Lue keskustelun säännöt.
Hei mitä tässä voi enää tehdä?
11.01.2010 |
Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä yli 10v. Nyt on mennyt vuoden ajan suht huonosti, mies on ollut aika välinpitämätön ja se ottaa minulle koville ja sitten valitan jokaisesta menosta ym, kun miestä ei kiinnosta olla meidän (lapset 3, 5 ja 8v) kanssa.
Huonosti meni myös n vuoden seurustelun jälkeen ja sillon mies olikin jättämässä minua, mutta jäätiin silti yhteen.
Tänään mies sanoi, että katuu sitä, että ei jättänyt minua tuolloin :( Kysyin oliko tosissaan ja kuulema oli. Kysyin, että jos kaduttaa seurustelun jatkaminen niin sittenhän mies katuu minun kanssa olemista tälläkin hetkellä. Mies vastasi "kai sitten niin".
Tuo sattui minuun tosi paljon. Tuntui, etten pysty hengittämään ja kun lopetimme puhelun (puhuimme siis puhelimessa) olo oli tosi epätoivoinen. Minä rakastan miestä tosi kovasti, vaikka siinä onkin isojakin vikoja. Silti hän on todella rakas enkä voi kuvitellakaan elämää ilman häntä. Enkä voisi ikinä sanoa miehelleni noin niin kuin hän sanoi minulle :( Todella kurja olo...
Joo ja tiedän, että ettehän te tiedä mitä minun pitäisi tehdä, mutta sainpahan edes purkaa ajatukseni. Anteeksi pitkä ja sekava sepustus.
Itku :(
Kommentit (8)
Miten mies voi olla niin julma, että katuu kaikkia näitä vuosia minun kanssa. Tuntuu, että olen varmasti ihan hirveä ihminen, kun ihan katua täytyy... :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahdollisimman neutraalisti, mutta tiedän kyllä, että tuollaisen jälkeen se ei ole helppoa. Mun mieheni sanoi noin reilu vuosi sitten, kuopuksen raskausaikana - olimme esikoisen vauvavuonna tosi kovilla, päädyimme jopa asumuseroon mutta palasimme yhteen. Sitten mieheni yhtäkkiä, vieläpä mun ollessa raskaana, täräyttää, että häntä kaduttaa se, että palasi vielä yhteen kanssani.
Mä kävin esikoisen kanssa viikonlopun yli rauhoittelemassa hermojani, menin siskoni luokse ja purin sen kaiken pahimman oloni siskolleni. Onneksi mulla on ymmärtävä sisko, joka jaksaa kuunnella. Kotiin palattuamme sanoin miehelle, että kunhan esikoinen saadaan nukkumaan, meillä on keskustelun paikka, ja hyvin vakavan. Ja että tämä keskustellaan nyt, tai sitten saa alkaa samantien etsimään itselleen uutta asuntoa. Joka tapauksessa mulla on hänelle sanottavaa ja yksi kysymys, johon haluan vastauksen, ja vähintään sen hän on minulle velkaa. Varsinaisessa keskustelussa toin sitten esille, että tämä, kun sanoit näin, loukkasi minua todella pahasti. Se tuntui siltä, että mitätöit kaikki nämä yhteiset vuotemme, sen, mitä lupasit naimisiin mennessämme sekä sen, että meillä on yksi ihana lapsi ja toinen tulossa. Minusta tuntuu siltä, että millään näistä asioista ei ole sinulle mitään merkitystä, ettet välitä niistä etkä minusta. Onko asia näin, jos ei ole, niin miten sitten? Tämän jälkeen mies sai suunvuoron, kertoi mielipiteensä, ja sen jälkeen asia sovittiin. Minun mieheni tajusi tämän keskustelun jälkeen olevansa se toinen puoli meidän parisuhteestamme - siihen asti hän oli syyttänyt kaikista ongelmistamme minua, muttei pyrkinyt mitenkään itse ratkaisemaan niitä.
Mun mies voisi riidassa hyvinkin sanoa noin aivan vain loukatakseen mua kunnolla :/
Ei tosin sanoisi noin normaalitilassa, mutta riidoissa puukottaa aina vyön alle. Pyytää kyllä anteeksi sit myöhemmin, mutta aina noista jää vähäksi aikaa paha mieli, vaikka tiedänkin ettei oikeasti tarkoita.
Nämä asiat ei ole sanottu sinäänsä riidan aikana vaan selvittelyn aikana. Mies on sanonut tuota asiaa nyt muutaman kerran.
ap
Lastenne takia ja kannalta tuo kuullostaa erityisen ikävältä. Olet tehnyt, kantanut ja synnyttänyt miehelle ihanat lapset, elämän tarkoituksen!! Puhuisin miehen kanssa vakavasti, ole tiukkana myös lastesi tähden. Jaksamista, olet hieno nainen!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kuulla tuollaista kannustusta, vaikka ethän minua tunnekaan.
ap
Älä ota sitä niin vakavasti. Tai jos tuntuu liian pahalta niin ota sitten ero.
menneet vuodet, kun teillä on ihania lapsiakin tehty. Ikävä mies sulla!