Suru! :´( Olen juuri nyt tekemässä aborttia. Verenvuoto alkoi

asia on mutkikas. Mutta minusta on syytä eritellä uhrin itse kokema syyllisyys (aiheellinen tai aiheeton) ja ulkopuolisen syyllistäminen. Ilman muuta ymmärrän uhrin kokeman syyllisyydentunteen. Sitä en ymmärrä, että joku ulkopuolinen tunnetta lisää syyllistämällä suoraan -erityisesti kun kyseessä on itse saman kokenut. En missään sanonut, ettei uhri _saa_ kokea syyllisyyttä. Toivon silti, ettei joutuisi kokemaan.



Vastuu lapsista on vanhemmilla, tottakai. Mutta perheväkivallan luoma tilanne on niin kieroutunut, ettei siinä voi suoraa vastuuta uhrin niskaan vyöryttää. Toivon ilman muuta, että jokainen väkivallan uhri saa itsestään voiman suhteesta irrottautumiseen, ja lapset voivat olla siihen suurin syy. En kuitenkaan koskaan osoittaisi sormella uhria. Jos jotakuta, niin väkivallantekijää.



Ehkä tässä on nyt kyseessä saman kolikon eri puolet. Särähti vain korvaan todella pahasti raiskauksesta uhrin syyttäminen.

ei millään pahalla, mutta oman kokemuksesi perusteella et kyllä tiedä asiasta muuta kuin oman kokemuksesi. Sen tiedän paremmin kuin kukaan, mutta muuten väkivallan uhrin ja tekijän ajatusmaailma psykologisessa mielessä ei ole sinulle selvästikään tuttu. Ei kukaan sinne uhriksi HALUA jäädä!!!

ex-mies raiskasi suhteemme loppuaikoina toistuvasti. Joka ilta :( joka ilta tiesin mitä tulee tapahtumaan. Kyyneleet virtasi, mutta ei mies siitä välittänyt. Sitä aikaa oli edeltänyt kymmenen vuotta henkistä pahoinpitelyä, jonka vuoksi olin täysin kyvytön puolustamaan itseäni. Oli ollut myös fyysistäkin pahoinpitelyä vähän. Sitten mies pahoinpiteli minut sairaalakuntoon. Siitä kesti vielä vuosi ennen kuin sain kerättyä voimia niin paljon että sain lasten kanssa lähdetyksi. Nyt olen ollut vuoden ilman sitä miestä ja elämä alkaa voittaa.

ex-mies raiskasi suhteemme loppuaikoina toistuvasti. Joka ilta :( joka ilta tiesin mitä tulee tapahtumaan. Kyyneleet virtasi, mutta ei mies siitä välittänyt. Sitä aikaa oli edeltänyt kymmenen vuotta henkistä pahoinpitelyä, jonka vuoksi olin täysin kyvytön puolustamaan itseäni. Oli ollut myös fyysistäkin pahoinpitelyä vähän. Sitten mies pahoinpiteli minut sairaalakuntoon. Siitä kesti vielä vuosi ennen kuin sain kerättyä voimia niin paljon että sain lasten kanssa lähdetyksi. Nyt olen ollut vuoden ilman sitä miestä ja elämä alkaa voittaa.

muillekin tähän saakka vastanneille.

Elämä on joskus kamalaa.

t. ap

jos on yksinhuoltajana? Olen niin poikki, etten kestä nyt selvitellä asiaa. Yritin Pelastusarmeijan sivulta löytää, missä on leipäjonojakelu, muttei löytynyt. Varmuuden vuoksi näitä selvittelen, kun ei ole varaa maksaa yksin vuokraa ja käydä töissä (=maksaa lasten päiväkotimaksuja), miehellä vielä vähemmän.

t. ap

kovia olet joutunut kokemaan. Joko pahin vuoto helpottanut? Mulla kokemusta lääkkeellisestä tyhjennyksestä keskenmenon takia. Lapsi olisi todellakin ollut toivottu, mutta luonto päätti toisin :( Yksinhuoltajana saat korotettua lapsilisää, et joudu maksamaan niin isoja hoitomaksuja, saat lasten isältä elatusmaksut ja vuokraankin varmasti asumistukea. Kyllä sinä tulet lasten kanssa pärjäämään.

lääkärissä! Saat jälkiehkäisyn ja lisäksi saat lääkärintodistuksen raiskauksesta. kaikki se puoltaa sinun huoltajuutta!



Rahallisesti pärjäät kyllä! Kaupunki maksaa elarit, jos mies on varaton (miehen halulla maksaa ei ole mitään merkitystä,jos lapset on tunnustettu tai olette aviossa.)

joudu huolehtimaan katosta pään päällä tai ruuasta, ja saat lisäksi apua käytännön asioiden järjestelyyn. Siellä on sosiaalityöntekijöitä, jota osaavat heti sanoa millaista taloudellista yms apua olet oikeutettu saamaan. Auttavat täyttämään kaavakkeita.



Jos sinusta tulee yksinhuoltaja, saat lapsista korotettua lapsilisää. Päiväkotimaksunne pienenevät omia tulojasi vastaaviksi. Kunta maksaa sinulle elatusapua, jos miehestäsi ei siihen ole. Sossusta saat apua ja neuvoja.



Nyt repäiset itsesi irti tuollaisesta järkyttävästä suhteesta ja rakennat uuden, paremman elämän! Turvaverkkoja kyllä löytyy.