Onko ystävän ulkonäöllä väliä?

Mä olen asunut vuosia soluasunnoissa, ja jos jotakin siitä oppii, niin sen että ihmiset kulkee tässä elämässä erinäköisissä paketeissa, mut ulkonäön perusteella ei voi tietää paljonko yhteistä tuon ihmisen kanssa voi löytää. Ainoa, mikä häiritsee on likaisuus, mut tänä päivänä aika harva ihminen on likainen.

Mutta on joitain asioita jotka näkee pukeutumistyylistä. Esim. hakaristisymbolit jne. olis varmasti tällaisia. Sitten jos on selkeästi likainen, hienhajuinen, hoitamaton ihminen, niin ei ehkä tee mieli ystävystyä.

Sinänsä millään painolla tms. ei ole merkitystä.

mutta tuntisin varmasti aina alemmuutta jonkun pitkäsäärisen ja isotissisen blondikaunottaren seurassa.

Törmäsin tähän teemaan, kun eräs ruma ja lihava halusi ystävystyä kanssani. Jokin tökki, vaikka yritin, ja tajusin että yksi (iso) syy on ulkonäkö, niin raadollista kuin se onkin. Tajusin, että kaikki ystäväni ovat aina olleet hyvännäköisiä, ja jopa "mageita" tyyppejä. Enkä voi ottaa vakavasti rumaa ihmistä, ja hänen muut vikansa vain korostuivat ulkonäön kanssa. Kylmää mutta totta, vaikka oli tosi vaikea itsekin myöntää, että kauniit ihmiset eivät ärsytä ja heidän kanssaan voi liikkua julkisilla paikoilla häpeämättä tai tuntematta oloaan epämukavaksi.

Katkaisin ystävyyden, joka muutenkin oli jotenkin epätasa-arvoinen. Hän mm. ihaili mua liikaa, ilman mitään syytä, ja juuri tuollaisten juttujen takia ystävien pitää olla "samalla tasolla" ulkonäönkin suhteen. Ei tarvitse olla kaunis, mutta ihmisessä on oltava sitä jotakin, oma staili, ulkonäön tuoma itsevarmuus jne.

on, itse en ole ainoankaan kaunottaren kaveri vaan viihdyn lihavien ja rumien kanssa. Tulisi alemmuuskompleksi muuten :(

Ihan perushygienia ja käytöstavat kun on kunnossa, ja ulkonäkökin suht normaaleissa raameissa niin ulkonäöllä ei ole paljoakaan väliä. En kuitenkaan haluaisi ystävystyä mielelläni omasta ajatusmaailmasta rajusti poikkeavien ihmisten kanssa; natsit, White trashit, narkkarit, yms erikoiset tapaukset eivät kovinkaan houkuta.

Mieluummin ei minua paremman näköisiä, etteivät vie parhaita "saaliita" nokkani edestä! Muuten aivan sama.

Yleensä ei ole, mutta jos itse laittautuu ja pukeutuu hyvin, niin silloin haluttaa mennä ulos jonkun kauniin ystävän kanssa. Ihanaa olla vaikka jossain kahvilassa, kun muut ihmiset jatkuvasti katselevat.

mutta kyllä on. Ainakin sen verran, että ei edes ala ystävystyä eikä tutustua ihmiseen, jonka ulkonäkö ei miellytä.

ulkonäkö vaikutti kavereiden valintaan, mutta ei enää..



Se johtuu ensinnäkin siitä, että minulla ei ole enää hyviä ystäviä, joten olisin iloinen minkä tahansa näköisestä ystävästä.



Ja kai se johtuu siitäkin ettei itsekään ole ENÄÄ täydellinen ;D!

vaikka hakaristeihin ja maihareihin. Samoin jos olis pelkkää näkyvää merkkivaatetta. TÄstä vois jo päätellä, että maailmankatsomuksessamme varmaankin on reoja.



Noin "normaaleissa" mitoissa pukeutumistyylillä ei väliä. Luontainen ulkonäkö ei myöskään haittaa, mut just noi epäilyttävä väkivaltaisuuden ihannointia kuvastavat pukeutumistyylit kyllä.

nolottaa yhden ystävän hoitamattomat hampaat. Tukkaan ja vaatteisiin satsaa mutta ei muka varaa hammaslääkäriin. Ystävyys ei tietenkään moiseen lopu.

Olin ystäväni kanssa ulkona ja olin pukeutunut melko huolimattomasti ja hiukseni olivat suttuiset (vauva oli valvottanut).

Ystäväni häpeili seuraani niin selvästi, ettei halunnut kulkea edes samaa matkaa kotiin.

tottahan toki!



NImim. ystäviä nolla :)

Ei saa haista hielle, pissalle eikä voimakkaasti hajuvedelle.

mutta kyllä on. Ainakin sen verran, että ei edes ala ystävystyä eikä tutustua ihmiseen, jonka ulkonäkö ei miellytä.

Voisin kyllä sanoa, että kaikkien kavereideni ulkonäkö miellyttää minua. Harvoin haluaa edes tutustua ihmiseen jonka ulkonäkö ei miellyttä. Valitettavasti.

Aidossa ystävyys suhteessa saa olla vapaasti oma itsensä ilman että tarvitsee esittää muuta kuin on tai muuttaa itseänsä muiden mieliksi. Tärkeintä ihmisessä on luotettavuus ja se miten muita kohtelee, en pysty kaveeraamaan ilkeiden, selkäänpuukottajien tai tunnevammaisten kanssa joilla on pakottava tarve lytätä muita ihmisiä haukkumalla ja juoruilemalla. Mulle on sama miten pukeutuu, minkänäköinen tai värinen on ja mulla onkin sellaisia ystäviä jotka eivät pukeudu viimeisimmän päälle muodikkaasti, tai koskaan laittaudu enkä sitä heiltä vaadikaan, enkä itsekään aina tälläydy. Joskus nuoremapana ylä-asteella kaveerasin lievästi kehitysvammaisen kanssa ja oli mulla pitkään pyöreä ja kasvoista ei niin kaunis kaveri mutta koska hän oli luonteeltaan ilkeä loppuvaiheessa niin en pystynyt enää olemaan hänen kaveri. Oikeat ystävät eivät arvostele toisiaan tai muita ihmisiä ja ystävissä laatu ratkaisee ei määrä.

Naiskaverilla on, mieskaverilla ei. T: Mies

[quote author="Vierailija" time="13.01.2010 klo 23:49"]

[/quote]

Noin sanoo vain  henkilö, jolla ei ole mitään sosiaalista elämää kodin ulkopuolella.

up