Onko ketään muuta, jolla ei ole 'perhekavereita'? Alan olla epätoivoinen.
Suku on toisella puolen Suomea - ainakin ne, joilla on lapsia. Naapurissa ei ole lapsia, ainakaan lähinaapurissa. PK vaihtui, joten vähäisetkin kontaktit menivät siinä. Kavereilla lapset nuorempia tai eivät aio hankkiakaan.
Eikö kellään muulla ole samaa tilannetta? Tätä ei paranna se, että olen yrittäjä, joten lapsiperhekavereita ei tule edes työn kautta.
Ei tässä muuta, mutta 3veen kanssa on surkeaa, kun ei tunne ketään samanikäisiä muita kuin päiväkodin kautta ja eihän niitä tässä iässä vielä oikein tavata päiväkodin ulkopuolella :(
Olisiko jollain muulla pk-seudulla asuvalla sama ongelma?
Kommentit (32)
Eikö päiväkodissa ole vanhempaintoimintaa? Minusta ainakin tuntuu, että meidän lähipäiväkodin pihalla on ainakin kerran kuussa vanhempainyhdistyksen lätynpaisto-varaunkeräyskinkerit.
Toinen mahdollisuus on se, että hankit jonkun koko perheelle sopivan harrastuksen, ja alat sit aktiivisesti toimimaan siinä. Tapaat varmasti paljon vanhempia.
Minä olen sitten varmaan jotenkin poikkeava, koska mielestäni 3- vuotias ei vielä tarvitse iltaisin/viikonloppuisin kavereita. Päivähoitokaverit päivittäisinä leikkikavereina kyllä riittävät. Sitten kun ikää alkaa tulemaan lisää, niin siinä vaiheessa voi kaverisuhteitakin olla enemmän. Sitten kun lapsi aloittaa jonkin harrastuksen, niin eiköhän sitä kautta kavereitakin löydy.
Muutimme maallepäin omakotitaloon, jossa ei naapureita ihan lähellä, ainakaan en ole ollut sen ihmeemmin tekemisissä.
Sinun lapsesi sentään tuntee kavereita päiväkodin kautta, on ilmeisesti päivisin hoidossa siellä...mitä iltaisin tai viikonloppuisin lapsesi vielä tarvitsee kavereidensa kanssa touhuta?
Meillä ei ole ollut mitään ongelmia, vaikka kukaan lapsista ei ole ollut edes päiväkodissa leikkimässä toisten lasten kanssa. Omasta sisarusparvesta on osaksi seuraa ja leikkimahdollisuuksia, mutta ovat viihtyneet omia juttujaan tehden ja leikkien talvella omalla pihalla lumiveistoksista hiihtoon, ja kesällä uima-altaalla ja hiekkaleikit...Serkkuja on sentään välillä käynyt.
Koulun aloitus sujui hyvin kaikilla ilman esikouluakaan, oli matkavaikeuksia. Ei meillä ainakaan ole ollut ongelmana perhetuttujen puute.
Minullakaa ei ollut kuin hyvän päivän tuttuja kauppamatkalla, enkä niitä kaivannutkaan.
Lapsissa oli ihan tarpeeksi, ja mieluista seuraa ja mielelläni seurasin heidän kehitystään sekä kaikkea uutta osaamista ja taitoa piirtämisestä isoihin vaativiin leikkeihin. (Leikkejä mm. presidentin vaalit, kauppaa, laulukilpailut, laivat pyykkikoreista, majoja, rakennelmia, muovailuja ym. ym.
Lapsesi tuo Sinulle paljon iloa ja hän puolestaan nauttii varmasti päivän vilskeen ja melun jälkeen kodin rauhaa ja tunnetta että hänellä on myös äiti.
Lapsesi nauttii varmasti jos Sinä pelaat hänen kanssaan esim. Afrikan tähteä helpommalla säännöllä, luet hänelle ja katsot Legojen rakentelua.
Miksi antaisit lapsesi ajan jollekin kaverille päivähoidon jälkeen, etkö itse välitä hänen olostaan lähelläsi ja kanssasi...
