Blogikirjoitus: Kaarina Hazard - fasisti

http://petrisarvamaa.blogit.uusisuomi.fi/2010/01/13/halme-hazard-ja-dem…



Halme, Hazard ja demokratia

13.1.2010 19.58 | Petri Sarvamaa | Yleinen



Nyt se on luettu ja koettu - suomalaisen ”kulttuuri”fasismin mykistävä huipentuma. Kirjoitan Kaarina Hazardin oksennuksesta, koska sen takana on asioita, joista viimeistään nyt on myös toisenlaisten ”intellektuellien” avattava suunsa.



En nyt puutu siihen, että Tony Halme on hädin tuskin ehtinyt päättää maallisen vaelluksensa, kun Hazard esittää näkemyksensä. En tällä kertaa puutu siihenkään, että kuka tahansa mies saisi varautua oikeaan lynkkaukseen vastaavan tasoisesta oksennuksesta.



Sen sijaan haluan julkisesti ilmoittaa näkemykseni siitä, että Kaarina Hazardin kirjoitus on fasismia. Hazardin mukaan iltapäivälehdistö syyllistyi Halmeen kuoleman jälkeen sankarimyytin rakentamiseen. Tämä oli Hazardin mielestä tuomittavaa mm. siksi, että ”aivan kuin yhtäkkiä me olisimme kaikki olleet häntä äänestämässä, eivät vain itähelsinkiläiset luusereiksi leimatut, joiden ääntä ei kuultu eikä kuulla. Sillä näidenhän merkkinä Halme huojuskeli siellä Arkadianmäellä…”.



Voi voi, itähelsinkiläiset luusereiksi leimatut! Voi teitä, kun suuressa ymmärtämättömyydessänne äänestitte aikoinaan eduskuntaan ”vaarattoman möhkäleen muotoisen kotieläimen”. Kaarina Hazard tietää, että teidän olisi pitänyt valita toisin. Hän kertoo teille, että valitsitte väärin.



Voi kysyä, kuka Halmeenkin äänestäjät leimaa luusereiksi?

Suomessa elää ja voi hyvin ns. ”kulttuuri-intellektuellien” piiri. Hazardin kirjoitus on ansiokas vain ja ainoastaan yhdestä syystä; hän paljastaa julkisesti ne ihmismielen alhaisimmat syöverit, joissa monet näistä ihmisistä kieriskelevät. Tiedän ja tunnenkin aivan liian monta tämän lajin edustajaa. He esiintyvät suurina humanisteina, mutta olisivat mielenlaadultaan kelvanneet erinomaisesti esimerkiksi juutalaisten tuhoamisleirien kaasuhanan vääntäjiksi.



Jos olisin pelkoon taipuvainen, pelkäisin totisesti enemmän Kaarina Hazardiin törmäämistä Helsingin yössä kuin Tony Halmeen moukarinyrkkiä - vaikka Halme vielä eläisi. Sillä kun sydän ja mieli käyvät kaarinahazardimaisella tavalla ihmisen kimppuun, on siitä hyvyys kaukana. Ja demokratia. Siksi tämän kirjoitin.