Kertokaa puolesta ja vastaan tutista vauvalla!

Mutta tutti voi aiheuttaa vinoon kasvaneet hampaat, purentavikoja sekä korvatulehdusta. Lisäksi tutista vieroitus on aika monelle ongelmallista.



Hyvät puolet: lapsi hiljenee tarvittaessa. (Mutta voi myös heräillä huutamaan öisin, kun tutti tippuu suusta..)

vauva huusi varmaan parin viikon ajan tuntitolkulla joka päivä, kunnes löydettiin tutti, joka pikkuherralle kelpasi (NUKin luonnonkumitutti). Eli ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa, mikään muu ei rauhoittanut samalla tavalla.



Tutista ei mielestäni tullut mitään ongelmia, vieroituskin onnistui ongelmitta puolentoista vuoden iässä.

Esikoisemme ei hyväksynyt tuttia ollenkaan, mutta kuopus hyväksyi 3-4 kk:n iässä. Voi sitä helpotusta, kun tutti kelpasi lohduksi ns. pikkukitinöihin. Esikoiselle ei kelvannut kuin rinta, ja elämä olikin sitten yhtä imemisen ja pulauttelun noidankehää.



Lisäksi esikoinen keksi lähempänä vuoden ikää imeä peukaloaan. Siitä vierottaminen oli paljon vaikeampaa kuin kuopuksen vierottaminen tutista!

Lähipiirissä on ollut näitä peukun syöjiä, joita on sitten yritetty vierottaa kaikin mahdollisin keinoin, mm. kynnelillä, laastarilla ja jeesusteipillä normaalien uhkailun, lahjonnan ja kirityksen lisäksi. Onneksi meidän muksu söi tuttia ja luopui siitä ihan itse ilman vieroitusshowta.

antaisin jos kovasti huutaa ja imee tuttia, mutta jos menee hyvin ilman tuttia, en antaisi ollenkaan. Meillä yksi lapsisat ei huolinut tuttia eikä pulloa ollenkaan ja mentiin ilman koko vauva-ikä, seuraavalla ajattelin toimia samoin, mutta vauva olikin ärhäkkäämpää lajia ja suorastaa huuti tuttia :D hyvin meni hänenkin kanssaan ja tutti jäi ilman isompia huutoja vajaan kahden vuoden iässä.

Ollaan tarjottu vaikka minkä merkkisiä, mutta aina ne pois syljettiin. Ei ole pullokaan kelvannut.



Mutta eipä ole kummastakaan tullut peukunimijää, eikä ole ikinä olleet korvatulehduksessa (toisin kuin tuttujen tuttimuksut). Ja hiljentyneet ovat yleensä silloin, kun ruokaa riittää.

Ja hyvä niin.

Ollaan annettu vaan jos lapsella on hätä (pelkää, vierastaa jne).



Kakkonen oppi vasta 3 kk ikäsenä tutin, meinasi kakoa oksentamiseen saakka mutta jälleen oli tutti suurimpaan hätään.



Kolmas söi tuttia todella vähän, vierastaminenkin meni vähällä, ei saanut täyttä hepulia.



Minusta tutti on hyvä apukeino, me ollaan nypätty tutti pois suusta kun lapsi nukahtaa. Lattioilla ei pyöri tuttia huviksi.

Eikä ole vaikuttanut tutti/tuttipullo imettämiseen.

Mutta en osaa sanoa oliko se hyvä!? Meillä se haittasi imetystä. Se loppuikin kun poika oli 4kk. Mutta muuten tutti oli todella hyvä!

Kuopus nyt taas ei syö ollenkaan tuttia. Mutta roikkuukin minussa koko ajan kiinni. Mutta positiivista että imetys jatkuu ja poika kohta 5kk :) Mutta sitten toisaalta olisi hyvä jos söisi edes joskus sitä. Automatkat on yhtä tuskaa kun niin hirveä imemisvimma on. :/

Ja kyllähän se vauvavuosi on sitten ollut kummankin kanssa aivan kamalaa, kun vauva ei ole hiljentynyt muulla kuin rinnalla. Siinä ei päässty vauvasta irti tuntia pidemmäksi aikaa ja silloinkin saattoi olla täysi parku päällä, kun tulin kotiin.



