samoin eväin kuin toiseen synnytykseen, mutta jos synnytys esimerkiksi pitkittyy, kuten ensimmäinen synnytykseni teki, otan tarvittaessa vastaan myös lääkkeellisen kivunlievityksen.
Isoäitini toimi ns. maallikkokätilönä saaristossa 30-50-luvuilla ja mukana ties kuinka monessa synnytyksessä. Kyllä ne äidit vaan ottivat kaiken mitä saivat. Moni oli melkoisessa humalatilassakin. Jotkut äidit kuoli synnytykseen ja aika moni vauvakin...
[en voi kuin arvostaa ja ihailla teitä (synnyttäneitä) naisia. Arvostan siis yhtälailla sektiolla synnyttäneitä.
Mukava kuulla. t:tahattomasti lapseton
kun tollaista kommettia pistät. Ei tässä nyt helvetti ollutkaan kysymys siitä, arvostavatko miehet VAIN synnyttäneitä naisia. Mies, joka on nähnyt neljä synnytystä osaa ehkä siis arvostaa sitä, että naiset ylipäätänsä kestävät synnytykset.
mut ihan pakko ihmetellä, miten se alapään löysyys tai kireys siihen liittyy tarviiko kivunlievitystä vai ei...? Noh, ponnistusvaiheessa ehkä joo, mutta eiköpähän se suurin tuska ole kuitenkin se avautumisvaihe... (Saa olla eri mieltä ;)) Siinä vaiheessa ei taida sen enempää vauvan kun äidinkään koko tehdä sitä tahi tätä.
Ja kipukynnyksiä on monenlaisia. Kammojakin on monenlaisia. Mä pelkään ihan tajuttomasti kaikkia lääkkeitä (saan kuitennii jonkun kaameen allergisen kohtauksen tai jotain + esikoista synnyttäessä suostuin ottamaan Tramal-piikin, joka oli mulle tuttu ja tytön sydänäänet romahtivat heti sen jälkeen... ) eikä mun selkärankaan sullota tosiaankaan yhtään ylimääräistä piikkiä ellen mä ole puolitajuton tai jotain.... Eli en sit huolinut hirveesti kivunlievitystä, mun mielestä pienempi paha kuin allergiakohtaus tai järjetön paniikkikohtaus... Vikalla kerralla en huolinut edes pudendusta. Sattu niin saatanasti sen laittaminen keskimmäistä synnyttäessä (EHKÄ koko synnytyksen pahin kipu...) ja toisekseen mulla puutu koko toinen jalka niin pönköksi, etten pystynyt itse käymään edes pissalla seuraavaan 6 tuntiin...
Vikalla kerralla tosin rupesin kaipailemaan jotain epiduraalia siinä vaiheessa, kun ne laitto mulle tipan ja alkoi kunnon jälkipoltot! (verenvuoto ei meinannut lakata) Veivät perhana ilokaasunkin pois ja sattu meinaan niin, että parku tuli... Ei se synnytys ollutkaan niin paha...
Eikä se synnytys niin kamalaa ole, jos oikein asennoituu.
T. 3 lasta luomuna synnyttänyt.
Eikä se synnytys niin kamalaa ole, jos oikein asennoituu. T. 3 lasta luomuna synnyttänyt.
että ei tippunut kruunua nyt tuosta kärsimyksestä, sitähän sä nyt tavoittelint... ;)
Eikä se synnytys niin kamalaa ole, jos oikein asennoituu. T. 3 lasta luomuna synnyttänyt.
että ei tippunut kruunua nyt tuosta kärsimyksestä, sitähän sä nyt tavoittelint... ;)
Asennekysymys. Eipä niitä ennen vanhaankaan ole mitään epiduraaleja ollut ja hyvin on ihmiskunta lisääntynyt.
Voi jeesus mikä marttyyri.
Toiset on katsos niin kireitä alapäästä että ilman puudutuksia ei onnistu.
Toiset niin löysiä että voi synnyttää vaikka 6 kilosia juurikaan tuntematta sitä.
Kumpaankohan vaan kuulut... =D
Varmaan mieheskin tykkää kun ei tunnu missään.
Luuletko, että ennen oli vain löysiä. Evoluutio on näköjään muokannut kireitä niin nopeasti, että enää synnytys ei ole mahdollinen ilman puudutuksia.
Ennen oli vain sisukkaampia naisia.
että ihmisen kallon koko on nopean kulttuurievoluution vuoksi kehittynyt liian nopeasti ajatellen luomusynnytyksiä, naiset ovat muinoin synnyttäneet paljon pienipäisempiä vauvoja. Jos miehet synnyttäisivät, he saisivat paremman henkisen tuen urakkaansa toisilta miehiltä kuin naiset saavat nykyisin toisilta naisilta (tämän ketjun vastaukset hyvänä esimerkkinä). Kivunlievitys olisi erittäin tehokasta sillä yhteiskunta satsaisi (miesten fyysisten kärsimysten vuoksi) eniten lääketieteeseen, asevarustelun jäädessä pitkälle toisarvoiseen asemaan.
että ennen naiset olivat sisukkaampia ja kestivät mitä vaan jne.
No pakko kai se oli kestää, kun vaihtoehtoja ei ollut. Eikä ehkäisyä, joten pakko niitä kakaroita oli vaan vuosi toisensa jälkeen synnyttää jossain pellon reunassa, kun ei muutakaan voinut.
Kyllä taatusti olisivat kaikki puudutteet ottaneet, jos niitä vain olisi ollut.
Jos miehet synnyttäisivät, he saisivat paremman henkisen tuen urakkaansa toisilta miehiltä kuin naiset saavat nykyisin toisilta naisilta (tämän ketjun vastaukset hyvänä esimerkkinä).
- miettikää hyvät naiset tätä kommenttia aivan rehellisesti, ilman että heti näkätätte vastaan. Mikä kumma on joissain naisissa (ehkä miehissäkin) vikana, että lapsellinen asenne jää ikuisesti päälle?
Ah, joka viikko kuukaudesta olisi hirveetä ähinää ja puhinaa eikä töihin menosta tietoakaan kun sängyn pohjalla kärvisteltäis tuskissaan.
Kyllä se sukupuuttoon kuoleminen oli ihan oikea huomio.
Olen mies ja neljässä synnytyksessä mukana olleena en voi kuin arvostaa ja ihailla teitä (synnyttäneitä) naisia. No ei se tietty ainoa syy ole. Vaimo vaan sanoi, että on siinä jo raskaudessakin kestämistä ja moni vielä kärvistelee supistukset ja lopulta joudutaankin leikkaamaan. Arvostan siis yhtälailla sektiolla synnyttäneitä.
Nostan kädet ylös, vedän valkoisen lipun salkoon, poistun häntä jalkojen välissä takavasemmalle ja tunnustan: en pystyisi yhtäkään vauvaa synnyttämään.