Lue keskustelun säännöt.
13v tyttö, voiko olla masentunut?
13.01.2010 |
Esikoiseni on nyt 13v ja muutama kuukausi sitten menetti isänsä. Oli tuon takia pari viikkoa pois koulusta, mutta paluu ei ole sujunut kauhean hyvin. Tyttö käy kyllä koulussa, mutta läksyt ei kiinnosta, harrastuksessaan ei ole jaksanut käydä enkä ole halunnut pakottaa ja muutenkin ennen niin energinen ja elämää täynnä ollut tyttö on kuin varjo entisestä. Tyttö käy säännöllisesti terapiassa, muttei ole kokenut saavansa tästä apua, koska terapeutti ei ole motivoitunut ja tämän takia olen harkinnut siirtyä yksityisen puolelle. Terapeutin vaihto kun ei ole mahdollinen.
Minulla on myös kolme muuta lasta, toinen koululainen on 10v ja nuoremmat 2v 4kk ja 1v. Nuorin on reagoinut isän poismenoon niin, ettei syö enää juurikaan, aiemmin oli todella hyvä syömään ja toisiks nuorin lopetti puhumisen, ei tule sanan sanaa, vastaa pään liikkeillä, jos vastaa ollenkaan. Myöskään 10v ei ole entisensä, mutta hän on sentään päässyt kokeista läpi toisin kun esikoinen.
Kommentit (13)
ja tarvii aikaa surutyölle. Aikaa, ymmärrystä, huomiota, tukea. Myös kotoa eikä vain ammattilaisilta.
Lapsi on menettänyt paljon ja varmasti oireilee sen mukaisesti. Ihmeellisempää olisi, jos ei oireilisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse ainakin olisin.
voimia koko perheelle. Elätte nyt raskasta aikaa. Osanottoni.
asutteko pienellä paikkakunnalla vai minkä takia teraupeutin vaihto ei ole mahdollista?
Kysyn siksi, että meillä oli puhetera. jonka kanssa olimme jatkuvasti erimieltä lapsestamme. Olin jo vaihtamassa yksityiseen, kunnes kunta kertoi, että he ovat velvollisia tarjoamman toisen tilalle. Teidänkin tapauksessa terapeutti vaikuttaa välinpitämättömälle tai heiltä puuttuu yhteys. Keskustele hänen esimiehen kanssa.
pyysin päästä yhteen terapiaistuntoon ja tämä sopi tälle terapeutille, syystä en vielä tuolloin maininnut. Tämä terapeutti ei omasta mielestänikään ollut motivoitunut, katseli kelloa koko ajan ja työ ei olisi häntä voinut vähempää kiinnostaa. Juttelin tästä terapian päätteeksi terapeutin kanssa ja hän sitten vaan sanoi, ettei voi mitään, jos henkilökemiat ei kohtaa. Enkä siis oletakaan, että terapia toisi avun niin, että sormia napsauttamalla tyttö olisi normaali, tiedän, että se vie aikaa, mutta tuntuu turhalta tuhlata sitä aikaa tämän terapeutin kanssa. Ja kun muulle hoitoryhmään kuuluville puhuin niin sain tietää, että yksityinen on sitten seuraava vaihtoehto. Tämä terapeutti on aiemminkin saanut palautetta motivaation puutteestaan.
Tiedän, ettei varmasti kaikki yksityisetkään ole hyviä työssään, mutta siellä olisi ainakin vaihtoehtoja, toki se sitten maksaakin, mutta raha on nyt sivuseikka.
ap
ei ole mikään tavaton asia jos nuoren ja terapeutin väliltä tuntuu puuttuvan yhteys. Oleellista on se, kauanko terapia on kestänyt. Jos se on alkanut vasta menetyksen myötä ja on siis tuore asia, hoitokontaktin saaminen nuoruusikäisen kanssa on toisinaan hyvinkin pitkä projekti. Riippuu tietysti nuoresta, miten avoin ja tottunut on tai ei ole puhumaan asioistaan. Lapsen ja nuoren kanssa hoitokontaktin ja luottamuksen syntyminen on usein paljon mutkikkaampi juttu kuin aikuisten kohdalla jotka itse tietävät selkeämmin mistä menevät puhumaan, ja aina menevät terapiaan selkeästi motivoituneina.