Ja yöllä heräsivät tunnin välein imemään rintaa sitten.



Musta olisi kiva tietää millaista elämä on tutillisen vauvan kanssa. Ei se ainakaan kamalampaa voi olla kuin tutittoman kanssa.

Ja olivat tyytyväisiä, itkut hiljentyneet yleensä sylissä/vaipanvaihdolla/rinnalla.



Kaverin temperamenttinen poika karjui tutilla ja ilman. Ei ikinä ollut tyytyväinen. Mutta luulen, ettei saanut tarpeeksi ruokaa.

Kiitos eli mepäs annamme tutin! Toivotaan vaan että se nyt sitten kelpais pikkuselle.

Ollaan tarjottu vaikka minkä merkkisiä, mutta aina ne pois syljettiin. Ei ole pullokaan kelvannut.

Mutta eipä ole kummastakaan tullut peukunimijää, eikä ole ikinä olleet korvatulehduksessa (toisin kuin tuttujen tuttimuksut). Ja hiljentyneet ovat yleensä silloin, kun ruokaa riittää.

kyllä se helpotti elämää. Kaksi lasta, molemmilta on luopuminen käynyt sitten aikanaan ihan helposti, ei aiheuttanut purentavikoja ja kummallakaan ei ole ollut ainuttakaan korvatulehdutakaan.

kasvaneet. Ei ole edes tarjottu. En tykkää ajatuksesta, että joku muovinpala korvaa imetyksen. Olenkin sitten itse ollut lapsille "tuttina", mutta näkemykseni on, että vauvan ja äidin kuuluukin olla paljon yhdessä, se on lapsen ja äidin etu. Nyt lapset on iloisia ja terveitä mukuloita. En voi sille mitään, että minusta tutti on inhottava kapistus ja jos näen jollain lapsella sellaisen niin ajattelen, että sen äiti ei ole kovin hyvä.

on molemmat muksut tuttia syöneet mutta olen ottanut ne kokonaan pois ennen kun ovat vuoden täyttäneet...n.10kk iässä päättyy imemisen tarve joten tutin merkitys muuttuu sen jälkeen ja sitten vaikeaa ottaa pois.

Miksi siihen pitäisi varta vasten opettaa, jos ei tarvetta ole!? Eivät ole peukkuakaan syöneet, eikä ole tuttipullosta syötetty. Vähemmällä vaivalla pääsee, kun ei ole pullojen pesua ja tutit pyörimässä ties missä ;) Eikä muuten ole korvatulehduksiakaan ollut koskaan...

Meillä tutti on vain helpottanut nukahtamista ja muutakin elämää: helppo rauhoittaa vauva esim. automatkalla tai pukiessa ulkovaatteita, rupeapa siinä tilanteessa kaivamaan tissiä esille, ei tule mitään...



Ja kertalaakista jätetty tutti pois noin vuoden iässä ilman ongelmaa. Kyllä lapsi unohtaa tutin jos aikuinenkin tekee niin. Ja molempia lapsia imetetty vuosi joten ei tutti mitenkään ole tissiä täysin korvannut!

helpottaa nukahtamista, kaupungilla liikkuessa lapsi ei kilju.

kaksi ei ole kelpuuttanut, vaikka on tarjottu. Se yksi sitten söikin kolmevuotiaaksi asti tuttia. Hampaat on silti ihan suorat, toisin kuin pelkkää rintaa imeneellä siskollaan.

+ Superrauhoittaja! Jos imetys on kohdallaan, ei tutista haittaa!

- vieroitus tietysti ikävää, ei kannata venyttää kauhean pitkälle (yli 2v)



Esikoinen oppi syömään tuttia vasta puolivuotiaana, ja vihdoin yöt helpottuivat! Jo vuoden ikäisenä kuitenkin jo vieroitimme hänet, parissa päivässä oppi olemaan ilman.



Nyt kuopus onneksi on alusta asti (heti kun imetys oli lähtenyt kunnolla käyntiin hyvällä otteella) halunnut ja osannut syödä tuttia.