Miksi narsistista on niin vaikea päästä eroon?

jos joku loukkaa sinua tietyllä tavalla - syvällä sisimmässäsi, kuten vain ihminen jonka olet päästänyt lähellesi voi - niin ainoa henkilö, joka voi sen loukkauksen ottaa takaisin ja saada sinut tuntemaan olosi taas hyväksi, on myös se sama loukkaaja. Vain hän voi sanoin (ne mielevät hyvittelyt) ja teoin (haluaa sittenkin olla kanssasi) todistaa sinulle, että olet sittenkin jonkin arvoinen. Siinä ei paljon kenenkään muun kannustukset ja kehut lohduta. Kun haluaa vain pakkomielteisesti että tämä yksi, tietty, nimenomainen persläpi sittenkin välittäisi. Siihen kipuun ja toivoon siitä, että se ihminen joka satutti sittenkin ottaa sen kivun taas pois, voi jäädä todella pahasti koukkuun.

Kauheaa sikäli, että eihän se loukannut ihminen millään ilveellä ota niitä loukkauksiaan pois, vaan käyttää vain samoja aseita aina uudestaan kun huomaa ne tehokkaiksi (tai luulee niitä tehokkaiksi, kuten exäni tapauksessa). Ja tuo ettei kukaan muu voisi saada loukatun oloa taas hyväksi, ei onneksi sittenkään pidä paikkaansa (ainakaan minulla). Kun itse 'löysin paremman' (suoraan exäni retoriikkaa) miehen; karismaattisemman, terveemmän, selkärankaisemman, älykkäämmän, aidomman.... niin hän kyllä pystyy mitätöimään exän loukkausten painoarvon. Vanhat ja tuoreemmatkin exän loukkausyritykset tuntuvat vain hullunkurisilta eivätkä satu, koska on toinen, suurempi, positiivinen voima. Eikä se tietysti pelkästään paremman löytämisestä ole kiinni, kun loukkauspyrkimykset olivat itsessäänkin niin pateettisia.

Narsismista ei voi parantua. Iän myötä sen piirteet vain pahenevat.



Ellei hän suostu muuttamaan pois, vaihdata lukot tai lähde itse. Onnelliseksi et tuossa liitossa voi koskaan tulla.

hänen tulee haluta eroa

Mikä minua oikein vaivaa? Miksi hän saa minut kerta toisensa jälkeen yrittämään uudelleen?

Kun mies ei ole kotona, tiedän että avioero on ainut vaihtoehto. Eilen viimeksi sanoin tämän hänelle ja hän totesi siihen vihaisesti että joo, sopii kyllä ja meni toiseen huoneeseen mutta hetken kuluttua palasi aivan kuin mitään erosta olisi puhuttukaan.

Luin tuossa juttuja narsistientuki-sivuilta ja olivat kuin elämästäni mutta niissäkään ei kerrottu miksi uhri jaksaa tätä niin kauan ja mistä lopulta saa voimia lähteäkseen?

Itse erosin suhteellisen helposti narsistista (vain yksi harjoitusero ehdittiin käydä läpi...), mutta varsinaisen eron jälkeen elämä oli melkoista taiteilua. Exä piti pitkään mua hihnassa, milloin tuli jotakin vihjausta mun tärkeydestä hänelle ja seuraavassa koko suhteemme mitätöintiä... tätähän se oli, koko suhdekin.

Tuo eräs vastaaja kirjoitti hyvin, että narsisti antaa ja ottaa niin taitavasti jotakin, johon jää koukkuun. Monestihan narsistit ovat todella älykkäitä ja hyviä puhumaan, ja osaavat lisäksi tulkita tilanteet pirullisen hyvin. Siten ne oikeat sanatkin tulevat yhtä luontevasti kuin terveen ihmisen empatian/välittämisen lausahdukset.

narsisti vainoaa - hänen tulee haluta eroa

joku lapseton oli päässyt eroon narsistista. Oli ruvennut tosi surkeaksi kumppaniksi. Pukeutui ns. säkkiin ja jaaritteli jostain säästä niin tylsiä kuin pystyi. Äijä ilmoitti lopulta lähtevänsä ja mimmiltä tuli itku - ilosta.

että miehesi ei olekaan narsisti?



Mieti ap nyt tarkkaan. Meillä ihmisillä on paha tapa projjisoida paha mieli ja pettymykset toiseen ihmiseen, usein siihen puolisoon. Puolisoa syytetään elämän ilottomuudesta / omasta "onnen kadottamisesta" hyvin helposti. Mutta kun jokainen itse on onnensa seppä. Niin se ikävä kyllä menee. Itsekin olen oppinut moneen otteeseen elämässäni kantapään kautta että omaa hyvinvointia ja omaa onnea ei saa ilman että itse niihin tietoisesti pyrkii ja vaatii itselleen elinympäristöä ja tilaa pitää huolta itsestään ja onnestaan. Me naiset, myös minä, niin helposti uhraudumme lasten, perheen puolesta. Ja sitten heräämme siihen kun olemmekin perheen yhteisen onnen ja lasten onnen tavoittelussa menettäneet oman onnellisuutemme, oman itseytemme. Olemme unohtaneet itsemme. Ja se ei ole aviomiehen vika. Miehet kun ovat ikävä kyllä perusolemukseltaan sellaisia että he ottavat sen minkä nainen heille antaa eivätkä hevillä etuuksistaan luovu kun ne kerran on saavutettu. Miehet ajavat useammin omaa etuaan ja pitävät huolta omasta onnellisuudestaan vaikka heillä olisikin perhe.

rakkauden kaipuinen, läheisriippuvainen, rajaton. Kai.

narsisti haukkuu puolison lyyttyyn niin että itsetunto menee, vaikka olsi alunperin olllut kuinka fiksu ja filmaattinen





eli ap juokse jo

Ei sinussa ole vikaa. Narsisti on mestari manipuloija - pyörittää muita ihmisiä kuten haluaa eivätkä muut yleensä edes tajua sitä. On hyvin inhimillistä yrittää jaksaa pysyä suhteessa, myös todella huonossa. Sekin antaa usein jotain. Omia ajatuksiaan kannattaa miettiä: mitä saat suhteesta, miksi todellisuudessa pysyt siinä, pelkäätkö uutta alkua, yksin olemista tms.? Jos olet miettinyt eroa, hae itsellesi tukea (vaikka ensin ajatuksiasi selkiyttämään) ja lähde ajamaan asiaa käytännöntasolla. Voimia sinulle!



p.s. Kuuntele psykologiliiton sivuilta tuore podcast aiheesta.

jos joku loukkaa sinua tietyllä tavalla - syvällä sisimmässäsi, kuten vain ihminen jonka olet päästänyt lähellesi voi - niin ainoa henkilö, joka voi sen loukkauksen ottaa takaisin ja saada sinut tuntemaan olosi taas hyväksi, on myös se sama loukkaaja. Vain hän voi sanoin (ne mielevät hyvittelyt) ja teoin (haluaa sittenkin olla kanssasi) todistaa sinulle, että olet sittenkin jonkin arvoinen. Siinä ei paljon kenenkään muun kannustukset ja kehut lohduta. Kun haluaa vain pakkomielteisesti että tämä yksi, tietty, nimenomainen persläpi sittenkin välittäisi.



Siihen kipuun ja toivoon siitä, että se ihminen joka satutti sittenkin ottaa sen kivun taas pois, voi jäädä todella pahasti koukkuun.



Enpä tiedä sitten jos oma kokemuksesi on aivan erilainen.