No tämä selventää paljon. Kurja tilanne. Jos raha ei ole ongelma niin toki sitten kannattaa kääntyä yksityisen terapeutin puoleen. Tai sitten vielä selvittää jostain ylemmältä taholta että onko hoitoryhmä kuitenkin velvollinen järjestämään toisen terapeutin. Omissa työpaikoissani terapeutin vaihtaminen on aina tarvittaessa onnistunut, mutta varmaan tuossa sitten on ihan käytännön rajoitteet takana kun sanovat ettei ole mahdollista.
pyysin päästä yhteen terapiaistuntoon ja tämä sopi tälle terapeutille, syystä en vielä tuolloin maininnut. Tämä terapeutti ei omasta mielestänikään ollut motivoitunut, katseli kelloa koko ajan ja työ ei olisi häntä voinut vähempää kiinnostaa. Juttelin tästä terapian päätteeksi terapeutin kanssa ja hän sitten vaan sanoi, ettei voi mitään, jos henkilökemiat ei kohtaa. Enkä siis oletakaan, että terapia toisi avun niin, että sormia napsauttamalla tyttö olisi normaali, tiedän, että se vie aikaa, mutta tuntuu turhalta tuhlata sitä aikaa tämän terapeutin kanssa. Ja kun muulle hoitoryhmään kuuluville puhuin niin sain tietää, että yksityinen on sitten seuraava vaihtoehto. Tämä terapeutti on aiemminkin saanut palautetta motivaation puutteestaan. Tiedän, ettei varmasti kaikki yksityisetkään ole hyviä työssään, mutta siellä olisi ainakin vaihtoehtoja, toki se sitten maksaakin, mutta raha on nyt sivuseikka. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen kyllä oman osani niin hyvin kun pystyn (omakin surutyö kesken), samaa toivon ammattilaisilta.
Minulle ei ainakaan sanottu, että kunta voisi hankkia toisen terapeutin, mutta selvitän tuon vielä ennen kun lähden selvittämään kuka terapeutti yksityisellä puolella olisi hyvä työssään jne.
ap
ja tarvii aikaa surutyölle. Aikaa, ymmärrystä, huomiota, tukea. Myös kotoa eikä vain ammattilaisilta.
Lapsi on menettänyt paljon ja varmasti oireilee sen mukaisesti. Ihmeellisempää olisi, jos ei oireilisi.
ja tarvii aikaa surutyölle. Aikaa, ymmärrystä, huomiota, tukea. Myös kotoa eikä vain ammattilaisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ota tosiaan yhteyttä teraupeutin esimieheen, kuntanne päättäviin näin me saatiin vaihdettua terapeutti ja näin tosiaan meidän lapsi oppi PUHUMAAN, MITÄ TOISEN TERAUPEUTIN MIELESTÄ EI PITÄNYT TULLA TAPAHTUMAAN! Vaatii taistelua, mutta ainakin meille oli hintansa värtti.
Ei varmasti ole kaupungin terapeuttia helppoa vaihtaa, kun joku on määrätty niin hänen kanssa jatketaan, niin ikävää kuin se onkin.
Mutta jokaisella on oikeus tulla hoidetuksi ja kemiat kohdatuksi näin tärkeässä asiassa kuin mielenterveys! On kyseessä erittäin hankalassa iässä oleva lapsi/nuori ja terapeutti on nyt avain asemassa. Koti/äiti totta kai myös mutta terapeutin virka on suurin kun sitä kautta on apua, onneksi, ymmärretty lähteä näin suuressa menetyksessä lapselle hakemaan!
Tie toipumiseen on pitkä ja nuoren luottamus taas elämää kohtaan on vain saatava voittamaan ja ei se tuosta noin vain tapahdu, luulisi terapeutillakin olevan tieto/taito tähän!!
Nuori/lapsi on kuolematon, "ei elämä lopu koskaan" ja nyt kun näin läheltä on kohdannut suuren menetyksen niin väistämättä ajattelee varmasti kaikkea omasta kuolemasta äidin menettämiseen asti. Mitä jää jäljelle..? Asiat pelottaa.