Sinä nyt menet ihan toiseen ääripäähän sitten! Ei nyt lapselta sentään ihan mökkiytymistäkään tarvitse vaatia. On myös lapsia jotka kaipaavat paljon lapsiseuraa. Jo pienestä. Lapsi kaipaa toisia lapsia. Piste.
Ap:n lapsi on vielä pieni mutta parin vuoden päästä voi jo olla ongelma jos ei ole kavereita iltaisin/viikonloppuisin. Mutta sanoisin että kaveritkin voivat tulla automaattisesti. Kutsukaa tarhakavereita synttäreille esim. Tai just soittelet ja kutsut käymään. Kyllä se siitä lähtee!
töistä, harrastuksen parista, miehen työkavereiden vaimoista, lasten kavereiden vanhemmista, naapurista jne.
Sukulaiset asuu muualla eikä niitäkään paljon ole. Naapuripaikkakunnalla meillä on yksi ystäväperhe, jossa samanikäisiä lapsia kuin meidän lapsi. Mutta tästä lähempää ja useampia kavereita kaipaisin.
perhetuttujen löytäminen, vaan niiden kutsuminen kotiin. Meidän mies sattuu olemaan sen verran ennakkoluuloinen, että ei halua, että kutsutaan lastemme kavereiden perheitä meille.
Itse olen kotivuosina tutustunut moniin äiteihin ja olisi kiva kutsu koko perhe välillä kylään. Mutta yleensä (siis lähes aina) tavataan vaan me äidit ja lapset. Nyt se on vaan hankalampaa, kun itse olen palannut töihin ja lapset ovat päiväkodissa,ja arki-iltaisin en kaipaa vieraita enkä jaksa kyläillä.
Jotenkin pitäisi tuo mies saada edes hieman avoimemmaksi. Itse taidan olla liiankin sosiaalinen, kun aina on juttuseuraa, jos niin haluan.
perhekavereita?!?! Yäk, mikä sanakin se jo on.
Mua ei ainakaan kiinnosta sitten yhteen yksikin äiti, joka on niin wanna-be-kaveria. Ei meillä ole mitään yhteistä, vaikka lapset keskenään leikkivätkin.
Mulla on omat ystävät ja miehen kanssa yhteiset ystävät.
perhetuttujen löytäminen, vaan niiden kutsuminen kotiin. Meidän mies sattuu olemaan sen verran ennakkoluuloinen, että ei halua, että kutsutaan lastemme kavereiden perheitä meille.
Itse olen kotivuosina tutustunut moniin äiteihin ja olisi kiva kutsu koko perhe välillä kylään. Mutta yleensä (siis lähes aina) tavataan vaan me äidit ja lapset. Nyt se on vaan hankalampaa, kun itse olen palannut töihin ja lapset ovat päiväkodissa,ja arki-iltaisin en kaipaa vieraita enkä jaksa kyläillä.
Jotenkin pitäisi tuo mies saada edes hieman avoimemmaksi. Itse taidan olla liiankin sosiaalinen, kun aina on juttuseuraa, jos niin haluan.
perhekavereita?!?! Yäk, mikä sanakin se jo on.
Mua ei ainakaan kiinnosta sitten yhteen yksikin äiti, joka on niin wanna-be-kaveria. Ei meillä ole mitään yhteistä, vaikka lapset keskenään leikkivätkin.
Mulla on omat ystävät ja miehen kanssa yhteiset ystävät.
on hankittu? Mukavahan se on ihmisten kanssa jutella, kokkailla ruokaa ja matkustella porukalla jne
lasten fudisharrastuksen parista.
joukkueurheilu on lapselle hyväksi ja siellä kentän reunalla tutustuu hyvin muihin vanhempiin
Kaikilla ei tosiaan ole mahdollisuutta, mutta PK-seudulla niin kuin muuallakin on suuri rikkaus asua muiden lapsiperheiden lähellä. Kaverit löytyvät ihan seinänaapureista.