Mutta lapsen puolesta, omasta puolesta on vain saatava se toimiva terapia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
terapeutti on vaihdettava. Mielestäni voit mennä esimiehen pakeille, kuten aikaisemmin jo ehdotettiin, tai potilasasiamiehen juttusille. Kuulostaa todella ammattitaidottomalta tuo terapeutin käytös.
Hienoa, että olet hankkinut lapsillesi apua, mutta ärsyttävää, että ammattitaidoton henkilökunta pilaa terapiatyöskentelyn. Oletteko muuten käyneet perheistunnoissa? Voisin kuvitella, että sekin olisi tilanteessa hyväksi.
Tsemppiä ap. On varmasti raskasta, että tuossa tilanteessa joutuu vielä tappelemaan tuollaisestakin asiasta.
Käy Nuorten leskien nettisivuilla www.nuoretlesket.fi. Sieltä saa paljon apua kaikenlaisiin asioihin! Itse selvisin järjissäni juuri vertaistuen avulla, kun jäin leskeksi 3,5,sitten.
Esim tällainen artikkeli löytyy sieltä: http://www.nuoretlesket.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=15…
Sivustolta saamani vinkin ansiosta osasin ottaa yhteyttä Suomen Mielenterveysliittoon, joka järjestää erilaisia terapioita läheisensä menettäneille ja ILMAISEKSI. Tuolloin 9- ja 12-vuotiaat tyttäreni pääsivät sellaiseen ryhmään, jossa oli kuvataideterapiaa läheisensä menettäneille tytöille. Molemmat kapinoivat sinne menemistä kovasti, mutta sovimme että kokeillaan yksi kerta.
Tuon kerran jälkeen molemmat tulivat silmät tähtinä tapaamisesta ja kertoivat, että "siellä oli kolme muutakin tyttöä, joiden iskä oli kuollut just viime kesänä!" Koen, että tästä terapiamuodosta oli tosi paljon apua tyttärilleni.
Tsemppiä ap:lle!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme käyneet myös perheistunnoissa. Raskasta tai vielä raskaampaa tästä tekee juuri tämä kun asioista täytyy tapella, mikään ei suju itsestään. Voimat on muutenkin kortilla ja sit vielä täytyy jaksaa tällasta "turhaa". Ei siinä mielessä turhaa, haluan kyllä parhaan avun lapsilleni, mutta että asioiden eteneminen voi olla näin vaikeaa.
ap
terapeutti on vaihdettava. Mielestäni voit mennä esimiehen pakeille, kuten aikaisemmin jo ehdotettiin, tai potilasasiamiehen juttusille. Kuulostaa todella ammattitaidottomalta tuo terapeutin käytös.
Hienoa, että olet hankkinut lapsillesi apua, mutta ärsyttävää, että ammattitaidoton henkilökunta pilaa terapiatyöskentelyn. Oletteko muuten käyneet perheistunnoissa? Voisin kuvitella, että sekin olisi tilanteessa hyväksi.
Tsemppiä ap. On varmasti raskasta, että tuossa tilanteessa joutuu vielä tappelemaan tuollaisestakin asiasta.
voi olla masentunut, ja kuulostaa siltä että onkin. Oletko keskustellut asiasta tytön terapeutin/hoitavan työryhmän kanssa, siis siitä ettei hoito tunnu tehoavan? Kuinka kauan hoito on jatkunut? Sehän ei ole mikään nopea apu, ja toisaalta kun isän menetyksestä on vasta pari kuukautta, on täysin luonnollista että nuori oireilee. Noin akuutissa tilanteessa on aika kohtuutonta odottaakaan että terapia yhtäkkiä tekisi lapsesta/nuoresta iloisen ja huolettoman, kun sureminen on ihan taatusti kesken, suorastaan vasta alussa. Silti voi olla tärkeää että se terapiaprosessi etenee, ja vähitellen siitä on apuakin.
Mutta siis pääpointtina, jos nuoresta tuntuu ettei terapeutti ole motivoitunut tai muutenkin jos terapiassa on mietityttäviä asioita, eka askel olisi keskustella niistä hoitotahon kanssa.